Morje!
Pikkuspeksejä reissusta...
Päivämäärät (jolloin siis liikahdettiin):
Suomi:
5.6.2010 TRE --> HKI
6.6.2010 HKI -->
Thaimaa:
7.6.2010 -->BKK
9.6.2010 BKK-->
10.6.2010 -->Koh Tao
26.6.2010 -->Koh Phangan
28.6.2010 -->Koh Samui
1.7.2010 -->Koh Phi Phi
13.7.2010 -->Krabi Town
19.7.2010 -->Phuket Town
20.7.2010 -->Patong Beach, Phuket
Indonesia:
26.7.2010 -->Jakarta
27.7.2010 Jakarta -->
28.7.2010 -->Kuta Beach, Bali
1.8.2010 -->Sanur Beach, Bali
4.8.2010 -->Gili Air
12.8.2010 -->Gili Trawangan
19.8.2010 -->Kuta Beach, Bali
Singapore:
23.8.2010 -->Singapore
Malesia:
26.8.2010 -->Kuala Lumpur
Laos:
11.9.2010 -->Vientiane
14.9.2010 -->Vang Vieng
18.9.2010 -->Luang Prabang
2.10.2010 -->Vang Vieng
7.10.2010 -->Vientiane
9.10.2010 Vientiane-->
Thaimaa:
10.10.2010 -->Chiang Mai
11.10.2010 -->Pai
12.10.2010 <--> Mae Hong Song
13.10.2010 -->Chiang Mai
14.10.2010 Chiang Mai-->
15.10.2010 -->BKK
17.10.2010 -->Koh Chang
Kambodza:
23.10.2010 -->Siem Reap
30.10.2010 -->Phnom Penh
3.11.2010 -->Sihanoukville
16.11.2010 -->Kampot
Vietnam:
20.11.2010 -->Ho Chi Minh City
23.11.2010 -->Da Lat
26.11.2010 -->Nha Trang
4.12.2010 -->Mui Ne
11.12.2010 -->HCMC
Thaimaa:
16.12.2010 -->BKK
19.12.2010 -->Pattaya
21.12.2010 -->BKK
Malesia:
23.12.2010 -->Penang
24.12.2010 -->Langkawi
31.12.2010 -->Kuala Lumpur
4.1.2011 Kuala Lumpur-->
Englanti:
5.1.2011 -->Lontoo
5.1.2011 Lontoo-->
5.1.2011 TAKAISIN KOTONA! 7kk myöhemmin....
Yöpaikat:
-Tarulla ja Simolla (1yö, hki)
-Prince Palace Hotel (2yötä, BKK)
-Bussi välillä BKK-Koh Tao(1yö)
-Lotus resort (1yö, Koh Tao)
-OK II Bungalows (7yötä, Koh Tao)
-OK View (8yötä, Koh Tao)
-Bang Nam Kem (2yötä, Koh Phangan)
-Vanda Resort (3yötä, Koh Samui)
-K. House (12yötä, Koh Phi Phi)
-Kyo-Ngean Mansion II (2yötä, Krabi Town)
-K. Guest House (4yötä, Krabi Town)
-On On Hotel (1yö, Phuket Town)
-Amata Resort (5yötä, Phuket, Patong beach)
-Phuketin Lentokenttä (1yö)
-Juna välillä Jakarta Surabaya (1yö)
-Diva Hotel (3yötä, Bali, Kuta)
-Bintang Bungalows (3yötä, Bali, Sanur)
-Coco Homestay (1yö, Bali, Sanur)
-Taivasalla, raflan katoksessa (1yö, Gili Air)
-Nusa Tiga (7yötä, Gili Air)
-Twins Garden Bungalows (7yötä, Gili Trawangan)
-New Arena Hotel (4yötä, Bali, Kuta)
-Tavern & Restaurant B&B (3yötä, Singapore)
-Citi Hotel (2yötä, Kuala Lumpur)
-Babylon Guesthouse (14yötä, Kuala Lumpur)
-Phonepaseuth Guesthouse (3yötä, Vientiane)
-Malany Guesthouse (4yötä, Vang Vieng)
-Souk Ka Phol Guesthouse (3yötä, Luang Prabang)
-PhoneMaly Guesthouse ( 11yötä, Luang Prabang)
-Malany Guesthouse (5yötä, Luang Prabang)
-Riverside Hotel (2yötä, Vientiane)
-Minibussi välillä Vientiane-Chiang Mai(1yö)
-Royal Guesthouse (1yö, Chiang Mai)
-TTK Guesthouse (2yötä, Pai)
-Royal Guesthouse (1yö, Chiang Mai)
-Juna välillä Chiang Mai-BKK (1yö)
-Kawin Guesthouse (2yötä, BKK)
-Sofia Garden (6yötä, Koh Chang)
-Smileys Guesthouse (7yötä, Siem Reap)
-Tattoo Guesthouse (4yötä, Phnom Penh)
-G.S.T Guesthouse (2yötä, Sihanoukville)
-Cool Banana (1yö, Sihanoukville)
-Mick & Graig's (10yötä, Sihanoukville)
-Paris guesthouse (4yötä, Kampot)
-Hotel 68 (1yö, Ho Chi Minh City)
-SaSa Hotel (2yötä, HCMC)
-Pink House Villa (3yötä, Dalat)
-Blue Star Hotel (2TUNTIA, Nha Trang)
-Perfume Grass Inn (8yötä, Nha Trang)
-Minh Tâm (7yötä, Mui Ne)
-SaSa Hotel (5yötä, HCMC)
-Top Inn (3yötä, BKK)
-Sawasdee Sunshine (2yötä, Pattaya)
-Top Inn (2yötä, BKK)
-Tourist Guesthouse (1yö, Penang)
-Sandy Beach Resort (2yötä, Langkawi)
-Rumours Guesthouse (5yötä, Langkawi)
-Babylon Guesthouse (3yötä, Kuala Lumpur)
-Equatorial Hotel (1yö, Kuala Lumpur)
-Lentokone välillä KL-Lontoo (1yö)
keskiviikko 28. syyskuuta 2011
sunnuntai 27. maaliskuuta 2011
THE CONCLUSION
No niin nyt on sit vihdoin tarjolla sitä jonkinlaista loppukoontia reissusta. Kaippa tää pätkä on enemmänkin meitä itseämme varten, jotta saadaan jotain omaan koppaan selkiintymään, että mikäs siinä seikkailussa olikaan siisteintä ja mikä riepoi eniten...
Nyt siis eletään maaliskuun viimeisiä päiviä ja Suomeen ollaan jo kotiuduttu ihan hyvin takaisin. Matka ainakin opetti sen, että arjessakin on oma juhlansa. Tietty pysyvyys elämässä ei välttämättä olekaan niin älyttömän tylsää aina. Mukavaa kun taas on oma koti, jossa on oma sänky mihin saa kaatua joka ilta nukkumaan ilman huolta siitä missä huomenna nukutaan. On myös ollut huippua saada Nauku takaisin tiimiin, ja tuntuu se tykkäävän nyt enemmän tästä 48 neliön kaksiosta kuin siitä 29 neliön yksiöstä.. Kiitokset vielä Kiian äitille Naukun hengissä pitämisestä!
Parhaat palat
Thaimaa: Phi Phi!!! Myös moottoripyöräretki maan pohjois-osissa mm. Paissa kolahti, Koh Changin elefanttisafari toimi ja tietysti sukelluskurssi Koh Taolla oli omaa luokkaansa.
Indonesia: Unelmaviikko paratiisissa Gili Airilla toteutti suunnilleen kaikki matkaan liittyvät odotukset ja unelmat.
Singapore: Spore. Kokonaisuudessaan. Hämmentävä, rahaorjentoitunut keidas keskellä Kaakkois-Aasiaa.
Malesia: Kuala Lumpur. KL. Miellyttävin suurkaupunki reissun aikana. Siellä myös rakastuttiin intialaiseen ruokaan.
Laos: Ihmiset. Ihmiset. Ihmiset. Ja Luang Prapang. Laos oli melko mystinen ja koukuttava maa.
Kambodza: Kokonaisuudessaan reissun paras/mielenkiintoisin maa. Parasta herkkua Angkor Wat ja Sihanoukville ja Sihanoukin bileet.
Vietnam: Kulinaariviikko Nha Trangissa pelasti muuten harmillisen pieleen menneen Vietnam-kuukauden.
Kurkkuun juuttuneet
Thaimaa:Koh Phangan oli aika väsynyt, eikä Krabi Towniin palata. Ei kyllä Phuketiin tai Pattayallekaan!
Indonesia: Matka Jakartasta Surabayan kautta Balille kesti 32 tuntia. Jaiks.
Singapore: Sporessa harmitti vain meijän rääsyt ja lompakon keveys.
Malesia: Penangin saari oli karmiva kaikin puolin.
Laos: Luang Prabangin kotiintuloajat (ulkonaliikkumiskielto) ketutti erityisesti Sakaria.
Kambodza: Poi pet oli aika paha (joo edelleen, meitä varoiteltiin siitä etukäteen ja silti sinne oli mentävä...), myös Kampot oli reissun tylsintä antia.
Vietnam: Kylppäriin lukkojen taakse joutuminen aiheutti Kiialle pahimman paniikkikohtauksen ikinä ja ikuisen suljetunpaikan kammon. Tietty se veskan pölliminen oli sit toinen nihkee homma.
Nyt kun ollaan taas Suomen kylmyydessä oltu jo lähes 3kk niin alkaa matkakuume painaa aikalailla. Ehkä kuitenkin nyt hetki taas hengähdetään ennen kuin lähdetään uuteen seikkailuun. Kylläkin seuraavista matkakohteista käydään jo kovaa vääntöä kotona. Ainakin Euroopassa täytyy vähän reilata joku kesä, jenkkeihin lähetään vielä pariks kuukaudeks road tripille, Etelä-Amerikan viidakot täytyy myös valloittaa ja niin sit on vielä se Intiakin, ja Indoihin mennään uudestaan, pakko siellä Afrikassakin on piipahtaa, ja Australia on nyt vähän sellanen mikä kuuluu perussettiin..hmm..ja Hawaiji tietty, ja Joulusaari ja Pääsiäissaaret, Malediivit kans ja sit vielä..................
Kiitokset kaikille blogia seuranneille, on ollut huippua kirjoittaa muutenkin kuin vain omaksi iloksi! :)
Matkaajat,
Sakari & Kiia
Nyt siis eletään maaliskuun viimeisiä päiviä ja Suomeen ollaan jo kotiuduttu ihan hyvin takaisin. Matka ainakin opetti sen, että arjessakin on oma juhlansa. Tietty pysyvyys elämässä ei välttämättä olekaan niin älyttömän tylsää aina. Mukavaa kun taas on oma koti, jossa on oma sänky mihin saa kaatua joka ilta nukkumaan ilman huolta siitä missä huomenna nukutaan. On myös ollut huippua saada Nauku takaisin tiimiin, ja tuntuu se tykkäävän nyt enemmän tästä 48 neliön kaksiosta kuin siitä 29 neliön yksiöstä.. Kiitokset vielä Kiian äitille Naukun hengissä pitämisestä!
Parhaat palat
Thaimaa: Phi Phi!!! Myös moottoripyöräretki maan pohjois-osissa mm. Paissa kolahti, Koh Changin elefanttisafari toimi ja tietysti sukelluskurssi Koh Taolla oli omaa luokkaansa.
Indonesia: Unelmaviikko paratiisissa Gili Airilla toteutti suunnilleen kaikki matkaan liittyvät odotukset ja unelmat.
Singapore: Spore. Kokonaisuudessaan. Hämmentävä, rahaorjentoitunut keidas keskellä Kaakkois-Aasiaa.
Malesia: Kuala Lumpur. KL. Miellyttävin suurkaupunki reissun aikana. Siellä myös rakastuttiin intialaiseen ruokaan.
Laos: Ihmiset. Ihmiset. Ihmiset. Ja Luang Prapang. Laos oli melko mystinen ja koukuttava maa.
Kambodza: Kokonaisuudessaan reissun paras/mielenkiintoisin maa. Parasta herkkua Angkor Wat ja Sihanoukville ja Sihanoukin bileet.
Vietnam: Kulinaariviikko Nha Trangissa pelasti muuten harmillisen pieleen menneen Vietnam-kuukauden.
Kurkkuun juuttuneet
Thaimaa:Koh Phangan oli aika väsynyt, eikä Krabi Towniin palata. Ei kyllä Phuketiin tai Pattayallekaan!
Indonesia: Matka Jakartasta Surabayan kautta Balille kesti 32 tuntia. Jaiks.
Singapore: Sporessa harmitti vain meijän rääsyt ja lompakon keveys.
Malesia: Penangin saari oli karmiva kaikin puolin.
Laos: Luang Prabangin kotiintuloajat (ulkonaliikkumiskielto) ketutti erityisesti Sakaria.
Kambodza: Poi pet oli aika paha (joo edelleen, meitä varoiteltiin siitä etukäteen ja silti sinne oli mentävä...), myös Kampot oli reissun tylsintä antia.
Vietnam: Kylppäriin lukkojen taakse joutuminen aiheutti Kiialle pahimman paniikkikohtauksen ikinä ja ikuisen suljetunpaikan kammon. Tietty se veskan pölliminen oli sit toinen nihkee homma.
Nyt kun ollaan taas Suomen kylmyydessä oltu jo lähes 3kk niin alkaa matkakuume painaa aikalailla. Ehkä kuitenkin nyt hetki taas hengähdetään ennen kuin lähdetään uuteen seikkailuun. Kylläkin seuraavista matkakohteista käydään jo kovaa vääntöä kotona. Ainakin Euroopassa täytyy vähän reilata joku kesä, jenkkeihin lähetään vielä pariks kuukaudeks road tripille, Etelä-Amerikan viidakot täytyy myös valloittaa ja niin sit on vielä se Intiakin, ja Indoihin mennään uudestaan, pakko siellä Afrikassakin on piipahtaa, ja Australia on nyt vähän sellanen mikä kuuluu perussettiin..hmm..ja Hawaiji tietty, ja Joulusaari ja Pääsiäissaaret, Malediivit kans ja sit vielä..................
Kiitokset kaikille blogia seuranneille, on ollut huippua kirjoittaa muutenkin kuin vain omaksi iloksi! :)
Matkaajat,
Sakari & Kiia
maanantai 17. tammikuuta 2011
Kaikenlaista pientä harmia
Noniin, nyt ollaan siis värikkäiden vaiheiden jälkeen oleiltu Suomen kamaralla jo toista viikkoa.
Paluuhan ei ehkä mennyt ihan sääntökirjojen mukaan, meikähän saapui Suomeen kirjaimellisesti jalat edellä.
14 tunnin Kuala Lumpur-Lontoo lento oli liikaa nilkassa tykyttävälle bed bugin puremalle. Nilkka alkoi turvota lennolla ja Lontooseen päästessä koipi oli jo suunnilleen kolminkertainen. Päivä Lontoossa jäi kaukaiseksi haaveeksi ja 10 tunnin odotus Stanstedin kentällä kului siemaillessa ylihintaista earl greyta.
Lontoo-Tampere lennolla kipu alkoi käydä melko sietämättömäksi jalassa ja tuli siinä tirautettuakin vähän. Neuvokas lentoemo riensi apuun ja ylipuhui meidät suostumaan ambulanssi kyyditykseen koneen laskeuduttua. Naikkonenhan siis peloitteli kaikenlaisilla ambutaatio ja veritulppa kertomuksillaan meitä. Siinä vasta rautaista ammattitaitoa kun alkaa höpöttämään lentokoneessa paniikkihäiriöstä kärsivälle kuinka jalka voi mennä alle viikossa kuolioon. Deborah tiesi mistä naruista vedellä.
Siinä sitten koneen laskeuduttua matkustajat poistuivat koneesta ja pariskunta Palvaanlahti-Ohvo jäi odottamaan kutkuttavaa reissun loppuhuipennusta. Ensihoitajat könysivät koneeseen ja pikaisen vilkaisun jälkeen totesivat "selvä tapaus".
Siitä vaan suoraan ambulanssiin (niin joo pakkasta oli -24, auts!), Sakari lähti noutamaan rinkkoja ja jäi tietysti tullivirkailijoiden silmätikuksikin hetkiseksi ennen kuin pääsi selventämään tilannetta vastaanottokomitealle.
Siinä sitten köröteltiin Taysin Akutaan ja meikä vietti ensimmäiset 5 Suomessa olo tuntiaan kuunnellen juoppojen horinoita. Eihän sieltä verikokeesta mitään hälyttävää löytynyt ja bed bugin purema saatiin kuriin muutamalla antibiootti kapselilla.
Nyt siis Suomessa. Koulu ja työt alkaneet tai pikemminkin jatkuneet. Aika höntti olo.
Taidettiin potea tossa jo kulttuurishokkiakin hieman. Nauku on vapautettu Vilppulasta ja asuntoa etsitään kuumeisesti. Eiköhän se tästä.
Kylmyyteen on ollut tosi hankala tottua ja tähän hiljaisuuteen meinaa nukahtaa. Silti mukava olla kotomaassa.
Reissusta luvassa loput kuvat ja eräänlainen conclusion kunhan tässä nyt ehditään. On siis toisin sanoen aika haipakkaa :)
-K
Paluuhan ei ehkä mennyt ihan sääntökirjojen mukaan, meikähän saapui Suomeen kirjaimellisesti jalat edellä.
14 tunnin Kuala Lumpur-Lontoo lento oli liikaa nilkassa tykyttävälle bed bugin puremalle. Nilkka alkoi turvota lennolla ja Lontooseen päästessä koipi oli jo suunnilleen kolminkertainen. Päivä Lontoossa jäi kaukaiseksi haaveeksi ja 10 tunnin odotus Stanstedin kentällä kului siemaillessa ylihintaista earl greyta.
Lontoo-Tampere lennolla kipu alkoi käydä melko sietämättömäksi jalassa ja tuli siinä tirautettuakin vähän. Neuvokas lentoemo riensi apuun ja ylipuhui meidät suostumaan ambulanssi kyyditykseen koneen laskeuduttua. Naikkonenhan siis peloitteli kaikenlaisilla ambutaatio ja veritulppa kertomuksillaan meitä. Siinä vasta rautaista ammattitaitoa kun alkaa höpöttämään lentokoneessa paniikkihäiriöstä kärsivälle kuinka jalka voi mennä alle viikossa kuolioon. Deborah tiesi mistä naruista vedellä.
Siinä sitten koneen laskeuduttua matkustajat poistuivat koneesta ja pariskunta Palvaanlahti-Ohvo jäi odottamaan kutkuttavaa reissun loppuhuipennusta. Ensihoitajat könysivät koneeseen ja pikaisen vilkaisun jälkeen totesivat "selvä tapaus".
Siitä vaan suoraan ambulanssiin (niin joo pakkasta oli -24, auts!), Sakari lähti noutamaan rinkkoja ja jäi tietysti tullivirkailijoiden silmätikuksikin hetkiseksi ennen kuin pääsi selventämään tilannetta vastaanottokomitealle.
Siinä sitten köröteltiin Taysin Akutaan ja meikä vietti ensimmäiset 5 Suomessa olo tuntiaan kuunnellen juoppojen horinoita. Eihän sieltä verikokeesta mitään hälyttävää löytynyt ja bed bugin purema saatiin kuriin muutamalla antibiootti kapselilla.
Nyt siis Suomessa. Koulu ja työt alkaneet tai pikemminkin jatkuneet. Aika höntti olo.
Taidettiin potea tossa jo kulttuurishokkiakin hieman. Nauku on vapautettu Vilppulasta ja asuntoa etsitään kuumeisesti. Eiköhän se tästä.
Kylmyyteen on ollut tosi hankala tottua ja tähän hiljaisuuteen meinaa nukahtaa. Silti mukava olla kotomaassa.
Reissusta luvassa loput kuvat ja eräänlainen conclusion kunhan tässä nyt ehditään. On siis toisin sanoen aika haipakkaa :)
-K
maanantai 3. tammikuuta 2011
Kotia kohti
Heisunheiluvilles!
Uusivuosi...
...meni ja vaihtui myos taalla Aasiassa. Kuala Lumpuriin lennettiin vuoden vaihteen aattoaamuna.
Paivan aikana alettiin jo hoitaa valmisteluita iltaa varten ja kyllahan sielta kaupasta ne jo aiemmin mainitut juustot salaatteineen ja viineineen loytyivat, Sakari tyytyi viinin sijasta olueen.
Illalla suuntasimmekin siis talle meidan guest housen vieressa sijaitsevalle baarikadulle. Sielta loytyi viime kerralla tuttu Finnegan's Irish Pub ja tuttu henkilokunta. Sakarin oli mukava huomata, kuinka tutut muistivat, vaikka viime kerrasta olikin jo muutama kuukausi vierahtanyt. Uudenvuoden vastaanotto oli iloinen ja meteli sen mukainen. Joitakin pikkusia ilotulitteita nahtiin, muttei jaksettu raahautua sinne Petronasin tornien tienoille arvuuttelemaan olisiko siella tulitusta, olihan siella ollut joo.
Tahan valiin taytyy sanoa, etta nyt alkaa olla jo sen verran kauan asennoitunut takaisin kotiin paluuseen, ettei oikein enaa jaksa innostua etsimaan ja kokemaan uutta. Ei silla, etteiko matkustaminen enaa maistuisi, vaan silla, etta nyt on vaan pakko keskittya Suomeen paluuseen. Tasta syysta meilla jaa myos ne Petronasin tornit kokematta.
Sellainen oli siis meidan uusivuosi lyhyesti kerrottuna. Kansainvalisella meiningilla lapi viety suoritus.
Kuala Lumpur
Taalla on nyt sit aika mennyt lahes pelkastaan jo viime kerralla muistiin kirjoitettuihin ostospaikkoihin, shoppailuun ja kiertelyyn toinen toistaan isommissa ostareissa. Enaa naa paikat ei hammenna, on jo tottunu ja muisti kaiken viela melkein oikein missa kerroksessa oli se pipo-liike ja mista sai farkut jne.
Hyvana puolena taalla oli alennus myynnit, ihan kuten Suomessa joulun ja uudenvuoden jalkeen. Nyt on tarvittavat ostokset siis tehty, enaa ei tarvi kierrellakkaan, onneksi, eika siihen olisi oikein enaa aikaakaan.
Toinen kaynti KL:ssa jaa siis melkolailla tuollaiseksi naisen paivauneksi, miehen painajaiseksi:
tapotaysissa vaatekaupoissa pyorimiseksi ja alennusten perassa kirmaamiseksi, ah, miten ihanat kengat kiljahdusten kuulemiseski vieressa ja samalla havahtua siihen kuinka taas kassalla lompakko kevenee. Ihan sama maksa kortilla tai kateisella, paino vaihtaa paikkaa lompakosta tai pankkitilita mieleen....
Ei vaiskaan. Meilla shoppailut oli tyyliin: kauppaan sisaan ja viidessa minuutissa ulos, jos mitaan mielekasta ei loytynyt, jos jotain joutui sovittamaan niin aikaa saattoi menna se 10min. Eli kokonaisuudessa ihan ok....
Toisaalta kun tata jatkuu koko paiva ja takaraivossa jyskytta tieto Euroopan lampotiloista, niin alkaa tietyn paniikin tavoin haluta loytaa ne farkut edes jalkaan shortsien tilalle. Illalla on aika nuutunut!
Mutta saipahan Kiia ainakin ostaa uutta vaatetta ekan kerran varmaan vuoteen.
Viimeisen yon glamour
Nyt talla ei tarkoiteta mitaan Johanna Tukiaisia tanssimassa meille poydilla tai mitaan muutakaan kyseiseen ihmiseen liittyvaa, tai edes muihin vastaaviin silikoni bimboihin, pallokaloihin tottero huulineen, nenaleikkauksineen ja niin tosi julkisuuden kipeisiin ajatuksiin, etta samaan aikaan kun palsta tila vahee niin vahenee myos vaatteet keltaisenlehdiston sivuilla. Ei tata en tarkoita, talla kertaa tarkoitan siis ehka sittenkin luksusta, sita hetkea kun murju vaihtui taksilla hotelliksi, farkut jalassa. Hotellikaan ei ole ihan mika tahansa kahden tahden mukamuka hotelli vaan ihan kunnon neljalla tahdella varustettu Equatorial, ovilla pikkolot, rakennuksessa monta vaihtoehtoista ravintolaa, huonepalvelu, se mita siihen nyt kuuluu. Netti on ihmeellinen paikka, kyseinen luksus sielta loytyi ja viela oikeinkin siedettavaan hintaan. Nyt voidaan siis sanoa, etta tassa koitetaan vahan pienentaa kulttuurishokkia paluuta ajatellen.
Ensimmainen yo Aasiassa vietettiin neljan tahden hotellissa ja nyt vietetaan myos viimeinen!
What goes around comes around!
Fiilareita
Mika boogie siis talla hetkella meilla taalla? Hyvin sekava, hammentynyt ja epauskoinen!
Suomeen on kiva palata, saa hyvaa ruokaa, ei ole orkkeja koko-ajan jarsimassa jalkoja, on perhe ja kaverit ja tuttu ymparisto ja Q (meidan rakkahin kissa, joka toivon mukaan antaa meille anteeksi 7 kuukauden Vilppula-lomansa).
Samaan aikaan on tietenkin se vasta paino, taalla kun ollaan tosiaan oltu jo se 7 kuukautta ja tyona on ollut vaihtaa paikkaa, etsia majoitusta jne. tunne on vahan varmaan sama kuin alaa vaihtaessa, et oikein tieda millaista se tulee olemaan, jannittaa. Tuttujen naamojen nakeminen voi olla yllattavaa, lumen maara, tropiikista pakkaseen paluu. Kaikki mihin on ehtinyt tottua ja mista on nauttinut katoaa. Alkaa taysin uusi elama vanhalla hiekkalaatikolla. Ja me ei enaa voida puhua isoon aaneen Suomeksi mita tahansa ja missa tahansa! Meidan yhteiseen salakieleen tulee olemaan lahes jokaisella kadunkulkialla oma salauksen murtokoodi.
Lennot
Nyt viela infoa noista paluu lennoista ja muista. Eli huomenna lento lahtee taalta Kuala Lumpurista kohti Lontoota klo 22.50, Suomen ajassa se tarkoittaa klo 16.50. Arvioitu lentoaika on noin 12 tuntia.
Lontoosta Suomeen lento lahtee klo 15.50, Suomen ajassa 17.50.
Pirkkalan kentalle laskeudutaan keskiviikko iltana klo 20.30
-S & K
Uusivuosi...
...meni ja vaihtui myos taalla Aasiassa. Kuala Lumpuriin lennettiin vuoden vaihteen aattoaamuna.
Paivan aikana alettiin jo hoitaa valmisteluita iltaa varten ja kyllahan sielta kaupasta ne jo aiemmin mainitut juustot salaatteineen ja viineineen loytyivat, Sakari tyytyi viinin sijasta olueen.
Illalla suuntasimmekin siis talle meidan guest housen vieressa sijaitsevalle baarikadulle. Sielta loytyi viime kerralla tuttu Finnegan's Irish Pub ja tuttu henkilokunta. Sakarin oli mukava huomata, kuinka tutut muistivat, vaikka viime kerrasta olikin jo muutama kuukausi vierahtanyt. Uudenvuoden vastaanotto oli iloinen ja meteli sen mukainen. Joitakin pikkusia ilotulitteita nahtiin, muttei jaksettu raahautua sinne Petronasin tornien tienoille arvuuttelemaan olisiko siella tulitusta, olihan siella ollut joo.
Tahan valiin taytyy sanoa, etta nyt alkaa olla jo sen verran kauan asennoitunut takaisin kotiin paluuseen, ettei oikein enaa jaksa innostua etsimaan ja kokemaan uutta. Ei silla, etteiko matkustaminen enaa maistuisi, vaan silla, etta nyt on vaan pakko keskittya Suomeen paluuseen. Tasta syysta meilla jaa myos ne Petronasin tornit kokematta.
Sellainen oli siis meidan uusivuosi lyhyesti kerrottuna. Kansainvalisella meiningilla lapi viety suoritus.
Kuala Lumpur
Taalla on nyt sit aika mennyt lahes pelkastaan jo viime kerralla muistiin kirjoitettuihin ostospaikkoihin, shoppailuun ja kiertelyyn toinen toistaan isommissa ostareissa. Enaa naa paikat ei hammenna, on jo tottunu ja muisti kaiken viela melkein oikein missa kerroksessa oli se pipo-liike ja mista sai farkut jne.
Hyvana puolena taalla oli alennus myynnit, ihan kuten Suomessa joulun ja uudenvuoden jalkeen. Nyt on tarvittavat ostokset siis tehty, enaa ei tarvi kierrellakkaan, onneksi, eika siihen olisi oikein enaa aikaakaan.
Toinen kaynti KL:ssa jaa siis melkolailla tuollaiseksi naisen paivauneksi, miehen painajaiseksi:
tapotaysissa vaatekaupoissa pyorimiseksi ja alennusten perassa kirmaamiseksi, ah, miten ihanat kengat kiljahdusten kuulemiseski vieressa ja samalla havahtua siihen kuinka taas kassalla lompakko kevenee. Ihan sama maksa kortilla tai kateisella, paino vaihtaa paikkaa lompakosta tai pankkitilita mieleen....
Ei vaiskaan. Meilla shoppailut oli tyyliin: kauppaan sisaan ja viidessa minuutissa ulos, jos mitaan mielekasta ei loytynyt, jos jotain joutui sovittamaan niin aikaa saattoi menna se 10min. Eli kokonaisuudessa ihan ok....
Toisaalta kun tata jatkuu koko paiva ja takaraivossa jyskytta tieto Euroopan lampotiloista, niin alkaa tietyn paniikin tavoin haluta loytaa ne farkut edes jalkaan shortsien tilalle. Illalla on aika nuutunut!
Mutta saipahan Kiia ainakin ostaa uutta vaatetta ekan kerran varmaan vuoteen.
Viimeisen yon glamour
Nyt talla ei tarkoiteta mitaan Johanna Tukiaisia tanssimassa meille poydilla tai mitaan muutakaan kyseiseen ihmiseen liittyvaa, tai edes muihin vastaaviin silikoni bimboihin, pallokaloihin tottero huulineen, nenaleikkauksineen ja niin tosi julkisuuden kipeisiin ajatuksiin, etta samaan aikaan kun palsta tila vahee niin vahenee myos vaatteet keltaisenlehdiston sivuilla. Ei tata en tarkoita, talla kertaa tarkoitan siis ehka sittenkin luksusta, sita hetkea kun murju vaihtui taksilla hotelliksi, farkut jalassa. Hotellikaan ei ole ihan mika tahansa kahden tahden mukamuka hotelli vaan ihan kunnon neljalla tahdella varustettu Equatorial, ovilla pikkolot, rakennuksessa monta vaihtoehtoista ravintolaa, huonepalvelu, se mita siihen nyt kuuluu. Netti on ihmeellinen paikka, kyseinen luksus sielta loytyi ja viela oikeinkin siedettavaan hintaan. Nyt voidaan siis sanoa, etta tassa koitetaan vahan pienentaa kulttuurishokkia paluuta ajatellen.
Ensimmainen yo Aasiassa vietettiin neljan tahden hotellissa ja nyt vietetaan myos viimeinen!
What goes around comes around!
Fiilareita
Mika boogie siis talla hetkella meilla taalla? Hyvin sekava, hammentynyt ja epauskoinen!
Suomeen on kiva palata, saa hyvaa ruokaa, ei ole orkkeja koko-ajan jarsimassa jalkoja, on perhe ja kaverit ja tuttu ymparisto ja Q (meidan rakkahin kissa, joka toivon mukaan antaa meille anteeksi 7 kuukauden Vilppula-lomansa).
Samaan aikaan on tietenkin se vasta paino, taalla kun ollaan tosiaan oltu jo se 7 kuukautta ja tyona on ollut vaihtaa paikkaa, etsia majoitusta jne. tunne on vahan varmaan sama kuin alaa vaihtaessa, et oikein tieda millaista se tulee olemaan, jannittaa. Tuttujen naamojen nakeminen voi olla yllattavaa, lumen maara, tropiikista pakkaseen paluu. Kaikki mihin on ehtinyt tottua ja mista on nauttinut katoaa. Alkaa taysin uusi elama vanhalla hiekkalaatikolla. Ja me ei enaa voida puhua isoon aaneen Suomeksi mita tahansa ja missa tahansa! Meidan yhteiseen salakieleen tulee olemaan lahes jokaisella kadunkulkialla oma salauksen murtokoodi.
Lennot
Nyt viela infoa noista paluu lennoista ja muista. Eli huomenna lento lahtee taalta Kuala Lumpurista kohti Lontoota klo 22.50, Suomen ajassa se tarkoittaa klo 16.50. Arvioitu lentoaika on noin 12 tuntia.
Lontoosta Suomeen lento lahtee klo 15.50, Suomen ajassa 17.50.
Pirkkalan kentalle laskeudutaan keskiviikko iltana klo 20.30
-S & K
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
