Lahdonpaiva, 11.9.2010 ja kaupunkina Kuala Lumpur, kaksoistornien kaupunki, lentomatkustajien mieli yhtalo. Tama oli myos paiva jolle meidan lento sijoittui. Lento sujui ilman ongelmia, ilman turbulenssia eika edes vierus toverit voineet pahoin. Kone lahti ajallaan ja kaikki sujui hyvin.
Vaikka kaikki sujui hyvin lennon osalta niin meilla kahdella aamu ei ollut se kaikkein miellyttavin eika varsinkaan helpoin.
Kyllahan sen tietaa mita siita seuraa kun nukkuu 14 yota huoneessa jossa ei ole ikkunaa. Unirytmi on aivan suolesta, ei mitaan tolkkua, unta saa vasta siina viiden aikaan aamulla ja heraa kahden kolmen aikaan paivalla. Muutaman kerran yritimme kaantaa unirytmi siihen malliin mita normaaleilla ihmisilla se on, tai vahintaan miten kuvitellaan normaalien ihmisten toimivan. Molemmilla kerroilla valvottiin yon yli ja seuraavana iltana sitten nukkumaan, ilman toimiva tulosta unirytmissa.
Tama kostautui meille. Lennon lahto aika oli 15.10 ja lentokentalle matka kestaa liikenteesta riippuen n.60-90min. Suunnitelma oli hyva: heratys aamulla klo 7.30, virkistavan suihkun jalkeen aamiainen rauhassa, ja sen jalkeen bussilla kohti lentokenttaa ilman turhaa kiiretta.
Se jai vain hyvaksi suunnitelmaksi. GH:n kaytavasta kuului epamaaraista molya aamulla kuuden aikaan ja Sakarihan tietysti herasi siihen, muttei enaa reilun tunnin paasta herattavaan kelloon. Damn. Myohemmin kuului taas mekkalaa kaytavasta ja taas Sakari herasi siihen talla kertaa kello olikin jo 12. Toiminta oli ripeaa, valot paalle ja Kiia hereille. Hetken vallitsi pienoinen sekasorto, Sakarilla oli viela pakkaamatta, Kiia sen oli jo tehnyt, onneksi. Tavarat rinkkaan ja tsekkaan itsemme ulos GH:sta, taksi bussiasemalle ja ekalla bussilla kohti kenttaa. Kentalla suoraan jonon peralle check in:iin, joka ei ollut viela kunnolla edes alkanut. Ilman aamiaista jonottaminen tuntui todella pitkalta ja sita se olikin, aikaa koneen lahtoon jai vain 35min. Ruokaa oli saatava, saatana, muuten menee herne nokkaan. Silmat auki kohti lahtoporttia ja siellahan se ratkaisu oli, McDonald's. Tiskille, burgerit tuulen suojaan ja taydella mahalla spurtti kohti turvatarkastuksia. Siina vaiheessa kun paasimme juosten lahtoportille aikaa koneen lahtoon oli enaa n. 8min ja samassa parahti kuulutus amyreista: "passangers Ms Kiia Ohvo and Mr Sakari Palvaanlahti....." Lahtonopeus oli omaa luokkaansa kun lahdettiin, taas, juoksemaan kuin rusakot puskasta kohti konetta.
Vientianen kentalla tapasimme Puolalaisen Singaporessa asuvan Adrianin. 2 ensimmaista paivaa poukkoiltiinkin kyseisen herran seurassa ja kavimme mm. keilaamassa, paikallisessa yokerhossa ja pelaamassa biljardia kattoterassi baarissa. Yokerhossa saimmekin sitten tosi elaman tilanteen kun kaunis tytto tuli tanssimaan Adrianin kanssa ja kaikki tuntui olevan hyvin kunnes yhtakkia Adrian kavahti kauemmas saikahtaneena. Tytto oli avannut sanaisen arkkunsa ja kavikin hyvin nopeasti selvaksi etta tama tytto onkin "tytto" eli ladyboy. Kylla siina loppuilta ihmeteltiin etta miten niin natin nakoinen ihminen voi omistaa pallit. Toivon mukaan Adrianille ei tullut pitkakestoisia traumoja...
Adrian siis jatkoi tanaan matkaa Vang Viengiin josta taas matkaa eteenpain. Meilla on suunnitelmana huomenna jattaa Vientiane taakse ja matkata Vang Viengiin tarkoituksena majailla kylassa ehka viikon verran. Ehka.
3 paivan perusteella ollaan jo totaalisen ihastuneita Laosiin! Entisena Ranskan siirtomaana taalta loytyy paljon Euroopasta tuttuja elementteja arkkitehtuurissa ja ruokakulttuurissa. Paljon myos ranskalaisia viineja tarjolla, nam! Fiiliksia voisi kai kuvailla niin etta tuntuu kuin koko reissu olisi alkanut uudestaan tai ehka vasta nyt alkanut kunnolla. Tuntuu kuin olisimme vasta nyt saapuneet siihen Aasian kolkkaan mita tanne on haluttu tulla ihastelemaan.
Valihuomautuksena mainitaan viela etta Sakari on leikannut parran eika jattanyt pelkkia vaan huitaisi samalla myos viikset pois. Etta jospa se kyylaaminen loppuu siihen..
-K & S
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti