Noniin, nyt ollaan siis värikkäiden vaiheiden jälkeen oleiltu Suomen kamaralla jo toista viikkoa.
Paluuhan ei ehkä mennyt ihan sääntökirjojen mukaan, meikähän saapui Suomeen kirjaimellisesti jalat edellä.
14 tunnin Kuala Lumpur-Lontoo lento oli liikaa nilkassa tykyttävälle bed bugin puremalle. Nilkka alkoi turvota lennolla ja Lontooseen päästessä koipi oli jo suunnilleen kolminkertainen. Päivä Lontoossa jäi kaukaiseksi haaveeksi ja 10 tunnin odotus Stanstedin kentällä kului siemaillessa ylihintaista earl greyta.
Lontoo-Tampere lennolla kipu alkoi käydä melko sietämättömäksi jalassa ja tuli siinä tirautettuakin vähän. Neuvokas lentoemo riensi apuun ja ylipuhui meidät suostumaan ambulanssi kyyditykseen koneen laskeuduttua. Naikkonenhan siis peloitteli kaikenlaisilla ambutaatio ja veritulppa kertomuksillaan meitä. Siinä vasta rautaista ammattitaitoa kun alkaa höpöttämään lentokoneessa paniikkihäiriöstä kärsivälle kuinka jalka voi mennä alle viikossa kuolioon. Deborah tiesi mistä naruista vedellä.
Siinä sitten koneen laskeuduttua matkustajat poistuivat koneesta ja pariskunta Palvaanlahti-Ohvo jäi odottamaan kutkuttavaa reissun loppuhuipennusta. Ensihoitajat könysivät koneeseen ja pikaisen vilkaisun jälkeen totesivat "selvä tapaus".
Siitä vaan suoraan ambulanssiin (niin joo pakkasta oli -24, auts!), Sakari lähti noutamaan rinkkoja ja jäi tietysti tullivirkailijoiden silmätikuksikin hetkiseksi ennen kuin pääsi selventämään tilannetta vastaanottokomitealle.
Siinä sitten köröteltiin Taysin Akutaan ja meikä vietti ensimmäiset 5 Suomessa olo tuntiaan kuunnellen juoppojen horinoita. Eihän sieltä verikokeesta mitään hälyttävää löytynyt ja bed bugin purema saatiin kuriin muutamalla antibiootti kapselilla.
Nyt siis Suomessa. Koulu ja työt alkaneet tai pikemminkin jatkuneet. Aika höntti olo.
Taidettiin potea tossa jo kulttuurishokkiakin hieman. Nauku on vapautettu Vilppulasta ja asuntoa etsitään kuumeisesti. Eiköhän se tästä.
Kylmyyteen on ollut tosi hankala tottua ja tähän hiljaisuuteen meinaa nukahtaa. Silti mukava olla kotomaassa.
Reissusta luvassa loput kuvat ja eräänlainen conclusion kunhan tässä nyt ehditään. On siis toisin sanoen aika haipakkaa :)
-K
maanantai 17. tammikuuta 2011
maanantai 3. tammikuuta 2011
Kotia kohti
Heisunheiluvilles!
Uusivuosi...
...meni ja vaihtui myos taalla Aasiassa. Kuala Lumpuriin lennettiin vuoden vaihteen aattoaamuna.
Paivan aikana alettiin jo hoitaa valmisteluita iltaa varten ja kyllahan sielta kaupasta ne jo aiemmin mainitut juustot salaatteineen ja viineineen loytyivat, Sakari tyytyi viinin sijasta olueen.
Illalla suuntasimmekin siis talle meidan guest housen vieressa sijaitsevalle baarikadulle. Sielta loytyi viime kerralla tuttu Finnegan's Irish Pub ja tuttu henkilokunta. Sakarin oli mukava huomata, kuinka tutut muistivat, vaikka viime kerrasta olikin jo muutama kuukausi vierahtanyt. Uudenvuoden vastaanotto oli iloinen ja meteli sen mukainen. Joitakin pikkusia ilotulitteita nahtiin, muttei jaksettu raahautua sinne Petronasin tornien tienoille arvuuttelemaan olisiko siella tulitusta, olihan siella ollut joo.
Tahan valiin taytyy sanoa, etta nyt alkaa olla jo sen verran kauan asennoitunut takaisin kotiin paluuseen, ettei oikein enaa jaksa innostua etsimaan ja kokemaan uutta. Ei silla, etteiko matkustaminen enaa maistuisi, vaan silla, etta nyt on vaan pakko keskittya Suomeen paluuseen. Tasta syysta meilla jaa myos ne Petronasin tornit kokematta.
Sellainen oli siis meidan uusivuosi lyhyesti kerrottuna. Kansainvalisella meiningilla lapi viety suoritus.
Kuala Lumpur
Taalla on nyt sit aika mennyt lahes pelkastaan jo viime kerralla muistiin kirjoitettuihin ostospaikkoihin, shoppailuun ja kiertelyyn toinen toistaan isommissa ostareissa. Enaa naa paikat ei hammenna, on jo tottunu ja muisti kaiken viela melkein oikein missa kerroksessa oli se pipo-liike ja mista sai farkut jne.
Hyvana puolena taalla oli alennus myynnit, ihan kuten Suomessa joulun ja uudenvuoden jalkeen. Nyt on tarvittavat ostokset siis tehty, enaa ei tarvi kierrellakkaan, onneksi, eika siihen olisi oikein enaa aikaakaan.
Toinen kaynti KL:ssa jaa siis melkolailla tuollaiseksi naisen paivauneksi, miehen painajaiseksi:
tapotaysissa vaatekaupoissa pyorimiseksi ja alennusten perassa kirmaamiseksi, ah, miten ihanat kengat kiljahdusten kuulemiseski vieressa ja samalla havahtua siihen kuinka taas kassalla lompakko kevenee. Ihan sama maksa kortilla tai kateisella, paino vaihtaa paikkaa lompakosta tai pankkitilita mieleen....
Ei vaiskaan. Meilla shoppailut oli tyyliin: kauppaan sisaan ja viidessa minuutissa ulos, jos mitaan mielekasta ei loytynyt, jos jotain joutui sovittamaan niin aikaa saattoi menna se 10min. Eli kokonaisuudessa ihan ok....
Toisaalta kun tata jatkuu koko paiva ja takaraivossa jyskytta tieto Euroopan lampotiloista, niin alkaa tietyn paniikin tavoin haluta loytaa ne farkut edes jalkaan shortsien tilalle. Illalla on aika nuutunut!
Mutta saipahan Kiia ainakin ostaa uutta vaatetta ekan kerran varmaan vuoteen.
Viimeisen yon glamour
Nyt talla ei tarkoiteta mitaan Johanna Tukiaisia tanssimassa meille poydilla tai mitaan muutakaan kyseiseen ihmiseen liittyvaa, tai edes muihin vastaaviin silikoni bimboihin, pallokaloihin tottero huulineen, nenaleikkauksineen ja niin tosi julkisuuden kipeisiin ajatuksiin, etta samaan aikaan kun palsta tila vahee niin vahenee myos vaatteet keltaisenlehdiston sivuilla. Ei tata en tarkoita, talla kertaa tarkoitan siis ehka sittenkin luksusta, sita hetkea kun murju vaihtui taksilla hotelliksi, farkut jalassa. Hotellikaan ei ole ihan mika tahansa kahden tahden mukamuka hotelli vaan ihan kunnon neljalla tahdella varustettu Equatorial, ovilla pikkolot, rakennuksessa monta vaihtoehtoista ravintolaa, huonepalvelu, se mita siihen nyt kuuluu. Netti on ihmeellinen paikka, kyseinen luksus sielta loytyi ja viela oikeinkin siedettavaan hintaan. Nyt voidaan siis sanoa, etta tassa koitetaan vahan pienentaa kulttuurishokkia paluuta ajatellen.
Ensimmainen yo Aasiassa vietettiin neljan tahden hotellissa ja nyt vietetaan myos viimeinen!
What goes around comes around!
Fiilareita
Mika boogie siis talla hetkella meilla taalla? Hyvin sekava, hammentynyt ja epauskoinen!
Suomeen on kiva palata, saa hyvaa ruokaa, ei ole orkkeja koko-ajan jarsimassa jalkoja, on perhe ja kaverit ja tuttu ymparisto ja Q (meidan rakkahin kissa, joka toivon mukaan antaa meille anteeksi 7 kuukauden Vilppula-lomansa).
Samaan aikaan on tietenkin se vasta paino, taalla kun ollaan tosiaan oltu jo se 7 kuukautta ja tyona on ollut vaihtaa paikkaa, etsia majoitusta jne. tunne on vahan varmaan sama kuin alaa vaihtaessa, et oikein tieda millaista se tulee olemaan, jannittaa. Tuttujen naamojen nakeminen voi olla yllattavaa, lumen maara, tropiikista pakkaseen paluu. Kaikki mihin on ehtinyt tottua ja mista on nauttinut katoaa. Alkaa taysin uusi elama vanhalla hiekkalaatikolla. Ja me ei enaa voida puhua isoon aaneen Suomeksi mita tahansa ja missa tahansa! Meidan yhteiseen salakieleen tulee olemaan lahes jokaisella kadunkulkialla oma salauksen murtokoodi.
Lennot
Nyt viela infoa noista paluu lennoista ja muista. Eli huomenna lento lahtee taalta Kuala Lumpurista kohti Lontoota klo 22.50, Suomen ajassa se tarkoittaa klo 16.50. Arvioitu lentoaika on noin 12 tuntia.
Lontoosta Suomeen lento lahtee klo 15.50, Suomen ajassa 17.50.
Pirkkalan kentalle laskeudutaan keskiviikko iltana klo 20.30
-S & K
Uusivuosi...
...meni ja vaihtui myos taalla Aasiassa. Kuala Lumpuriin lennettiin vuoden vaihteen aattoaamuna.
Paivan aikana alettiin jo hoitaa valmisteluita iltaa varten ja kyllahan sielta kaupasta ne jo aiemmin mainitut juustot salaatteineen ja viineineen loytyivat, Sakari tyytyi viinin sijasta olueen.
Illalla suuntasimmekin siis talle meidan guest housen vieressa sijaitsevalle baarikadulle. Sielta loytyi viime kerralla tuttu Finnegan's Irish Pub ja tuttu henkilokunta. Sakarin oli mukava huomata, kuinka tutut muistivat, vaikka viime kerrasta olikin jo muutama kuukausi vierahtanyt. Uudenvuoden vastaanotto oli iloinen ja meteli sen mukainen. Joitakin pikkusia ilotulitteita nahtiin, muttei jaksettu raahautua sinne Petronasin tornien tienoille arvuuttelemaan olisiko siella tulitusta, olihan siella ollut joo.
Tahan valiin taytyy sanoa, etta nyt alkaa olla jo sen verran kauan asennoitunut takaisin kotiin paluuseen, ettei oikein enaa jaksa innostua etsimaan ja kokemaan uutta. Ei silla, etteiko matkustaminen enaa maistuisi, vaan silla, etta nyt on vaan pakko keskittya Suomeen paluuseen. Tasta syysta meilla jaa myos ne Petronasin tornit kokematta.
Sellainen oli siis meidan uusivuosi lyhyesti kerrottuna. Kansainvalisella meiningilla lapi viety suoritus.
Kuala Lumpur
Taalla on nyt sit aika mennyt lahes pelkastaan jo viime kerralla muistiin kirjoitettuihin ostospaikkoihin, shoppailuun ja kiertelyyn toinen toistaan isommissa ostareissa. Enaa naa paikat ei hammenna, on jo tottunu ja muisti kaiken viela melkein oikein missa kerroksessa oli se pipo-liike ja mista sai farkut jne.
Hyvana puolena taalla oli alennus myynnit, ihan kuten Suomessa joulun ja uudenvuoden jalkeen. Nyt on tarvittavat ostokset siis tehty, enaa ei tarvi kierrellakkaan, onneksi, eika siihen olisi oikein enaa aikaakaan.
Toinen kaynti KL:ssa jaa siis melkolailla tuollaiseksi naisen paivauneksi, miehen painajaiseksi:
tapotaysissa vaatekaupoissa pyorimiseksi ja alennusten perassa kirmaamiseksi, ah, miten ihanat kengat kiljahdusten kuulemiseski vieressa ja samalla havahtua siihen kuinka taas kassalla lompakko kevenee. Ihan sama maksa kortilla tai kateisella, paino vaihtaa paikkaa lompakosta tai pankkitilita mieleen....
Ei vaiskaan. Meilla shoppailut oli tyyliin: kauppaan sisaan ja viidessa minuutissa ulos, jos mitaan mielekasta ei loytynyt, jos jotain joutui sovittamaan niin aikaa saattoi menna se 10min. Eli kokonaisuudessa ihan ok....
Toisaalta kun tata jatkuu koko paiva ja takaraivossa jyskytta tieto Euroopan lampotiloista, niin alkaa tietyn paniikin tavoin haluta loytaa ne farkut edes jalkaan shortsien tilalle. Illalla on aika nuutunut!
Mutta saipahan Kiia ainakin ostaa uutta vaatetta ekan kerran varmaan vuoteen.
Viimeisen yon glamour
Nyt talla ei tarkoiteta mitaan Johanna Tukiaisia tanssimassa meille poydilla tai mitaan muutakaan kyseiseen ihmiseen liittyvaa, tai edes muihin vastaaviin silikoni bimboihin, pallokaloihin tottero huulineen, nenaleikkauksineen ja niin tosi julkisuuden kipeisiin ajatuksiin, etta samaan aikaan kun palsta tila vahee niin vahenee myos vaatteet keltaisenlehdiston sivuilla. Ei tata en tarkoita, talla kertaa tarkoitan siis ehka sittenkin luksusta, sita hetkea kun murju vaihtui taksilla hotelliksi, farkut jalassa. Hotellikaan ei ole ihan mika tahansa kahden tahden mukamuka hotelli vaan ihan kunnon neljalla tahdella varustettu Equatorial, ovilla pikkolot, rakennuksessa monta vaihtoehtoista ravintolaa, huonepalvelu, se mita siihen nyt kuuluu. Netti on ihmeellinen paikka, kyseinen luksus sielta loytyi ja viela oikeinkin siedettavaan hintaan. Nyt voidaan siis sanoa, etta tassa koitetaan vahan pienentaa kulttuurishokkia paluuta ajatellen.
Ensimmainen yo Aasiassa vietettiin neljan tahden hotellissa ja nyt vietetaan myos viimeinen!
What goes around comes around!
Fiilareita
Mika boogie siis talla hetkella meilla taalla? Hyvin sekava, hammentynyt ja epauskoinen!
Suomeen on kiva palata, saa hyvaa ruokaa, ei ole orkkeja koko-ajan jarsimassa jalkoja, on perhe ja kaverit ja tuttu ymparisto ja Q (meidan rakkahin kissa, joka toivon mukaan antaa meille anteeksi 7 kuukauden Vilppula-lomansa).
Samaan aikaan on tietenkin se vasta paino, taalla kun ollaan tosiaan oltu jo se 7 kuukautta ja tyona on ollut vaihtaa paikkaa, etsia majoitusta jne. tunne on vahan varmaan sama kuin alaa vaihtaessa, et oikein tieda millaista se tulee olemaan, jannittaa. Tuttujen naamojen nakeminen voi olla yllattavaa, lumen maara, tropiikista pakkaseen paluu. Kaikki mihin on ehtinyt tottua ja mista on nauttinut katoaa. Alkaa taysin uusi elama vanhalla hiekkalaatikolla. Ja me ei enaa voida puhua isoon aaneen Suomeksi mita tahansa ja missa tahansa! Meidan yhteiseen salakieleen tulee olemaan lahes jokaisella kadunkulkialla oma salauksen murtokoodi.
Lennot
Nyt viela infoa noista paluu lennoista ja muista. Eli huomenna lento lahtee taalta Kuala Lumpurista kohti Lontoota klo 22.50, Suomen ajassa se tarkoittaa klo 16.50. Arvioitu lentoaika on noin 12 tuntia.
Lontoosta Suomeen lento lahtee klo 15.50, Suomen ajassa 17.50.
Pirkkalan kentalle laskeudutaan keskiviikko iltana klo 20.30
-S & K
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
