Huomenna Thaikkulandia vaihtuu Indonesiaan ja ensimmaisena kohteena on Bali. Lennetaan aamulla Phuketista Jakartaan ja koska Jakartahan tunnetaan lukuisista autopommi-iskuista ja muista terroriongelmista niin ei hotsita jaada sinne toljottamaan, joten lahdetaan heti tilanteen tullessa kohti Balia. Luultavasti bussilla. Nyt kuitenkin hieman kertausta parin viime viikon tapahtumista...
Leaving Phi Phi, arriving Krabi Town
Viime hetket Phi Phin saarella vietettiin MM-kisojen loppuhumuissa ja voin kertoa, etta oli melkoinen helpotus, etta ne loppui. Vaikkakin totuin niita jo seuraamaan ja taisin jossain vaiheessa vahingossa melkein osata luetella puolet Saksan ja Argentiinan joukkueiden pelaajien nimista. Kuitenkin, siis Espanja voitti ja taalla oli melkoisen murtunut mies. Sakari ei voinut nukkua kunnolla finaaliyona koska ketutti. Onneksi ne kisailut on nyt ohi ja rauha maassa seuraavan 4 vuotta. (Paitsi etta EM-kisat taitaa tulla jo kahden vuoden paasta joten jos tarkkoja ollaan niin 2 vuoden rauha..)
MM-kisojen paattymisen jalkeen jouduimme myos luopumaan Herra Kerposta, joka kaikkien kommelluksien jalkeen on ilmeisesti kuitenkin paassyt turvallisesti takaisin Suomen maankamaralle ja Tampereellekin. Kerpon poistuminen keskuudesta tarkoitti sita, etta matka jatkuu pienemmalla miehistolla.
Pihistelya
Veera sattui lahtemaan meidan kanssa samaan aikaan Phi Philta, joten majoituttiin kolmistaan, jotta markkoja saastyisi. Voisi kai sanoa, etta Phi Phi antoi mutta myos ottikin, joten nyt oli aika ottaa itseaan ja matkakaveriakin niskasta kiinni ja elella matalalla profiililla. Krabilla se onnistui, koska majoitus oli tahan mennessa Thaimaan edullisin. Krabilla vietimme noin viikon verran Krabi Townissa, joka ei ole se turistirysa, jona Krabi yleensa kasitetaan. Kerran kaytiin myos siella turistirannalla (Ao ngan), mutta kertaan se sitten jaikin. Krabi Townissa vietettiin aikaa lahinna kirjoja lukien, korttia pelaten ja skootterilla ajellen.
Temppelia ja luonnonpuistoa
Kulttuuriplajays saatiin kun kaytiin paikallisessa Temppelimestassa, jossa oli suuri Buddhan patsas korkealla kukkulalla. Paikasta loytyi myos tiger cave niminen Buddhan kunniaksi merkitty luolisto(en tiia onko luolisto sana, mutta haen sanaa joka merkitsisi montaa luolaa), jossa oli ilmeisesti asustellut jossain vaiheessa- ei tiikeri-vaan leopardi. Meika lahti sitten tutkimaan tiger cavea samalla kun Veera ja Sakari kiipesivat 1237 porrasta ylos kukkulalle. Itsekin yritin kiiveta, mutta koska rappuset oli melkoisen jyrkat tuli paniikkikohtaus taas vaihteeksi kylaan ja kipuaminen jai siihen. Viimeisena paivana Krabilla lahdettiin etsimaan luonnonpuistoa ja ajeltiin 3 paalla 120km. Luonnonpuisto loydettiin, mutta kuumilta lahteilta myohastyttiin.
Bruno
Yhtena iltana istuttiin paikallisessa baarissa pelaamassa korttia ja siina pyori vanhoja hippeja juttelemassa kaikenmoista mukavaa meille. Meidan kolmen lisaksi baarissa oli vain 1 lankkari, joka sitten jossain vaiheessa uskaltautui meidan poytaan ja opetettiin kyseinen herra pelaamaan ristiseiskaa. Haiskan nimi oli Bruno ja juippi oli kotoisin Sveitsista, mutta oli myos Italian kansalainen, aija osasi puhua italiaa, ranskaa, saksaa ja englantia..ainakin noita ja varmaan vaikka mita muutakin. Hauska heppu, joka kertoi hauskoja tarinoita itsestaan ja matkoistaan. Mutta kaikkein parasta tyypissa oli sen nauru. Sita ei voi verrata mihinkaan mutta jos nyt pakko on niin jotenkin samanlailla hypnoottinen ja tarttuva kun Vesa-Matti Loirin naurava kulkuri. Veera ja Sakari pystyi jotenkin pitaan ittensa peruslukemilla, mutta ma en voinu mitaan. Nauroin ihan koko ajan koska se sen nauru oli niin alyton! Nyt jalkeenpain harmittaa ettei tullut otettua siita naurusta videopatkaa...
Phuketiin
Jaaha mitas tasta sanois. Henkilokohtaisesti matka Phuketiin oli mulle painajainen.Jouduttiin matkustaan mini-vanilla, joka oli taynna lankkareita ja reppuja ja matkalaukkuja ja rinkkoja. Just ja just mahduttiin jotenkin pain kyytiin. Ma tietysti jouduin kuskin viereen ja siis melkein sen syliin koska edessa oli niin ahdasta. Ahdisti se aija ihan hulluna. Se ryki ja yski koko ajan. Soi koko ajan jotain ja massytti korvan juuressa. Puhu huonosti englantia jos nyt voi edes sanoa etta se puhu ollenkaan. Ajoi ihan kaistapaana ja hiplasi mua koko ajan kun yritti vaihtaa vaihdetta tai etsia jotain uutta mussutettavaa jostain penkin valista. Yak! Kamala kamala kamala! Onneksi taukopaikalla vaihdettiin paikkoja niin etta Sakari joutui sen viereen, sita se ei hiplaillu!!! Reilu kerho. Yleisesti muutenkin koko matka oli katastrofi koska ei edes meinattu paasta sinne asti mihin oltiin liput ostettu, taistelun jalkeen paastiin kuitenkin Phuket Towniin.
On on hotel
Phuket townissa majoituttiin legendaariseen On on hotelliin, joka on Phuketin ensimmainen hotelli, rakennettu vuonna 1929. Paikka oli tosi ransistynyt, mutta kun sita katseli oikealla tavalla niin pystyi kylla uskoa, etta se on varmasti ollut joskus 80 vuotta sitten kaupungin hienoin rakennus. Nyt kuitenkin paikka muistutti enemman mielisairaalaa kuin hotellia, maksettiin Sakarin kanssa 5 euroa yolta ja se oli kylla ylihinta jos multa kysytaan. Mutta kokemus sekin oli, vaikka itse en vainoharhaisena nukkunut kuin ehka 3 tuntia sina yona.
Patong Beach
Phuket Townista lahdettiin viettamaan loppuviikko turistirysaan Patongille. Phuketin saaren ilmeisesti vilkkain turistikeskittyma tarjosi meille juuri sita mita haluttiinkin. Kansainvalisia ravintolaketjuja, kaupustelijoita, Amata-hotelli uima-altaalla (joka saatiin siis alyttoman halvalla) ja tietysti Seduction Discoteque eli paikallinen sedula :D Patong Beachilla ma ja Veera paastiin myos katsomaan elokuviin Eclipse ja kaikinpuolin leffateatteri oli miellyttava ja leffakin oli jopa tasokas ottaen huomioon Twiligh saagan 2 edeltavaa leffaa.. Kuitenkin melko erikoinen tilanne koettiin kun jo karsimattomina odoteltiin leffan alkua (trailerit kesti varmaan puoli tuntia) niin yhtakkia ruudussa lukee suunnilleen nain: Please rise up for the honour of the king of Thailand.
Sen jalkeen alkoi soida joku kummallinen klassinen kipale ja Veeran kanssa yritettiin pidella pokka ja jolkotettiin siella melkein tyhjassa salissa Bhumibolin kunniaksi. Kaiken lisaksi koko biisin ajan ruudussa pyori jokin hammentava propaganda video missa kuningas kasteli kukkia ja kuokki maata pellolla ja oli muutenkin kuvattu sellasena perus jamppana. Outoa!
Moottoripyora ei oo lallaripyora
Sakari lahti hakeen meille mopedia paivaksi ja palasi takaisin moottoripyoran kanssa jossa taisi olla 600 kuutioo, 39 heppaa. Sellainen custom, ei mikaan kyykkypyora siis. Sakari oli ilmeisesti taas puhunu myyjan pyorryksiin koska paivavuokra sille vehkeelle oli jotain 12 euroa. Silla ajeltiin sitten yksi paiva ympari Phuketin saarta. Ja Sakari oli enemman kuin tyytyvainen.
Thailand-end of part 1
Tassa alkaisi siis olla meidan reissun ensimmainen Thaimaan osuus. Pahkinan kuoressa Thaimaasta voisi sanoa parhaat jutut: Koh Tao ja siella sukellus ja snorklaus ja Phi phi kokonaisuudessaan. Thaikkulaan palaillaan varmaankin joskus tossa lokakuun puolella taas.
-K
sunnuntai 25. heinäkuuta 2010
sunnuntai 11. heinäkuuta 2010
Hui Hai!!!
Liian pitkaan haaveiltiin, etta paastaisiin taas tositoimiin eli snorklaamaan, joten niimpa otettiin harkaa sarvista ja marssittiin Adventure clubille kerjaamaan half day snorkling trippia. Samalle paivalle saatiin ittemme buukattua matkaan ja ei muuta kun longtailin kyytiin ja luuraileen meren asukkeja! Paketti sisalsi 3 snorklauskohdetta + tunnin ihmettelykierroksen Maya Bayhin (jossa siis on kuvattu mm. The Beach..). Kaikki snorklailukohteet oli antoisia ja parasta antia varmasti olivat klovnikala, erilaiset porcupinefishit, elavat korallit (kuolleita ollaan nahty jo liikaakin) ja kaiken kruunasi 3 haita!!! Mutta kai tassa nyt on pakko mainita sivulauseessa, etta ne oli vauvahaita, eli n. 80cm pitkia. Viela ei paasty mihinkaan tappajahai2 tunnelmiin, mutta olihan ne keskenkasvuisetkin hienoja otuksia.. Maya Bay oli myos nahtavyytena upea!
Eilen illalla oli ohjelmassa View Point josta nakisi koko saaren yli ja uskomattoman hienon auringonlaskun, mutta niinkuin olettaa saattaa, kaikki ei mennyt ihan putkeen... Eli ensinnakin kiivettiin ja rammittiin itseamme view pointille noin tunnin ajan. Valilla tienviitat katosi ja maasto alkoi nayttaa jopa liiankin trooppiselta. Hieman siina joutui janskaamaan, etta onko nyt sitten tullut se tilanne kun seikkailijat oikeasti paasee kosketuksiin koskemattoman viidakon kanssa, mutta ei sentaan! Jotenkin ihmeen kautta onnistuttiin raahautumaan huipulle asti. Parasta tassa urakassa oli tietysti se, etta aurinko laskee aikalailla tasan 7 aikaan ja lahdettiin matkaan hieman ennen kuutta, eli kaytannossa juostiin kilpaa auringon laskun kanssa etta ehditaanko.. Noh..tavallaan ehdittiin, mutta pilvikerroksien takia auringonlasku oli aikas mitaansanomaton. Mutta oltiin sentaan hengissa rankasta noususta huolimatta! Mielenkiintoisin osuus tasta huvista alkoi tietysti paluumatkalla. Meillahan on siis 2 taskulamppua matkassa mukana, mutta silloin kun ollaan lahdossa vieraaseen viidakkoon samoilemaan niin eihan me nyt niita lamppuja sinne oteta mukaan, vaan kivasti jatetaan ne rinkkaan lepaamaan, ettei patterit vaan paase kulumaan!!! Joten, samaa tieta (ehka) lahdettiin takaisinpain. Paluumatkalla alkuun oli hamaraa, mutta ei aikaakaan kun tuli taysin sakkipimeaa. Kaikkihan varmaan voi jo arvata mita se tekee Kiia tyttelin sykkeelle ja verenpaineelle kun ollaan Thaimaassa, keskella viidakkoa, pimeassa, ilman taskulamppua, ilman juotavaa ja lepakot alkaa lentaan ymparilla. Pystyin lahinna ajattelemaan Ace Ventura 2 leffassa esiintyvaa valkoista lepakkoa ja paniikki oli taas kerran lahella. Ne hemmetin verenimijat lenteli ihan miten sattuu ja siina alkoikin aika raikkaasti askel piteneen. Sakari ei hirveesti arvostanut mun elaimellisia kiljahduksia ja raakaisyja, jotka mun mielesta sopi kyllakin ihan loistavasti viidakon muiden aanien joukkoon. Jossain vaiheessa Sakari alkoi ottaa kameralla kuvia summittain vahan mista sattuu ja saatiinkin kuvattua yksi meidan ymparilla pyorivista elukoista. Se kyllakin taisi olla perhonen eika lepakko...
En tieda miten, mutta jotenkin me vaan taas selvittiin siitakin vaelluksesta ehjin nahoin takaisin sivistyksen pariin. Tai ainakin lahes ehjin nahoin jos ei oteta huomioon sita etta ma hakkasin koko matkan jalkojani kiviin ja oksiin ja meinasin kerailla joka toisella askeleella...
Mita tasta opimme? Ainakin sen, etta taskulamppua ei kannata jattaa lepaileen sinne repun pohjalle!!!
-Kiia
Eilen illalla oli ohjelmassa View Point josta nakisi koko saaren yli ja uskomattoman hienon auringonlaskun, mutta niinkuin olettaa saattaa, kaikki ei mennyt ihan putkeen... Eli ensinnakin kiivettiin ja rammittiin itseamme view pointille noin tunnin ajan. Valilla tienviitat katosi ja maasto alkoi nayttaa jopa liiankin trooppiselta. Hieman siina joutui janskaamaan, etta onko nyt sitten tullut se tilanne kun seikkailijat oikeasti paasee kosketuksiin koskemattoman viidakon kanssa, mutta ei sentaan! Jotenkin ihmeen kautta onnistuttiin raahautumaan huipulle asti. Parasta tassa urakassa oli tietysti se, etta aurinko laskee aikalailla tasan 7 aikaan ja lahdettiin matkaan hieman ennen kuutta, eli kaytannossa juostiin kilpaa auringon laskun kanssa etta ehditaanko.. Noh..tavallaan ehdittiin, mutta pilvikerroksien takia auringonlasku oli aikas mitaansanomaton. Mutta oltiin sentaan hengissa rankasta noususta huolimatta! Mielenkiintoisin osuus tasta huvista alkoi tietysti paluumatkalla. Meillahan on siis 2 taskulamppua matkassa mukana, mutta silloin kun ollaan lahdossa vieraaseen viidakkoon samoilemaan niin eihan me nyt niita lamppuja sinne oteta mukaan, vaan kivasti jatetaan ne rinkkaan lepaamaan, ettei patterit vaan paase kulumaan!!! Joten, samaa tieta (ehka) lahdettiin takaisinpain. Paluumatkalla alkuun oli hamaraa, mutta ei aikaakaan kun tuli taysin sakkipimeaa. Kaikkihan varmaan voi jo arvata mita se tekee Kiia tyttelin sykkeelle ja verenpaineelle kun ollaan Thaimaassa, keskella viidakkoa, pimeassa, ilman taskulamppua, ilman juotavaa ja lepakot alkaa lentaan ymparilla. Pystyin lahinna ajattelemaan Ace Ventura 2 leffassa esiintyvaa valkoista lepakkoa ja paniikki oli taas kerran lahella. Ne hemmetin verenimijat lenteli ihan miten sattuu ja siina alkoikin aika raikkaasti askel piteneen. Sakari ei hirveesti arvostanut mun elaimellisia kiljahduksia ja raakaisyja, jotka mun mielesta sopi kyllakin ihan loistavasti viidakon muiden aanien joukkoon. Jossain vaiheessa Sakari alkoi ottaa kameralla kuvia summittain vahan mista sattuu ja saatiinkin kuvattua yksi meidan ymparilla pyorivista elukoista. Se kyllakin taisi olla perhonen eika lepakko...
En tieda miten, mutta jotenkin me vaan taas selvittiin siitakin vaelluksesta ehjin nahoin takaisin sivistyksen pariin. Tai ainakin lahes ehjin nahoin jos ei oteta huomioon sita etta ma hakkasin koko matkan jalkojani kiviin ja oksiin ja meinasin kerailla joka toisella askeleella...
Mita tasta opimme? Ainakin sen, etta taskulamppua ei kannata jattaa lepaileen sinne repun pohjalle!!!
-Kiia
keskiviikko 7. heinäkuuta 2010
Koh Samui & Koh Phi Phi
Ja taas on aika satuilla vahan juttuja taalta aasian suunnalta. Koh Phangan takana, nyt jotain tarinaa Koh Samuilta ja matkasta Koh Phi phille, missa ollaankin oleiltu jo viikon verran.
Mutta takaisin asiaan. Samuilla vuokrattiin sellanen skootteri taas, mutta vain vuorokaudeksi. Noh se oli aika hyva aika koska ehdittiin siina selassa (voiko sanoa istuvansa skootterin selassa, se ei oo mikaan oikee laite niinkun moottoripyora!) istua 130km matkan verran. Kaikkea sita ehti sinakin aikana ihmetteleen.
Samuin perhostarha oli ensimmainen pysakki missa mentin ihmettelemaan verkoilla eristettyyn alueeseen perhosia. olihan ne ihan kivan nakosia, mutta ei mitenkaan ihan hirmu ihmeellisia. Talla kertaa maara korvasi laadun. Amppari huonekkin oli mutta yhtakaan ampparia ei paikassa ollut, pelkkia haalistuneita kuvia ja tekstia taikuiks. Bee houseksi aika vaisu...
Butterfly gardenin jalkeen matka saaren ympari jatkui kuin suurenkin valloittajan elkein.
Skootterista tai kevarista (125cc) sai kuitenkin sen verta tehoja irti, etta vauhti kiihtyi ja innoissaan ajeltiin suunnitellusta reitista kaantymiskohdan ohi ja yhtakkia polahdettiin kaarmefarmin pihaan. Kyseessa oli siis oikea kaarmenayttely, ei mikaan miesten vessassa tapahtuva nakkien heiluttelu.
Itse nayttely ei ollut mikaan ihmeellinen, vaikka valikoimaa loytyi, oli pyhtonista kobraan ja erimallisia ja merkkisia kaarmeksia silta valilta, jopa krokokin oli. Se olis varmaan ollu kylla tyytyvaisempi elamaansa vaikka Sakarin kenkina. Nyt oli panostettu laatuun ja maaraan, mutta elin oloihin ei. Snake farmin kolkot nakymat pelasti kaarme show. Ukkeli alotti show centipedea ja amparillista skorpioneja esittelemalla. Skorppionin ois saanu ottaa kadelleen mutta Kiia pelkas sita liikaa eika halunnu et Sakarikaan vaarantaisi henkikultaansa. Pelkoa kaihtava snake-skorpioni-kobra-show-ukkeli asetteli ne kivasti kadelleen ja siita naamalleen. Ei paha. Naytos jatkui kobrien kanssa ja niilla yleison pelotteluun. Koko touhu huipentui siihen, etta jokainen sai ottaa kaveri kuvan pyhton harteillaan. Tietysti kavi niin, etta Kiia sai kunnian olla Erkki esimerkki. Snake-Ukkeli vakuutteli: "no bite, no poison" mutta fiksuna jatti kertomatta turhat pelottelut siita, etta se on kuristajakaarme. Myohemmin kun Kiia kuuli kaulaotteen olevan pyhtonin erikoisuus oli ilme sen kasvoilla nakemisen arvoinen, ei olis ehka sittenkaan uskaltanu, mutta minkas teit, oli jo housussa, turha enaa rypistella.
Matka jatkui rikkinaista tieta pitkin saaren huipulle, nakoala mestoille. Saari oli melkein valloitettu. Chawengin turisti helvetissa pyorahdys ja starbuckista kahvit. maku hipoi taivaita pikakahvien jalkeen mihin taalla on tottunut.
Seuraava aamu oli pakko aloitaa starbucks-kahveilla Chawengissa, olihan kyseessa viimeinen paiva (taas toistaiseksi) lansimaisten ketjuyritys helvettien laheisyydessa.
Skootteri pois ja rannalle. Elama on aika helppoa ja kivaa, taas ja koko ajan.
Samuilla kaytiin myos syomassa pitkan kaavan mukaan (Sakarin synttari lahja Suomesta). Oli alkurinkkia ja Kiialla viinia, Sakarilla olutta, yllari. Alku ruuat, katkarapuja molemmilla, erimallisia tosin. Paaruuat lihaa molemmilla, Kiialla pippuripihvi, Sakarilla possua, kanaa ja nautaa. Ou jea! Jalkiruoka drinkit oli kanssa. Siita oli mukava menna katsomaan jalkapalloa taydella mahalla. Kiitoksia siis mainiosta lahjasta!
Matka Samuilta Phi phille oli astetta erikoisempaa turistien karjan ajoa. Taksi haki aamulla hotellilta 6.30 satamaan, tavarat bussiin ja ite kyytiin, bussin kyydissa matkustettiin ehka kokonaiset 100m ja seurasi siirtyminen lauttaan. Tahan asti ihan ok. Lautta matkan jalkeen mantereella huomattiin, etta bussi oli ylibuukattu ja avuksi tuli toinen bussi. Ei voi kun ihmetella ihmisten jarjen juoksua -> me kaksi ja 5 muuta juippia toiseen bussiin, joka oli siis 2 kerroksinen ja matka surat thaniin toisen tapotayden bussin (yksi kerroksisen) perassa alkoi, siella meni myos meidan rinkat. Tassa vaiheessa epatoivo ja epausko alkoivat vuorotella ajatuksissa...
Surat thanissa vaihto tuktukiin ja rinkat katolle. Paadyttiin odottelemaan jonnekin Surat Thanin terassille bussia, jonka pitaisi vieda meidat krabin satamaan. Ihme kylla se bussi saapui ja vielapa vei meidat! Ei ollut kun yksi erikoinen pysahdys johonkin muslimien kahvilaan.. Lautta matka oli villi ja vauhdikas. Tunnelman luojana toimi merenkaynti, ja alkuun kovaa nauravat britti tytot, jotka matkan aikana hyytyivat samalla varia vaihtaen vihertaviksi. Parasta antia oli tietysti taysilla teevesta tuleva b-luokan kauhu leffa midnight meat train (keskiyon liha juna, nimikin kertoo jo kaiken, ei ollu hyva leffa) ja kaiken huipuksi Phi philta tullut puhelu, jossa kerrottiin aluksen uponneen Phuketin edustalla juurikin niilla minuuteilla kun itsekin oltiin lautalla. Tieto oli virheellinen, mutta tuli ilmi vasta muohemmin. Paastiin perille kuitenkin ehjina.
Koh Phi phi oli sateinen kun saavuttiin. Syomaan ja bungaa metsastamaan. Ihan kiva saatiinkin, lahelta keskustan hulinaa, mutta riittavasti rauhassa saadaan olla.
(Anti)reggae bar, siella on tullu kateltua jalkapalloa ja Sakari on tapellut Kerpon kanssa, kaksikin kertaa. Heti futis pelin jalkeen alkaa taistot. Suojat ja tuomari on. 3 kertaa minutin era. Hauskaa on kun saa luvan kanssa maiskia toista niin paljon kun kasista lahtee ja tietenkin paa on maali taulu, potkuja ei tietenkaan pida unohtaa. Rankka laji, matsin jalkeen pakko menna huilaan yon yli bungalle. Kerpolla on ollu niin rankkaa tapella Sakaria vastaan, etta molempien matsien jalkeen se on joutunu antaan ylen. Vammoja ei oo isompia tullu, mutta Sakarin hammas vahan lohkes, peukalo ikavasti vaanty ja nena on kipea, valitettavasti se ei murtunu takaisin suoraksi. Sellanen laji se tappelu on. Kaksi matsia joista toinen paattyi tasan. (Ja toisesta ei puhuta.)
Samaisessa baarissa kesken futis matsin mun kimppuun hyokkas pirun iso rukoilijasirkka, suoraan hyppas selkaan lupaa kysymatta. Kadet kavi ja kuvat saatiin otettua. Viheliainen elukka.
Kun hulinat alkoi kyllastyttaa, oli aika etsia rauhaa..paadyttiinkin snorklailemaan vahan kauemmaksi, long beachille. Oli kivaa, kunnes taas jouduttiin elukoiden hyokkayksen kohteeksi. Snorklaan toinen rundi ja Kiian homma loppui jo alku metreille, meduusa poltti polvi taipeeseen. Sakarilla matka jatkui Kerpon kanssa kauemmas rannasta, fiksu veto, tuloksena Kerpolla naamaan polttomerkki ja Sakarille niskaan ja polvitaipeeseen. pitkahanta veneella takas omille alueille ja bungalle huilaan. Ei meilla aiemmin ollut meduusoja vastaan mitaan, mutta nykyaan VIHATAAN niita, oikein porukalla kaikki, me ja Kerppo & Veerakin ehka vahan. Oikeita nakymattomia perkeleita.
Jalat kaytiin hoidattamassa jalkatohtorilla. Yksinkertaista huvia: jalat veteen puhdistaja kalojen altaaseen 20min ajaks ja taistelu kutiamista vastaan alkoi. Hiphei ja jalat oli taas kuin uudet. Ihme tyyppeja ne kalat, ei tulis mieleenkaan imutella toisten likasia ja saastasia ja kakkasia ja paskasia jalkoja.
Koh Phi Phi, paras ja miellyttavin paikka reissulla tahan mennessa. Ruoka on yleensa tosi hyvaa ja kaikkea on tarjolla. Mihinkaan ei oo pitka matka ja ihmiset on ystavallisia. Tanne vois vaikka muuttaa asumaan....
Raportti paattyy talta eraa tahan.
-Sakari & Kiia
PS. pitaa varmaan ostaa se perkeleen banjo, kun ei se vielakaan soi, mutta haju ei oo muuttunu.
Mutta takaisin asiaan. Samuilla vuokrattiin sellanen skootteri taas, mutta vain vuorokaudeksi. Noh se oli aika hyva aika koska ehdittiin siina selassa (voiko sanoa istuvansa skootterin selassa, se ei oo mikaan oikee laite niinkun moottoripyora!) istua 130km matkan verran. Kaikkea sita ehti sinakin aikana ihmetteleen.
Samuin perhostarha oli ensimmainen pysakki missa mentin ihmettelemaan verkoilla eristettyyn alueeseen perhosia. olihan ne ihan kivan nakosia, mutta ei mitenkaan ihan hirmu ihmeellisia. Talla kertaa maara korvasi laadun. Amppari huonekkin oli mutta yhtakaan ampparia ei paikassa ollut, pelkkia haalistuneita kuvia ja tekstia taikuiks. Bee houseksi aika vaisu...
Butterfly gardenin jalkeen matka saaren ympari jatkui kuin suurenkin valloittajan elkein.
Skootterista tai kevarista (125cc) sai kuitenkin sen verta tehoja irti, etta vauhti kiihtyi ja innoissaan ajeltiin suunnitellusta reitista kaantymiskohdan ohi ja yhtakkia polahdettiin kaarmefarmin pihaan. Kyseessa oli siis oikea kaarmenayttely, ei mikaan miesten vessassa tapahtuva nakkien heiluttelu.
Itse nayttely ei ollut mikaan ihmeellinen, vaikka valikoimaa loytyi, oli pyhtonista kobraan ja erimallisia ja merkkisia kaarmeksia silta valilta, jopa krokokin oli. Se olis varmaan ollu kylla tyytyvaisempi elamaansa vaikka Sakarin kenkina. Nyt oli panostettu laatuun ja maaraan, mutta elin oloihin ei. Snake farmin kolkot nakymat pelasti kaarme show. Ukkeli alotti show centipedea ja amparillista skorpioneja esittelemalla. Skorppionin ois saanu ottaa kadelleen mutta Kiia pelkas sita liikaa eika halunnu et Sakarikaan vaarantaisi henkikultaansa. Pelkoa kaihtava snake-skorpioni-kobra-show-ukkeli asetteli ne kivasti kadelleen ja siita naamalleen. Ei paha. Naytos jatkui kobrien kanssa ja niilla yleison pelotteluun. Koko touhu huipentui siihen, etta jokainen sai ottaa kaveri kuvan pyhton harteillaan. Tietysti kavi niin, etta Kiia sai kunnian olla Erkki esimerkki. Snake-Ukkeli vakuutteli: "no bite, no poison" mutta fiksuna jatti kertomatta turhat pelottelut siita, etta se on kuristajakaarme. Myohemmin kun Kiia kuuli kaulaotteen olevan pyhtonin erikoisuus oli ilme sen kasvoilla nakemisen arvoinen, ei olis ehka sittenkaan uskaltanu, mutta minkas teit, oli jo housussa, turha enaa rypistella.
Matka jatkui rikkinaista tieta pitkin saaren huipulle, nakoala mestoille. Saari oli melkein valloitettu. Chawengin turisti helvetissa pyorahdys ja starbuckista kahvit. maku hipoi taivaita pikakahvien jalkeen mihin taalla on tottunut.
Seuraava aamu oli pakko aloitaa starbucks-kahveilla Chawengissa, olihan kyseessa viimeinen paiva (taas toistaiseksi) lansimaisten ketjuyritys helvettien laheisyydessa.
Skootteri pois ja rannalle. Elama on aika helppoa ja kivaa, taas ja koko ajan.
Samuilla kaytiin myos syomassa pitkan kaavan mukaan (Sakarin synttari lahja Suomesta). Oli alkurinkkia ja Kiialla viinia, Sakarilla olutta, yllari. Alku ruuat, katkarapuja molemmilla, erimallisia tosin. Paaruuat lihaa molemmilla, Kiialla pippuripihvi, Sakarilla possua, kanaa ja nautaa. Ou jea! Jalkiruoka drinkit oli kanssa. Siita oli mukava menna katsomaan jalkapalloa taydella mahalla. Kiitoksia siis mainiosta lahjasta!
Matka Samuilta Phi phille oli astetta erikoisempaa turistien karjan ajoa. Taksi haki aamulla hotellilta 6.30 satamaan, tavarat bussiin ja ite kyytiin, bussin kyydissa matkustettiin ehka kokonaiset 100m ja seurasi siirtyminen lauttaan. Tahan asti ihan ok. Lautta matkan jalkeen mantereella huomattiin, etta bussi oli ylibuukattu ja avuksi tuli toinen bussi. Ei voi kun ihmetella ihmisten jarjen juoksua -> me kaksi ja 5 muuta juippia toiseen bussiin, joka oli siis 2 kerroksinen ja matka surat thaniin toisen tapotayden bussin (yksi kerroksisen) perassa alkoi, siella meni myos meidan rinkat. Tassa vaiheessa epatoivo ja epausko alkoivat vuorotella ajatuksissa...
Surat thanissa vaihto tuktukiin ja rinkat katolle. Paadyttiin odottelemaan jonnekin Surat Thanin terassille bussia, jonka pitaisi vieda meidat krabin satamaan. Ihme kylla se bussi saapui ja vielapa vei meidat! Ei ollut kun yksi erikoinen pysahdys johonkin muslimien kahvilaan.. Lautta matka oli villi ja vauhdikas. Tunnelman luojana toimi merenkaynti, ja alkuun kovaa nauravat britti tytot, jotka matkan aikana hyytyivat samalla varia vaihtaen vihertaviksi. Parasta antia oli tietysti taysilla teevesta tuleva b-luokan kauhu leffa midnight meat train (keskiyon liha juna, nimikin kertoo jo kaiken, ei ollu hyva leffa) ja kaiken huipuksi Phi philta tullut puhelu, jossa kerrottiin aluksen uponneen Phuketin edustalla juurikin niilla minuuteilla kun itsekin oltiin lautalla. Tieto oli virheellinen, mutta tuli ilmi vasta muohemmin. Paastiin perille kuitenkin ehjina.
Koh Phi phi oli sateinen kun saavuttiin. Syomaan ja bungaa metsastamaan. Ihan kiva saatiinkin, lahelta keskustan hulinaa, mutta riittavasti rauhassa saadaan olla.
(Anti)reggae bar, siella on tullu kateltua jalkapalloa ja Sakari on tapellut Kerpon kanssa, kaksikin kertaa. Heti futis pelin jalkeen alkaa taistot. Suojat ja tuomari on. 3 kertaa minutin era. Hauskaa on kun saa luvan kanssa maiskia toista niin paljon kun kasista lahtee ja tietenkin paa on maali taulu, potkuja ei tietenkaan pida unohtaa. Rankka laji, matsin jalkeen pakko menna huilaan yon yli bungalle. Kerpolla on ollu niin rankkaa tapella Sakaria vastaan, etta molempien matsien jalkeen se on joutunu antaan ylen. Vammoja ei oo isompia tullu, mutta Sakarin hammas vahan lohkes, peukalo ikavasti vaanty ja nena on kipea, valitettavasti se ei murtunu takaisin suoraksi. Sellanen laji se tappelu on. Kaksi matsia joista toinen paattyi tasan. (Ja toisesta ei puhuta.)
Samaisessa baarissa kesken futis matsin mun kimppuun hyokkas pirun iso rukoilijasirkka, suoraan hyppas selkaan lupaa kysymatta. Kadet kavi ja kuvat saatiin otettua. Viheliainen elukka.
Kun hulinat alkoi kyllastyttaa, oli aika etsia rauhaa..paadyttiinkin snorklailemaan vahan kauemmaksi, long beachille. Oli kivaa, kunnes taas jouduttiin elukoiden hyokkayksen kohteeksi. Snorklaan toinen rundi ja Kiian homma loppui jo alku metreille, meduusa poltti polvi taipeeseen. Sakarilla matka jatkui Kerpon kanssa kauemmas rannasta, fiksu veto, tuloksena Kerpolla naamaan polttomerkki ja Sakarille niskaan ja polvitaipeeseen. pitkahanta veneella takas omille alueille ja bungalle huilaan. Ei meilla aiemmin ollut meduusoja vastaan mitaan, mutta nykyaan VIHATAAN niita, oikein porukalla kaikki, me ja Kerppo & Veerakin ehka vahan. Oikeita nakymattomia perkeleita.
Jalat kaytiin hoidattamassa jalkatohtorilla. Yksinkertaista huvia: jalat veteen puhdistaja kalojen altaaseen 20min ajaks ja taistelu kutiamista vastaan alkoi. Hiphei ja jalat oli taas kuin uudet. Ihme tyyppeja ne kalat, ei tulis mieleenkaan imutella toisten likasia ja saastasia ja kakkasia ja paskasia jalkoja.
Koh Phi Phi, paras ja miellyttavin paikka reissulla tahan mennessa. Ruoka on yleensa tosi hyvaa ja kaikkea on tarjolla. Mihinkaan ei oo pitka matka ja ihmiset on ystavallisia. Tanne vois vaikka muuttaa asumaan....
Raportti paattyy talta eraa tahan.
-Sakari & Kiia
PS. pitaa varmaan ostaa se perkeleen banjo, kun ei se vielakaan soi, mutta haju ei oo muuttunu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
