sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

Hui Hai!!!

Liian pitkaan haaveiltiin, etta paastaisiin taas tositoimiin eli snorklaamaan, joten niimpa otettiin harkaa sarvista ja marssittiin Adventure clubille kerjaamaan half day snorkling trippia. Samalle paivalle saatiin ittemme buukattua matkaan ja ei muuta kun longtailin kyytiin ja luuraileen meren asukkeja! Paketti sisalsi 3 snorklauskohdetta + tunnin ihmettelykierroksen Maya Bayhin (jossa siis on kuvattu mm. The Beach..). Kaikki snorklailukohteet oli antoisia ja parasta antia varmasti olivat klovnikala, erilaiset porcupinefishit, elavat korallit (kuolleita ollaan nahty jo liikaakin) ja kaiken kruunasi 3 haita!!! Mutta kai tassa nyt on pakko mainita sivulauseessa, etta ne oli vauvahaita, eli n. 80cm pitkia. Viela ei paasty mihinkaan tappajahai2 tunnelmiin, mutta olihan ne keskenkasvuisetkin hienoja otuksia.. Maya Bay oli myos nahtavyytena upea!

Eilen illalla oli ohjelmassa View Point josta nakisi koko saaren yli ja uskomattoman hienon auringonlaskun, mutta niinkuin olettaa saattaa, kaikki ei mennyt ihan putkeen... Eli ensinnakin kiivettiin ja rammittiin itseamme view pointille noin tunnin ajan. Valilla tienviitat katosi ja maasto alkoi nayttaa jopa liiankin trooppiselta. Hieman siina joutui janskaamaan, etta onko nyt sitten tullut se tilanne kun seikkailijat oikeasti paasee kosketuksiin koskemattoman viidakon kanssa, mutta ei sentaan! Jotenkin ihmeen kautta onnistuttiin raahautumaan huipulle asti. Parasta tassa urakassa oli tietysti se, etta aurinko laskee aikalailla tasan 7 aikaan ja lahdettiin matkaan hieman ennen kuutta, eli kaytannossa juostiin kilpaa auringon laskun kanssa etta ehditaanko.. Noh..tavallaan ehdittiin, mutta pilvikerroksien takia auringonlasku oli aikas mitaansanomaton. Mutta oltiin sentaan hengissa rankasta noususta huolimatta! Mielenkiintoisin osuus tasta huvista alkoi tietysti paluumatkalla. Meillahan on siis 2 taskulamppua matkassa mukana, mutta silloin kun ollaan lahdossa vieraaseen viidakkoon samoilemaan niin eihan me nyt niita lamppuja sinne oteta mukaan, vaan kivasti jatetaan ne rinkkaan lepaamaan, ettei patterit vaan paase kulumaan!!! Joten, samaa tieta (ehka) lahdettiin takaisinpain. Paluumatkalla alkuun oli hamaraa, mutta ei aikaakaan kun tuli taysin sakkipimeaa. Kaikkihan varmaan voi jo arvata mita se tekee Kiia tyttelin sykkeelle ja verenpaineelle kun ollaan Thaimaassa, keskella viidakkoa, pimeassa, ilman taskulamppua, ilman juotavaa ja lepakot alkaa lentaan ymparilla. Pystyin lahinna ajattelemaan Ace Ventura 2 leffassa esiintyvaa valkoista lepakkoa ja paniikki oli taas kerran lahella. Ne hemmetin verenimijat lenteli ihan miten sattuu ja siina alkoikin aika raikkaasti askel piteneen. Sakari ei hirveesti arvostanut mun elaimellisia kiljahduksia ja raakaisyja, jotka mun mielesta sopi kyllakin ihan loistavasti viidakon muiden aanien joukkoon. Jossain vaiheessa Sakari alkoi ottaa kameralla kuvia summittain vahan mista sattuu ja saatiinkin kuvattua yksi meidan ymparilla pyorivista elukoista. Se kyllakin taisi olla perhonen eika lepakko...
En tieda miten, mutta jotenkin me vaan taas selvittiin siitakin vaelluksesta ehjin nahoin takaisin sivistyksen pariin.  Tai ainakin lahes ehjin nahoin jos ei oteta huomioon sita etta ma hakkasin koko matkan jalkojani kiviin ja oksiin ja meinasin kerailla joka toisella askeleella...
Mita tasta opimme? Ainakin sen, etta taskulamppua ei kannata jattaa lepaileen sinne repun pohjalle!!!

-Kiia

1 kommentti:

  1. Hyi hewwetti, voin kuvitella Kiia sun paniikin :D meikäläiselle on jo tarpeeks pelottavaa kun täällä Viinikassa hämärän tullen lepakot pyörii puiden välissä, kun oon ollu Tapin kanssa iltaulkoilulla :D

    Mutta vitsit oli varmaan upeeta toi snorklailu, oon aina halunnu päästä koralleja pällisteleen. Terkkuja helteisestä Suomesta :)

    VastaaPoista