Nyt ollaan siis aika tarkalleen reissun puolivalissa. Huvittavaa tassa on ehkapa se, etta tuntuu kuin oltaisiin haahuiltu alkupuolisko kaikkialla muualla kuin oli alunperin tarkoitus. Mehan siis ollaan nahty mm. Singapore ja Malesia joiden ei missaan tapauksessa pitanyt kuulua suunnitelmiin :D Mutta hyva nain.
Niinkuin ollaan tahan mennessa huomattu, niin reissu opettaa ja alun kohelluksien jalkeen lahdetaan uudella innolla ja tarkeita kokemuksia rikkaampina kohti Vietnamia, Kambodzaa ja viela ainakin yhdelle uusinta kierrokselle Thaimaahan. Ehka. Taytyy siis jalleen huomauttaa etta viime kadessa naihin meidan reissusuunnitelma hopotyksiin ei pida uskoa, koska meilla muuttuu mieli ja suunnitelmat suunnilleen viikottain.Mutta nuo kolme edelle mainittua maata nyt antaa ehka jotain viitetta siihen etta missa seuraavan 3,5 kk aikana seikkaillaan. Ja siis nythan vietetaan reissun tahan mennessa kultaisimpia hetkia Laosissa, jaljella viela 3 viikkoa, viisumit umpeutuu 10. lokakuuta.
Laitetaan lisaa kuvia blogiin kunhan ehditaan (ja loydetaan tietokone joka toimii tarpeeksi hyvin). Mutta lyhyesti kerrottuna ollaan molemmat koettu Laos huikean upeana paikkana, eika tasta turhaan puhuta "Aasian parhaana salaisuutena". Meidan positiivisesta mielialasta kertoo jotain ehkapa sekin, etta matkustettiin Vientianesta Vang Viengiin 160km 4 tunnissa, eli lyhyella matikalla laskettuna 40km tuntinopeudella. Ja Vang Viengista taas tanne Luang Prabangiin 260km 7 tunnissa :D Ja meita ei ketuttanut lainkaan. Ehkapa johtunee myos siita etta pikkuhiljaa taalla vain on tottunut siihen etta kaikki matelee ja eihan meilla edes ole kiire minnekaan joten miksikas sita alettaisiin turhia hotkyilemaan.
Eilen kaytiin kuuntelemassa temppelissa kun nuoret munkkikokelaat rukoilivat ja tanaan on vuorossa Laosilaisen yrttisaunan testaaminen ja luultavasti tunnin hieronta sen jalkeen, joka siis maksaa alle 4 euroa taalla!
Noh, ehkapa lopetan tan keulimisen ennen kuin ehdin kunnolla aloittaakaan. Kai tassa vain piti viela sanoa, etta nauttikaa viela 3,5 kk kun voitte! <3
-K
tiistai 21. syyskuuta 2010
maanantai 13. syyskuuta 2010
Fear and loathing in KL
Lahdonpaiva, 11.9.2010 ja kaupunkina Kuala Lumpur, kaksoistornien kaupunki, lentomatkustajien mieli yhtalo. Tama oli myos paiva jolle meidan lento sijoittui. Lento sujui ilman ongelmia, ilman turbulenssia eika edes vierus toverit voineet pahoin. Kone lahti ajallaan ja kaikki sujui hyvin.
Vaikka kaikki sujui hyvin lennon osalta niin meilla kahdella aamu ei ollut se kaikkein miellyttavin eika varsinkaan helpoin.
Kyllahan sen tietaa mita siita seuraa kun nukkuu 14 yota huoneessa jossa ei ole ikkunaa. Unirytmi on aivan suolesta, ei mitaan tolkkua, unta saa vasta siina viiden aikaan aamulla ja heraa kahden kolmen aikaan paivalla. Muutaman kerran yritimme kaantaa unirytmi siihen malliin mita normaaleilla ihmisilla se on, tai vahintaan miten kuvitellaan normaalien ihmisten toimivan. Molemmilla kerroilla valvottiin yon yli ja seuraavana iltana sitten nukkumaan, ilman toimiva tulosta unirytmissa.
Tama kostautui meille. Lennon lahto aika oli 15.10 ja lentokentalle matka kestaa liikenteesta riippuen n.60-90min. Suunnitelma oli hyva: heratys aamulla klo 7.30, virkistavan suihkun jalkeen aamiainen rauhassa, ja sen jalkeen bussilla kohti lentokenttaa ilman turhaa kiiretta.
Se jai vain hyvaksi suunnitelmaksi. GH:n kaytavasta kuului epamaaraista molya aamulla kuuden aikaan ja Sakarihan tietysti herasi siihen, muttei enaa reilun tunnin paasta herattavaan kelloon. Damn. Myohemmin kuului taas mekkalaa kaytavasta ja taas Sakari herasi siihen talla kertaa kello olikin jo 12. Toiminta oli ripeaa, valot paalle ja Kiia hereille. Hetken vallitsi pienoinen sekasorto, Sakarilla oli viela pakkaamatta, Kiia sen oli jo tehnyt, onneksi. Tavarat rinkkaan ja tsekkaan itsemme ulos GH:sta, taksi bussiasemalle ja ekalla bussilla kohti kenttaa. Kentalla suoraan jonon peralle check in:iin, joka ei ollut viela kunnolla edes alkanut. Ilman aamiaista jonottaminen tuntui todella pitkalta ja sita se olikin, aikaa koneen lahtoon jai vain 35min. Ruokaa oli saatava, saatana, muuten menee herne nokkaan. Silmat auki kohti lahtoporttia ja siellahan se ratkaisu oli, McDonald's. Tiskille, burgerit tuulen suojaan ja taydella mahalla spurtti kohti turvatarkastuksia. Siina vaiheessa kun paasimme juosten lahtoportille aikaa koneen lahtoon oli enaa n. 8min ja samassa parahti kuulutus amyreista: "passangers Ms Kiia Ohvo and Mr Sakari Palvaanlahti....." Lahtonopeus oli omaa luokkaansa kun lahdettiin, taas, juoksemaan kuin rusakot puskasta kohti konetta.
Vientianen kentalla tapasimme Puolalaisen Singaporessa asuvan Adrianin. 2 ensimmaista paivaa poukkoiltiinkin kyseisen herran seurassa ja kavimme mm. keilaamassa, paikallisessa yokerhossa ja pelaamassa biljardia kattoterassi baarissa. Yokerhossa saimmekin sitten tosi elaman tilanteen kun kaunis tytto tuli tanssimaan Adrianin kanssa ja kaikki tuntui olevan hyvin kunnes yhtakkia Adrian kavahti kauemmas saikahtaneena. Tytto oli avannut sanaisen arkkunsa ja kavikin hyvin nopeasti selvaksi etta tama tytto onkin "tytto" eli ladyboy. Kylla siina loppuilta ihmeteltiin etta miten niin natin nakoinen ihminen voi omistaa pallit. Toivon mukaan Adrianille ei tullut pitkakestoisia traumoja...
Adrian siis jatkoi tanaan matkaa Vang Viengiin josta taas matkaa eteenpain. Meilla on suunnitelmana huomenna jattaa Vientiane taakse ja matkata Vang Viengiin tarkoituksena majailla kylassa ehka viikon verran. Ehka.
3 paivan perusteella ollaan jo totaalisen ihastuneita Laosiin! Entisena Ranskan siirtomaana taalta loytyy paljon Euroopasta tuttuja elementteja arkkitehtuurissa ja ruokakulttuurissa. Paljon myos ranskalaisia viineja tarjolla, nam! Fiiliksia voisi kai kuvailla niin etta tuntuu kuin koko reissu olisi alkanut uudestaan tai ehka vasta nyt alkanut kunnolla. Tuntuu kuin olisimme vasta nyt saapuneet siihen Aasian kolkkaan mita tanne on haluttu tulla ihastelemaan.
Valihuomautuksena mainitaan viela etta Sakari on leikannut parran eika jattanyt pelkkia vaan huitaisi samalla myos viikset pois. Etta jospa se kyylaaminen loppuu siihen..
-K & S
Vaikka kaikki sujui hyvin lennon osalta niin meilla kahdella aamu ei ollut se kaikkein miellyttavin eika varsinkaan helpoin.
Kyllahan sen tietaa mita siita seuraa kun nukkuu 14 yota huoneessa jossa ei ole ikkunaa. Unirytmi on aivan suolesta, ei mitaan tolkkua, unta saa vasta siina viiden aikaan aamulla ja heraa kahden kolmen aikaan paivalla. Muutaman kerran yritimme kaantaa unirytmi siihen malliin mita normaaleilla ihmisilla se on, tai vahintaan miten kuvitellaan normaalien ihmisten toimivan. Molemmilla kerroilla valvottiin yon yli ja seuraavana iltana sitten nukkumaan, ilman toimiva tulosta unirytmissa.
Tama kostautui meille. Lennon lahto aika oli 15.10 ja lentokentalle matka kestaa liikenteesta riippuen n.60-90min. Suunnitelma oli hyva: heratys aamulla klo 7.30, virkistavan suihkun jalkeen aamiainen rauhassa, ja sen jalkeen bussilla kohti lentokenttaa ilman turhaa kiiretta.
Se jai vain hyvaksi suunnitelmaksi. GH:n kaytavasta kuului epamaaraista molya aamulla kuuden aikaan ja Sakarihan tietysti herasi siihen, muttei enaa reilun tunnin paasta herattavaan kelloon. Damn. Myohemmin kuului taas mekkalaa kaytavasta ja taas Sakari herasi siihen talla kertaa kello olikin jo 12. Toiminta oli ripeaa, valot paalle ja Kiia hereille. Hetken vallitsi pienoinen sekasorto, Sakarilla oli viela pakkaamatta, Kiia sen oli jo tehnyt, onneksi. Tavarat rinkkaan ja tsekkaan itsemme ulos GH:sta, taksi bussiasemalle ja ekalla bussilla kohti kenttaa. Kentalla suoraan jonon peralle check in:iin, joka ei ollut viela kunnolla edes alkanut. Ilman aamiaista jonottaminen tuntui todella pitkalta ja sita se olikin, aikaa koneen lahtoon jai vain 35min. Ruokaa oli saatava, saatana, muuten menee herne nokkaan. Silmat auki kohti lahtoporttia ja siellahan se ratkaisu oli, McDonald's. Tiskille, burgerit tuulen suojaan ja taydella mahalla spurtti kohti turvatarkastuksia. Siina vaiheessa kun paasimme juosten lahtoportille aikaa koneen lahtoon oli enaa n. 8min ja samassa parahti kuulutus amyreista: "passangers Ms Kiia Ohvo and Mr Sakari Palvaanlahti....." Lahtonopeus oli omaa luokkaansa kun lahdettiin, taas, juoksemaan kuin rusakot puskasta kohti konetta.
Vientianen kentalla tapasimme Puolalaisen Singaporessa asuvan Adrianin. 2 ensimmaista paivaa poukkoiltiinkin kyseisen herran seurassa ja kavimme mm. keilaamassa, paikallisessa yokerhossa ja pelaamassa biljardia kattoterassi baarissa. Yokerhossa saimmekin sitten tosi elaman tilanteen kun kaunis tytto tuli tanssimaan Adrianin kanssa ja kaikki tuntui olevan hyvin kunnes yhtakkia Adrian kavahti kauemmas saikahtaneena. Tytto oli avannut sanaisen arkkunsa ja kavikin hyvin nopeasti selvaksi etta tama tytto onkin "tytto" eli ladyboy. Kylla siina loppuilta ihmeteltiin etta miten niin natin nakoinen ihminen voi omistaa pallit. Toivon mukaan Adrianille ei tullut pitkakestoisia traumoja...
Adrian siis jatkoi tanaan matkaa Vang Viengiin josta taas matkaa eteenpain. Meilla on suunnitelmana huomenna jattaa Vientiane taakse ja matkata Vang Viengiin tarkoituksena majailla kylassa ehka viikon verran. Ehka.
3 paivan perusteella ollaan jo totaalisen ihastuneita Laosiin! Entisena Ranskan siirtomaana taalta loytyy paljon Euroopasta tuttuja elementteja arkkitehtuurissa ja ruokakulttuurissa. Paljon myos ranskalaisia viineja tarjolla, nam! Fiiliksia voisi kai kuvailla niin etta tuntuu kuin koko reissu olisi alkanut uudestaan tai ehka vasta nyt alkanut kunnolla. Tuntuu kuin olisimme vasta nyt saapuneet siihen Aasian kolkkaan mita tanne on haluttu tulla ihastelemaan.
Valihuomautuksena mainitaan viela etta Sakari on leikannut parran eika jattanyt pelkkia vaan huitaisi samalla myos viikset pois. Etta jospa se kyylaaminen loppuu siihen..
-K & S
keskiviikko 1. syyskuuta 2010
Sakari- oma etninen vahemmistonsa
”Rasismia ovat –– sellaiset uskomukset ja toiminnot, jotka pohjautuvat ajatukseen ihmisryhmien perustavanlaatuisesta kulttuurisesta ja/tai biologisesta erilaisuudesta, ja jotka oikeuttavat ihmisryhmien negatiivisen kohtelun tällä perusteella.”Nain asia maaritellaan wikipediassa. Ja taman perusteella voin todeta, etta meidan Super-Sakke on oikeasti joutunut rasismin uhriksi!
Nyt kun ollaan kohta viikko vietetty Kuala Lumpurissa niin ei voi kuin ihmetella ihmisten reaktioita. Vaikka KL onkin monien eri kulttuurien sulatusuuni, niin ilmeisesti Sakari-pojan oma kulttuuri ei tahan sulatusuuniin sovi.
KL:n katuja pitkin kavellessa voisin melkein pitaa jotain rahankerays kippoa esilla kun tata sirkuselainta tullaan ihastelemaan/kauhistelemaan. Ihmiset todellakin osoittavat Sakaria sormella ja jotkut (aika useat) nauraa paalle. Ja on meinaan paskasta naurua yleensa. Ei oo helppoo valkoisella viikingilla Aasiassa!
Usein on myos kaynyt niin, etta kun ollaan vaikka syomassa tai kahvilassa niin ihmiset kulkevat puljun ohi useita kertoja ja valilla tuntuu silta kun posse vaan lisaantyisi kerta kerralta. Melkeinpa vaikuttaa silta, etta ihmisia soitellaan kodeistaan asti katsomaan tata erikoista olentoa, niinkuin muistaakseeni joskus Vilppulassa viime vuosikymmenen alussa pojat soittelivat nokian 5110:lla toisilleen kun Vilppulan keskuskatua erehtyi joku kaunis paiva kavelemaan afrikkalaista syntyperaa omaava henkilo.
Kaikesta osoittelusta huolimatta, ilmeisesti KL on turvallisempi maapera Sakarille. Taalla ihmiset eivat sentaan uskalla kayda taman kummallisen muukalaisen partaan kasiksi, niinkuin Thaimaassa kaydaan. Ihme etta miehella on enaa partaa lainkaan jaljella, kun kaikenmaailman hipit on sita hypistelleet ja melkeinpa siina roikkuneet.
On mielenkiintoista seurata vieresta kuinka ihmisten ilmeet vaihtelevat epauskosta, hammennyksen kautta totaaliseen repeamiseen, kun tama vaaleakarvoituksinen urho astelee kansan keskella. Eniten tassa ehka ihmetyttaa se, etta nyt kuitenkin eletaan vuotta 2010. Luulisi, etta Kuala Lumpur olisi jo nahnyt kaiken.
Ilmeisesti naille ihmisille aiti ei ole opettanut, etta sormella ei saa osoittaa!
-K
Nyt kun ollaan kohta viikko vietetty Kuala Lumpurissa niin ei voi kuin ihmetella ihmisten reaktioita. Vaikka KL onkin monien eri kulttuurien sulatusuuni, niin ilmeisesti Sakari-pojan oma kulttuuri ei tahan sulatusuuniin sovi.
KL:n katuja pitkin kavellessa voisin melkein pitaa jotain rahankerays kippoa esilla kun tata sirkuselainta tullaan ihastelemaan/kauhistelemaan. Ihmiset todellakin osoittavat Sakaria sormella ja jotkut (aika useat) nauraa paalle. Ja on meinaan paskasta naurua yleensa. Ei oo helppoo valkoisella viikingilla Aasiassa!
Usein on myos kaynyt niin, etta kun ollaan vaikka syomassa tai kahvilassa niin ihmiset kulkevat puljun ohi useita kertoja ja valilla tuntuu silta kun posse vaan lisaantyisi kerta kerralta. Melkeinpa vaikuttaa silta, etta ihmisia soitellaan kodeistaan asti katsomaan tata erikoista olentoa, niinkuin muistaakseeni joskus Vilppulassa viime vuosikymmenen alussa pojat soittelivat nokian 5110:lla toisilleen kun Vilppulan keskuskatua erehtyi joku kaunis paiva kavelemaan afrikkalaista syntyperaa omaava henkilo.
Kaikesta osoittelusta huolimatta, ilmeisesti KL on turvallisempi maapera Sakarille. Taalla ihmiset eivat sentaan uskalla kayda taman kummallisen muukalaisen partaan kasiksi, niinkuin Thaimaassa kaydaan. Ihme etta miehella on enaa partaa lainkaan jaljella, kun kaikenmaailman hipit on sita hypistelleet ja melkeinpa siina roikkuneet.
On mielenkiintoista seurata vieresta kuinka ihmisten ilmeet vaihtelevat epauskosta, hammennyksen kautta totaaliseen repeamiseen, kun tama vaaleakarvoituksinen urho astelee kansan keskella. Eniten tassa ehka ihmetyttaa se, etta nyt kuitenkin eletaan vuotta 2010. Luulisi, etta Kuala Lumpur olisi jo nahnyt kaiken.
Ilmeisesti naille ihmisille aiti ei ole opettanut, etta sormella ei saa osoittaa!
-K
Singapore & Kuala Lumpur
Moikkeliskoikkelis!
Taalla sita samoillaan keskella isokenkien leikkikenttia. Alkuun Singaporesta, kaupunki oli tosi upea, kallis ja raha nakyi joka puolella ja sen vaikutukset. Little India oli vanhemman nakoista aluetta ja siella oli huonompikuntoisia taloja kun keskustassa. Sielta myos loydettiin meille majoitus, dormi, Kiia nukkui ensimmaisen yon viiden saksalaisen kanssa, Sakari taas 11 intialaisen kanssa. Kahdeksi seuraavaksi yoksi meidat siirrettiin samaan huoneeseen ja seurana oli sekalainen seurakunta erilaisia ihmisia, oli miehia ja naisia, ikahaarukka oli valtaisa, mm. oli yks pappa- ja mummuikaa lahestyva pariskunta, kansalaisuuksia oli ties mita. Tama siis oli kaupungin halvimpia tapoja majoittua, mutta silti meidan 3 yota maksoi todella monta oravan nahkaa.
Kaytiin katsastamassa myos Singaporen night safari. Eli Singaporen elainterhan, joka muuten on joskus jossain jonkun valitsemana valittu ehka maailmaan parhaaksi elaintarhaksi, osuus missa elaimia saa tarkastella kuinka ne elaa yolla, eika nuku siella hakkinsa nurkassa. Elaimet naytti samalta kun missa tahansa elain tarhassa, luonnossa varmasti mielenkiintoisempia. Hienoja ne kuitenkin oli, tiikerit, leopardit, kirahvit ja muut erikoiselukat. Joka tapauksessa oli hauska reissu.
Kaupungin keskustan katuja kulutettiin ja tehtiin ikkunaostoksia, ei tan nakoisena eika tan nakoisissa raasyissa kehtaa mihinkaan Guccin kauppaan menna. Keskusta oli oikeastaan vaan maailmankuuluisimpien ja vahemman kuuluisien muotitalojen, ah niin ihanan kalliista, jattiliikkeista ja tavarataloista (Gucci, Hugo Boss, Luis Vuitton, Fendi, molemmat Armanit jne jne oli kaikki isosti esilla), satojen tuhansien eurojen urheiluautoista (Ferrarit, Aston Martinit, Porschet, Lambot, Rolls Roycet jne jne jne), pilvenpiirtajista, huippuluokan hotelleista ja kaiken huippuna: oikeastaan missaan ei ollut neutraalia hajua vaan joka paikassa oli jokin tuoksu, mita sumutettiin ilmastointilaitteista.
Tama n. 5miljoonan ihmisen kaupunkivaltio oli kertakaikkisen upea ja varsinkin siisti. Missaan ei ollut roskia maassa, ei kerjalaisia, ei katukaupustelijoita eika mitaan muutakaan mika olisi rikkonut lahes taydellisen katunakyman. Tamperekin on torkyisempi kuin Singapore. Se oli kaupunki mihin ei kannata koyhan menna.
Singaporessa ei soinut banjo, eika haissut pahalle.
Kuala Lumpur (Mutainen Joensuu), on ihme kaupunki. Siisteydessaan tama on Bangkokin ja Singaporen valimalli.Taalta loytyy niita katukaupustelijoita, feikkituotteita, kerjalaisia, pahaa hajua, torkya ja muita suurkaupunkien onkelmia. Vastakohtana loytyy Petronasin kaksoistornit (maailman korkeimmat rakennukset 1998-2004, 452m korkeat), KL tower, jattilais-ostoskeskuksia, niin oky muotitaloille kuin tuotteille mihin normaalillakin ihmisella on varaa. Ostoskeskukset on lahes poikkeuksetta yli kymmenkerroksisia, kahden pilvenpiirtajan valiin ja sisalle rakennettuja. Times Square Kuala Lumpur ostoskeskuksessa on sisatiloissa huvipuisto ja vuoristorata, minka voisi sijoittaa vaikka sarkanniemeen. Taman tavaratalon kiertaminen kesti vaatimattomasti 7h, eika siltikaan varmasti nahty sita kokonaan. Ei siis mitaan ihan pienia kyhaelmia. Kaheleita naa aasialaiset tassa amerikan ihannoinnissa ja sen suuruuden ylittamisessa.
Kun saavuttiin KL:aan otettiin huone halvasta hotellista kahdeksi yoksi, jotta saimme aikaa etsia rauhassa halpa ja hyva guesthouse. Sen me loysimmekin ja saimme viela reilun alennuksen kun maksettiin huone kymmeneksi yoksi kerralla. Nyt olemme ehtineet kiertaa kaupunkia jo seitsemanpaivan ajan, ja sama aika on viela edessa. Kaupunki on viihtyisa ja keskusta ei ole turhan iso, kavellen kiertaa helposti. Niinpa paivien aikana kilometreja onkin kertynyt varmasti aivan huikea maara, kaikki siirtymataipaleet ja tavarataloissa seilailu. Viela emme ole saaneet itseamme tarpeeksi aikaisin liikkeelle niin etta olisimme paasseet kierrokselle Petronasin torneihin. Sinne kun ei paivassa jaeta kuin 1800 lippua, joten paikalla pitaa olla aikaisin aamulla.
Hyva katu keitto ollaan loydetty, pohjois intian ja pakistanin keittio. Nam. Todella maukasta ruokaa halvalla. Annoksetkin on sen verran isoja etta kaksi pieni mahaista lankkaria syo yhden annoksen ja meinaa jo pursuta ulos housuista, ainakin vyota tarvii vahan loysata.
Tanaan ajattelimme kayda tarkatamassa Kuala Lumpurin elokuva teatterin. Sakarille ensimmainen kerta aasiassa leffassa, Kiialle toinen. Leffassa kaynti on halpaa kun saippua, ainakin suomen hintoihin verrattuna, suomen lipun hinnalla taalla kay leffassa 4-6 kertaa.
Menara KL:ssa (KL tower, 421m korkea) kavimme nakoala tasanteella, joka sijaitsee 335metrissa. Torni muistuttaa palojn nasinneulaa, suuremmassa koossa tosin. (Nasinneula 165m, nakoala tasanne 135m).
Silloin oli ilta ja koko Kuala Lumpur nakyi mukavasti valaistuna. Nakymat oli upeat. Kyseisella reissulla Sakarin flipflopit hajos ja se joutu pyytaan vertijalta teippia niiden korjaamiseks. Vartija olikin nokkela poika ja toi kahdet vaihtoehdot loytytavara korista, Sakari valitsi tyttojen flipflopit sydankuvioilla varustettuna ja pari numeroa liian pienina. Toinen vaihtoehto olisi ollut nahkaiset kusiluistimet, eli ei paljon vaihtoehtoja annettu. Koska rahaa ei ole liikaa niin nailla kengilla se Sakari vaan on tarponut jo muutaman paivan ympari KL:n katuja.
Kuala Lumpurista matka jatkuu nailla nakymin Laosiin 11.9.2010. Eli WTC-tapahtumien vuosi paivana. Toivottavasti kukaan ei saa paahansa kaapata meidan konetta ja lentaa sita pain Petronaseja. Toisaalta nyt on vasta 9-vuosipaiva, ensi vuonna vois pelottaa. Nyt puoliksi turvallisin mielin lahdetaan kohti Laosin paakaupunkia Vientiainea. Ennen sita ehtii kylla viela sattuun ja tapahtuun vaikka mita, kun aikaakin on viela 10 yota KL:ssa.
Raportti taalta aasiasta taas talla eraa tassa. Ensi kertaan asti se on morjens!
-S
Taalla sita samoillaan keskella isokenkien leikkikenttia. Alkuun Singaporesta, kaupunki oli tosi upea, kallis ja raha nakyi joka puolella ja sen vaikutukset. Little India oli vanhemman nakoista aluetta ja siella oli huonompikuntoisia taloja kun keskustassa. Sielta myos loydettiin meille majoitus, dormi, Kiia nukkui ensimmaisen yon viiden saksalaisen kanssa, Sakari taas 11 intialaisen kanssa. Kahdeksi seuraavaksi yoksi meidat siirrettiin samaan huoneeseen ja seurana oli sekalainen seurakunta erilaisia ihmisia, oli miehia ja naisia, ikahaarukka oli valtaisa, mm. oli yks pappa- ja mummuikaa lahestyva pariskunta, kansalaisuuksia oli ties mita. Tama siis oli kaupungin halvimpia tapoja majoittua, mutta silti meidan 3 yota maksoi todella monta oravan nahkaa.
Kaytiin katsastamassa myos Singaporen night safari. Eli Singaporen elainterhan, joka muuten on joskus jossain jonkun valitsemana valittu ehka maailmaan parhaaksi elaintarhaksi, osuus missa elaimia saa tarkastella kuinka ne elaa yolla, eika nuku siella hakkinsa nurkassa. Elaimet naytti samalta kun missa tahansa elain tarhassa, luonnossa varmasti mielenkiintoisempia. Hienoja ne kuitenkin oli, tiikerit, leopardit, kirahvit ja muut erikoiselukat. Joka tapauksessa oli hauska reissu.
Kaupungin keskustan katuja kulutettiin ja tehtiin ikkunaostoksia, ei tan nakoisena eika tan nakoisissa raasyissa kehtaa mihinkaan Guccin kauppaan menna. Keskusta oli oikeastaan vaan maailmankuuluisimpien ja vahemman kuuluisien muotitalojen, ah niin ihanan kalliista, jattiliikkeista ja tavarataloista (Gucci, Hugo Boss, Luis Vuitton, Fendi, molemmat Armanit jne jne oli kaikki isosti esilla), satojen tuhansien eurojen urheiluautoista (Ferrarit, Aston Martinit, Porschet, Lambot, Rolls Roycet jne jne jne), pilvenpiirtajista, huippuluokan hotelleista ja kaiken huippuna: oikeastaan missaan ei ollut neutraalia hajua vaan joka paikassa oli jokin tuoksu, mita sumutettiin ilmastointilaitteista.
Tama n. 5miljoonan ihmisen kaupunkivaltio oli kertakaikkisen upea ja varsinkin siisti. Missaan ei ollut roskia maassa, ei kerjalaisia, ei katukaupustelijoita eika mitaan muutakaan mika olisi rikkonut lahes taydellisen katunakyman. Tamperekin on torkyisempi kuin Singapore. Se oli kaupunki mihin ei kannata koyhan menna.
Singaporessa ei soinut banjo, eika haissut pahalle.
Kuala Lumpur (Mutainen Joensuu), on ihme kaupunki. Siisteydessaan tama on Bangkokin ja Singaporen valimalli.Taalta loytyy niita katukaupustelijoita, feikkituotteita, kerjalaisia, pahaa hajua, torkya ja muita suurkaupunkien onkelmia. Vastakohtana loytyy Petronasin kaksoistornit (maailman korkeimmat rakennukset 1998-2004, 452m korkeat), KL tower, jattilais-ostoskeskuksia, niin oky muotitaloille kuin tuotteille mihin normaalillakin ihmisella on varaa. Ostoskeskukset on lahes poikkeuksetta yli kymmenkerroksisia, kahden pilvenpiirtajan valiin ja sisalle rakennettuja. Times Square Kuala Lumpur ostoskeskuksessa on sisatiloissa huvipuisto ja vuoristorata, minka voisi sijoittaa vaikka sarkanniemeen. Taman tavaratalon kiertaminen kesti vaatimattomasti 7h, eika siltikaan varmasti nahty sita kokonaan. Ei siis mitaan ihan pienia kyhaelmia. Kaheleita naa aasialaiset tassa amerikan ihannoinnissa ja sen suuruuden ylittamisessa.
Kun saavuttiin KL:aan otettiin huone halvasta hotellista kahdeksi yoksi, jotta saimme aikaa etsia rauhassa halpa ja hyva guesthouse. Sen me loysimmekin ja saimme viela reilun alennuksen kun maksettiin huone kymmeneksi yoksi kerralla. Nyt olemme ehtineet kiertaa kaupunkia jo seitsemanpaivan ajan, ja sama aika on viela edessa. Kaupunki on viihtyisa ja keskusta ei ole turhan iso, kavellen kiertaa helposti. Niinpa paivien aikana kilometreja onkin kertynyt varmasti aivan huikea maara, kaikki siirtymataipaleet ja tavarataloissa seilailu. Viela emme ole saaneet itseamme tarpeeksi aikaisin liikkeelle niin etta olisimme paasseet kierrokselle Petronasin torneihin. Sinne kun ei paivassa jaeta kuin 1800 lippua, joten paikalla pitaa olla aikaisin aamulla.
Hyva katu keitto ollaan loydetty, pohjois intian ja pakistanin keittio. Nam. Todella maukasta ruokaa halvalla. Annoksetkin on sen verran isoja etta kaksi pieni mahaista lankkaria syo yhden annoksen ja meinaa jo pursuta ulos housuista, ainakin vyota tarvii vahan loysata.
Tanaan ajattelimme kayda tarkatamassa Kuala Lumpurin elokuva teatterin. Sakarille ensimmainen kerta aasiassa leffassa, Kiialle toinen. Leffassa kaynti on halpaa kun saippua, ainakin suomen hintoihin verrattuna, suomen lipun hinnalla taalla kay leffassa 4-6 kertaa.
Menara KL:ssa (KL tower, 421m korkea) kavimme nakoala tasanteella, joka sijaitsee 335metrissa. Torni muistuttaa palojn nasinneulaa, suuremmassa koossa tosin. (Nasinneula 165m, nakoala tasanne 135m).
Silloin oli ilta ja koko Kuala Lumpur nakyi mukavasti valaistuna. Nakymat oli upeat. Kyseisella reissulla Sakarin flipflopit hajos ja se joutu pyytaan vertijalta teippia niiden korjaamiseks. Vartija olikin nokkela poika ja toi kahdet vaihtoehdot loytytavara korista, Sakari valitsi tyttojen flipflopit sydankuvioilla varustettuna ja pari numeroa liian pienina. Toinen vaihtoehto olisi ollut nahkaiset kusiluistimet, eli ei paljon vaihtoehtoja annettu. Koska rahaa ei ole liikaa niin nailla kengilla se Sakari vaan on tarponut jo muutaman paivan ympari KL:n katuja.
Kuala Lumpurista matka jatkuu nailla nakymin Laosiin 11.9.2010. Eli WTC-tapahtumien vuosi paivana. Toivottavasti kukaan ei saa paahansa kaapata meidan konetta ja lentaa sita pain Petronaseja. Toisaalta nyt on vasta 9-vuosipaiva, ensi vuonna vois pelottaa. Nyt puoliksi turvallisin mielin lahdetaan kohti Laosin paakaupunkia Vientiainea. Ennen sita ehtii kylla viela sattuun ja tapahtuun vaikka mita, kun aikaakin on viela 10 yota KL:ssa.
Raportti taalta aasiasta taas talla eraa tassa. Ensi kertaan asti se on morjens!
-S
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
