Poi Pet- Keep it riel
Voi paska. Meita varoiteltiin Poi Petista ja silti sinne oli pakko menna.
Noh, eipa meilla ollut paljoa vaihtoehtoja, Changilta kun lahtee Siem Reapiin, se on ainoa rajanylityspaikka. Mutta silti! Virheliike se oli.
Ensinnakin, Kambodzan viisumin olisi pitanyt maksaa 20 dollaria, lopulta jouduttiin maksamaan mokomasta lipukkeesta melkein 30 euroa per naama! Ja sitten meille holistiin kaikenlaisia uhkakuvia Siem Reapin huonoista pankkiautomaateista, joten paadyttiin nostamaan rahaa Thaimaan puolella ja vaihdettiin ne sitten Kambodan puolella rieleiksi melkoisen huonolla kurssilla. Aina ei voi voittaa..
Eli rivien valista varmaan pystyy lukemaan, etta ensisilmayksella Kambodza ei varsinaisesti herattanyt meissa luottamusta. Nyt kyllakin jo helpottaa. Ollaan saatu asioida ihan rehellisten ja mukavienkin ihmisten kanssa. Mutta selkeastikin homman nimi on se, etta skarppina saa ja taytyy olla.
Angkor What?
Niin, sitten siihen aiheeseen, etta mita me nyt Siem Reapissa tehdaan. Ei varsinaisesti mitaan. Kaupunki on melko tylsa ja virikkeeton, mutta eipa me tanne siksi tultukaan. Eli motiivina toimii Angkorin ikivanha temppelialue, jonka ainakin pitaisi kuulua jokaisen Kaakkois-Aasia backpackerin must see-listalle.
Ostettiin alueelle 3 paivan passi. Turhia ei aiheesta aleta lorpottelemaan, kuvat kertovat kaiken oleellisen!
Tassa kuitenkin pieni referaatti niille joille aihe ei ole tuttu:
"Angkor Archaeological Park, located in northern Cambodia, is one of the most important archaeological sites in Southeast Asia.
Stretching over some 400 square kilometers, including forested area, Angkor Archaeological Park contains the magnificent remains of several capitals of the Khmer Empire of the 9th to the 15th centuries, including the largest pre-industrial city in the world.
The most famous are the Temple of Angkor Wat and, at Angkor Thom, the Bayon Temple with its countless sculptural decorations.
Angkor Archaeological Park was declared a UNESCO World Heritage site in 1992. At the same time, it was also placed on the List of World Heritage in Danger due to looting, a declining water table, and unsustainable tourism. UNESCO has now set up a wide-ranging programme to safeguard this symbolic site and its surroundings." (http://wikitravel.org/en/Angkor_Wat)
Karuja kohtaloita
Viime tekstissa tuli kirjoitettua niista luonnonkatastrofeista yms. joilta ollaan valtytty. Nythan siis lista jatkuu myos Indonesian uusimmilla tuhoilla, joilta valtytaan. Mutta, kylla mekin nyt sitten paastiin seuraamaan aitiopaikalta, etta milta ne oikeat tulvat nayttaa. Bussimatka Poi Petista Siem Reapiin oli turvallinen, mutta jouduttiin melki koko matka katsella ymparoivia peltoja, jotka muistuttivat jarvia.
Pohjanmaan "tulvat" on aika iisi ilmio viela tahan verrattuna.
Nahtiin taloja, joista nakyi vain katonharja, taloja, jotka olivat ajelehtineet veden mukana..
Ihmisia, joilla ehka viikko sitten oli viela ollut koti..
Melko karua maisemaa.
Muutenkin Kambodza on tarjonnut silmanilon sijaan taysin muita nakymia.
Maamiinojen uhreja, ihmisia ilman jalkoja, ihmisia ilman kasia, lapsia ilman vanhempia..
Kyllahan se tiedettiin, etta tallaista taalla tullaan nakemaan, mutta ei sita silti pystynyt edes kuvittelemaan.
Lauantaina matka jatkuu paakaupunkiin Phnom Pehniin.
-K
torstai 28. lokakuuta 2010
perjantai 22. lokakuuta 2010
Elaimellista menoo Koh Changilla
Koh Chang ja talla eraa vika viikko taikuissa!
Mistas sita sit taas alottais, viikossa ehtii kertya aika paljon kerrottavaa.... Varsinkin taalla norsusaarella.
Tanne siis saavuttiin niin mitaan sanomattoman tylsan ja ehka lyhyen bussimatkan jalkeen, etten oikein enaa edes kykene muistaan sita. Rutinoitunutta matkustamista. Tanne tultaessa tiedettiin Suomalaisesta Sofia Garden Resortista, joten sinne mekin siis majoituimme. Resortin ruokalistalta loytyy muun muassa lihapullat muusilla, makkaraperunat ja hernekeittoa! Mutta ei siina viela kaikki, 4,5kk jalkeen paastiin taas suomalaiseen saunaan. Ja samantien on korjattava aiemmin kirjoitetusta Luang Prabang osuudessa olevasta huhusta: sauna oli sahkosauna, eika puilla lammitettava, eika varsinkaan suomalaisilla puilla. Tama oli pienoinen pettymys, kun puusaunaa oli odottanut. Ei annettu asian kuitenkaan hairita, vaan nautittiin loylyista, jotka oli hyvat. Saunasta paasi uima-altaaseen vilvotteleen, mika kruunasi koko homman.
Sakarin iloksi silla oli taas mahdollisuus paasta sukeltamaan pintaa syvemmalle n. 3kk tauon jalkeen. Ja hyvinhan se meni. Illalla sukellus kavereiden kanssa sitten lahdettiin oluelle. Ei voi Sakarin paiva paljon paremmin sujua.
Koh Changilla on hyva ajella changilla!
Koko reissun ajan on ollut vakaasti tarkoituksena paasta vierailemaan kunnollisella elefantti farmilla ja mahdollisesti viela ottaa kiertoajelu viidakossa. Tanaan se sitten vihdoin toteutui, kun loydettiin melko luotettavan oloinen farmi, jossa ainakin muutaman paikallisen mukaan farmin pyorittajat pitavat ronsuja kuin kukkaa kammenella. Toki, Koh Phanganilla kaytiin pikaisesti pyorahtamassa ronsufarmin pihassa, mutta siella toiminta vaikutti epailyttavalta, joten siita syysta paastiin toteuttamaan kiertoajelu vasta nyt. Ja ilmeisesti nama ronsut paasee illaksi ja yoksi takaisin viidakkoon, josta ne sitten omasta halusta palaavat aamulla farmille viihdyttamaan turisteja! (Voi myos olla etta mun (Kiian) ei pida uskoa kaikkea mita kuulee).
Noh mutta asiaan. Hypattiin siis ronsun selkaan, jonka nimi oli Aui-Eye. Ikaa tammalla on 30 vuotta. Mika parasta, Aui-Eye oli synnyttanyt tammikuussa poikasen, joka sitten tietysti tuli mukaan viidakkokierrokselle.
Me siis istuttiin sellaiseen melkoisen heppoiseen "satulaan" (vahan samanlainen kun Phileas Foggilla, mutta ilman koristeita ja katosta) ja kouluttaja istui ronsun paan paalle ja hoiti ohjaamisen sielta kasin. Jonkin aikaa tallusteltiin viidakkoon pain. Pikkuinen ronsu kompasteli koko ajan, mutta emo jeesaili aina tarpeen mukaan.
Jossain vaiheessa pysahdyttiin ja kouluttaja tarjoutui ottamaan meista muutaman kuvan. Sakari tietysti kiipesi heti paakallo paikalle ronsun paan paalle ja itekin oli sit pakko tehda perassa, ettei ihan tissiposkeks leimattaisi. Kouluttaja alkoi pitaan ihme aanta ja mekastusta ja ronsu lahti liikkeelle, ja meika siis heilui siella kun mikakin Cheetah Dumbon kallon paalla ja toivoin ettei noutaja tulis..ei se tullu, tallakaan kertaa. Ronsuilla on muuten kummallisen karvainen nahka! Sakari sai viela oman hetkensa viidakon kuninkaana ja intoutuikin jo pohtimaan etta "miten me saatais meille kans kotiin tallainen..?"...
Lemmikkeja Suomeen!
Norsujen lisaks olis kauheen kivoja lemmikkeja muutamat kuvissakin seikkailevat sankarit: lori, maailman toiseks myrkyllisin nisakas (kuuleman mukaan) ja aappa, jonkin sortin simpanssi.
Sellaset kun taalta sais Suomeen tuoda tuliaisina niin olis NauQlla ihmettelemista keta naa uudet kaiffarit oikein on.
Loreja oli kaksin kappalein yhdella Suomalaisella jampalla. Rauhallinen ja erikoinen otus. Ei voi olla tykkaamatta siita kun se uteliaana kiipeilee ympariinsa kaulasta niskaan ja taas syliin jne. samalla haistellen ja maistellen. Ja ne silmat.
Aappa, joka oli norsutarhalla oli hyvin innokas leikki kaveri ja huomion kipee. Ihan kun mini-ihminen olis ollu sylissa.
Lahelta piti onkelmia
Pakko viela mainita pari sanaa erinaisista luonnonkatastrofeista ja ihmisen aiheuttamista onkelmista, milta ollaan valtytty. Ensinnakin, ilmeisesti Indonesiassa oli jotain tulvia heti sen jalkeen kun sen maan tomut karistettiin jaloista. Ai niin ja siella rajahti tulivuori ehka 2 paivaa sen jalkeen kun oltiin lennetty Singaporeen. Bangkokissa on rajahdellyt juuri ennen koko matkaa (toukokuussa) ja nyt viikko ennen kun sinne mentiin siella oli taas pommimies riehunut. Vietnamiin on odotettavissa taifuuni lahipaivina, mutta onneksi sinne mennaan vasta kuukauden paasta. Koh Changilla oli kuollut viime viikolla ihmisia mutavyoryissa, joiden takia taalla on tie useasta kohtaa enemman tai vahemman poikki ja kaikki rannat pilalla.
En tiia milla tuurilla taalla seilaillaan, mutta ainakin ollaan oltu oikeissa paikoissa oikeisiin aikoihin!
Huomenna matka jatkuu Kambodzaan....
Se o moro!
-S&K
Mistas sita sit taas alottais, viikossa ehtii kertya aika paljon kerrottavaa.... Varsinkin taalla norsusaarella.
Tanne siis saavuttiin niin mitaan sanomattoman tylsan ja ehka lyhyen bussimatkan jalkeen, etten oikein enaa edes kykene muistaan sita. Rutinoitunutta matkustamista. Tanne tultaessa tiedettiin Suomalaisesta Sofia Garden Resortista, joten sinne mekin siis majoituimme. Resortin ruokalistalta loytyy muun muassa lihapullat muusilla, makkaraperunat ja hernekeittoa! Mutta ei siina viela kaikki, 4,5kk jalkeen paastiin taas suomalaiseen saunaan. Ja samantien on korjattava aiemmin kirjoitetusta Luang Prabang osuudessa olevasta huhusta: sauna oli sahkosauna, eika puilla lammitettava, eika varsinkaan suomalaisilla puilla. Tama oli pienoinen pettymys, kun puusaunaa oli odottanut. Ei annettu asian kuitenkaan hairita, vaan nautittiin loylyista, jotka oli hyvat. Saunasta paasi uima-altaaseen vilvotteleen, mika kruunasi koko homman.
Sakarin iloksi silla oli taas mahdollisuus paasta sukeltamaan pintaa syvemmalle n. 3kk tauon jalkeen. Ja hyvinhan se meni. Illalla sukellus kavereiden kanssa sitten lahdettiin oluelle. Ei voi Sakarin paiva paljon paremmin sujua.
Koh Changilla on hyva ajella changilla!
Koko reissun ajan on ollut vakaasti tarkoituksena paasta vierailemaan kunnollisella elefantti farmilla ja mahdollisesti viela ottaa kiertoajelu viidakossa. Tanaan se sitten vihdoin toteutui, kun loydettiin melko luotettavan oloinen farmi, jossa ainakin muutaman paikallisen mukaan farmin pyorittajat pitavat ronsuja kuin kukkaa kammenella. Toki, Koh Phanganilla kaytiin pikaisesti pyorahtamassa ronsufarmin pihassa, mutta siella toiminta vaikutti epailyttavalta, joten siita syysta paastiin toteuttamaan kiertoajelu vasta nyt. Ja ilmeisesti nama ronsut paasee illaksi ja yoksi takaisin viidakkoon, josta ne sitten omasta halusta palaavat aamulla farmille viihdyttamaan turisteja! (Voi myos olla etta mun (Kiian) ei pida uskoa kaikkea mita kuulee).
Noh mutta asiaan. Hypattiin siis ronsun selkaan, jonka nimi oli Aui-Eye. Ikaa tammalla on 30 vuotta. Mika parasta, Aui-Eye oli synnyttanyt tammikuussa poikasen, joka sitten tietysti tuli mukaan viidakkokierrokselle.
Me siis istuttiin sellaiseen melkoisen heppoiseen "satulaan" (vahan samanlainen kun Phileas Foggilla, mutta ilman koristeita ja katosta) ja kouluttaja istui ronsun paan paalle ja hoiti ohjaamisen sielta kasin. Jonkin aikaa tallusteltiin viidakkoon pain. Pikkuinen ronsu kompasteli koko ajan, mutta emo jeesaili aina tarpeen mukaan.
Jossain vaiheessa pysahdyttiin ja kouluttaja tarjoutui ottamaan meista muutaman kuvan. Sakari tietysti kiipesi heti paakallo paikalle ronsun paan paalle ja itekin oli sit pakko tehda perassa, ettei ihan tissiposkeks leimattaisi. Kouluttaja alkoi pitaan ihme aanta ja mekastusta ja ronsu lahti liikkeelle, ja meika siis heilui siella kun mikakin Cheetah Dumbon kallon paalla ja toivoin ettei noutaja tulis..ei se tullu, tallakaan kertaa. Ronsuilla on muuten kummallisen karvainen nahka! Sakari sai viela oman hetkensa viidakon kuninkaana ja intoutuikin jo pohtimaan etta "miten me saatais meille kans kotiin tallainen..?"...
Lemmikkeja Suomeen!
Norsujen lisaks olis kauheen kivoja lemmikkeja muutamat kuvissakin seikkailevat sankarit: lori, maailman toiseks myrkyllisin nisakas (kuuleman mukaan) ja aappa, jonkin sortin simpanssi.
Sellaset kun taalta sais Suomeen tuoda tuliaisina niin olis NauQlla ihmettelemista keta naa uudet kaiffarit oikein on.
Loreja oli kaksin kappalein yhdella Suomalaisella jampalla. Rauhallinen ja erikoinen otus. Ei voi olla tykkaamatta siita kun se uteliaana kiipeilee ympariinsa kaulasta niskaan ja taas syliin jne. samalla haistellen ja maistellen. Ja ne silmat.
Aappa, joka oli norsutarhalla oli hyvin innokas leikki kaveri ja huomion kipee. Ihan kun mini-ihminen olis ollu sylissa.
Lahelta piti onkelmia
Pakko viela mainita pari sanaa erinaisista luonnonkatastrofeista ja ihmisen aiheuttamista onkelmista, milta ollaan valtytty. Ensinnakin, ilmeisesti Indonesiassa oli jotain tulvia heti sen jalkeen kun sen maan tomut karistettiin jaloista. Ai niin ja siella rajahti tulivuori ehka 2 paivaa sen jalkeen kun oltiin lennetty Singaporeen. Bangkokissa on rajahdellyt juuri ennen koko matkaa (toukokuussa) ja nyt viikko ennen kun sinne mentiin siella oli taas pommimies riehunut. Vietnamiin on odotettavissa taifuuni lahipaivina, mutta onneksi sinne mennaan vasta kuukauden paasta. Koh Changilla oli kuollut viime viikolla ihmisia mutavyoryissa, joiden takia taalla on tie useasta kohtaa enemman tai vahemman poikki ja kaikki rannat pilalla.
En tiia milla tuurilla taalla seilaillaan, mutta ainakin ollaan oltu oikeissa paikoissa oikeisiin aikoihin!
Huomenna matka jatkuu Kambodzaan....
Se o moro!
-S&K
maanantai 18. lokakuuta 2010
Paivamaaria
Tanaan sitten otettiin asiaksi varailla loppureissun lennot, joten nyt alkaa olla jo melkoisen tarkka suunnitelma viimeisten viikkojen ajalle. Myos siis Tampereen lennot on nyt vihdoin varattuna, kiitos Sassan! Tarkalleen kotiudutaan koti-Suomeen keskiviikkona 5.1.2011 kello 20.30, jos siis ei mitaan takaiskuja satele.
Eli taman viikon lauantaina 23.10 lahdetaan Kambodzaan, jossa vietetaan noin kuukausi. Marraskuun puolivalin jalkeen matka jatkuu Vietnamin puolelle, siella myos kuukauden verran kierrellaan.
Lento Saigonista (tiedan ettei se oo enaa Saigon, mut en koskaan muista mika ihmeen Ho mintschi citi se nykyaan onkaan, joten kaytan vanhaa nimea Saigon) kohti Bangkokia lahtee 16.12.
Jouluaaton aattoa 23.12 juhlistetaan lennolla Malesiaan, Penangiin. Sielta etsitaan jokin sopiva paratiisi meille joulun ajaksi ja viimeistaan 30.12 matkustetaan Kuala Lumpuriin, josta lahdetaan 4.1 Lontooseen, jossa ollaan perilla seuraavan paivan puolella. Viimeinen reissupaiva kierrellaankin sitten Lontoota.
-K
Eli taman viikon lauantaina 23.10 lahdetaan Kambodzaan, jossa vietetaan noin kuukausi. Marraskuun puolivalin jalkeen matka jatkuu Vietnamin puolelle, siella myos kuukauden verran kierrellaan.
Lento Saigonista (tiedan ettei se oo enaa Saigon, mut en koskaan muista mika ihmeen Ho mintschi citi se nykyaan onkaan, joten kaytan vanhaa nimea Saigon) kohti Bangkokia lahtee 16.12.
Jouluaaton aattoa 23.12 juhlistetaan lennolla Malesiaan, Penangiin. Sielta etsitaan jokin sopiva paratiisi meille joulun ajaksi ja viimeistaan 30.12 matkustetaan Kuala Lumpuriin, josta lahdetaan 4.1 Lontooseen, jossa ollaan perilla seuraavan paivan puolella. Viimeinen reissupaiva kierrellaankin sitten Lontoota.
-K
lauantai 16. lokakuuta 2010
Moto GB-kaannoksia ja valietappina BKK
Kunnialla selvittiin Laosista Thaimaan puolelle. Kyllakin kuukauden viisumin sijaan jouduttiin tyytymaan 15 paivaan, joten taas vaihteeks suunnitelmat muuttui hieman. Eli tilanne on sen laatuinen, etta 23.10 taytyy haippasta thaikkulandiasta. Mut ei haittaa, koska comeback tehaan viela joulukuussa, buhahahahahaaaa!!!!
Mutkikkaat ovat vuoristojen tiet!
Ensiksi tie vei Vientianesta Chiang Maihin, tuohon "Pohjois-Thaimaan paakaupunkiin, jossa yhdistyy kaikki Aasian ruokakulttuurit" niinkuin Sakari sen sanoisi. Siella ei jaaty jahkailemaan, vaan ensimmaisena paivana vuokrattiin moottoripyora alle (kawasaki ninja, 650 kuutioo tai jtn..plaa plaa plaa) ja koeajelun jalkeen oltiin seuraavana paivana valmiit lahtemaan pienelle korkeanpaikan leirille vuoristoon. Toisin sanoen siis lahdettiin Chiang Maista kohti Paita. Paissa nukuttiin yon yli ja matka jatkui Mae Hong Soniin, jonne siis lahdettiin long-neckeja ihmettelemaan. Sielta viela saman paivan aikana takaisin Paihin, josta seuraavana aamuna oli paluu Chiang Maihin. Maisemat olivat kasittamattoman upeat. Kuvista saa ehka jotain kasitysta, mutta kylla tuo on itse koettava. Todellakin Pohjois-Thaimaan maisemat ohittivat ehkapa jopa Laosin maisemat.
Yksinkertaisesti henkea salpaavia nakymia.
Kokonaisuudessaan 3 paivan aikana ajettiin n. 500 km, mika ei ehka kuulosta pahalta, mutta siina vaiheessa kun tie on kaytannossa pelkkaa GB-mutkaa taynna, se on pitka matka. Vaikka luotto Sakaria kohtaan onkin huipussaan, niin kylla jannitti etta mitenhan tassa kay. Sakarin mielesta oli hauskaa kuunnella mun surkeaa ulinaa 180 asteen mutkissa. Haa, haa. Mutta niin, Sakarilla moottoripyora kuume vain kasvaa, kun se paasee leikkimaan noilla mopoilla...
Pakko sanoa noista Sakari-pojan ajotaidoista viela, etta ihan hyvin se ajaa, mutta sita ei osannut selittaa, etta ei huomannut kun ajettiin Chiang Main iltatorilla norsun ohi. Siis se elukka oli meista puolen metrin paassa, niin etta jos olisin ojentanut kaden niin olisin koskenut siihen ja Sakari ei huomannut sita!?!?!
Chiang Mai oli ihan hauska kaupunki. Paljon pienempi kuin odotettiin, mutta paastiin taas hetkeksi nauttimaan mm. Starbucksin hyvasta kahvista. Mopolla ajeltiin ympariinsa, joten kai voi sanoa, etta nahtiin kaupunkia.. Kuitenkin oikeastaan tutustuttiin siella lahinna temppeleihin yhden paivan ajan.
Bangkok shocks
Jep jep, eli 5 paivaa viihdyttiin Pohjois-Thaikuissa kunnes otettiin juna kohti BKK:a. Junamatka meni todella kivasti. Todellakin positiivisesti yllatyttiin junan siisteystasosta. Otettiin siis nukkumajuna, josta arpa antoi meille ylapedit. Junamatka kesti n.13 tuntia. Bangkokissa ensimmaisena Khao San Roadille, jossa siis ollaan nyt pari paivaa yritetty hoitaa erinaisia asioita..
Tanaan kaytiin ilmeisesti kaupungin isoimmalla shopping-streetilla, jossa on kai jtn 4 tai 5 isoa ostoskeskusta. Eipa sielta nyt tassa vaiheessa mitaan mukaan irronnut, mutta ehka sitten joulukuussa kun taytyy varmaan ostaa jotain lampimaa tammikuun kylmaa paluuta varten.
Nahtiin muuten melkoisen rankka ladyboy-dance show :) Pakko sanoa, etta hyvin ne veti! Mutta kylla siina edelleen 4 kuukauden totuttelun jalkeen aika monttu auki hommaa katteltiin.
Mietittiin vaan, etta mitahan Paivi Rasanen tykkais kun pojat, jotka haluu olla tyttoja, pyorittaa persetta pojille jotka haluu olla tyttojen kanssa :D Siina sille pahkina purtavaks :D
Huomenna meilla matka jatkuu Koh Changille, missa paastaan pitkasta aikaa rannalle, snorklaamaan ja Sakari toivon mukaan sukeltamaan.
-K
Mutkikkaat ovat vuoristojen tiet!
Ensiksi tie vei Vientianesta Chiang Maihin, tuohon "Pohjois-Thaimaan paakaupunkiin, jossa yhdistyy kaikki Aasian ruokakulttuurit" niinkuin Sakari sen sanoisi. Siella ei jaaty jahkailemaan, vaan ensimmaisena paivana vuokrattiin moottoripyora alle (kawasaki ninja, 650 kuutioo tai jtn..plaa plaa plaa) ja koeajelun jalkeen oltiin seuraavana paivana valmiit lahtemaan pienelle korkeanpaikan leirille vuoristoon. Toisin sanoen siis lahdettiin Chiang Maista kohti Paita. Paissa nukuttiin yon yli ja matka jatkui Mae Hong Soniin, jonne siis lahdettiin long-neckeja ihmettelemaan. Sielta viela saman paivan aikana takaisin Paihin, josta seuraavana aamuna oli paluu Chiang Maihin. Maisemat olivat kasittamattoman upeat. Kuvista saa ehka jotain kasitysta, mutta kylla tuo on itse koettava. Todellakin Pohjois-Thaimaan maisemat ohittivat ehkapa jopa Laosin maisemat.
Yksinkertaisesti henkea salpaavia nakymia.
Kokonaisuudessaan 3 paivan aikana ajettiin n. 500 km, mika ei ehka kuulosta pahalta, mutta siina vaiheessa kun tie on kaytannossa pelkkaa GB-mutkaa taynna, se on pitka matka. Vaikka luotto Sakaria kohtaan onkin huipussaan, niin kylla jannitti etta mitenhan tassa kay. Sakarin mielesta oli hauskaa kuunnella mun surkeaa ulinaa 180 asteen mutkissa. Haa, haa. Mutta niin, Sakarilla moottoripyora kuume vain kasvaa, kun se paasee leikkimaan noilla mopoilla...
Pakko sanoa noista Sakari-pojan ajotaidoista viela, etta ihan hyvin se ajaa, mutta sita ei osannut selittaa, etta ei huomannut kun ajettiin Chiang Main iltatorilla norsun ohi. Siis se elukka oli meista puolen metrin paassa, niin etta jos olisin ojentanut kaden niin olisin koskenut siihen ja Sakari ei huomannut sita!?!?!
Chiang Mai oli ihan hauska kaupunki. Paljon pienempi kuin odotettiin, mutta paastiin taas hetkeksi nauttimaan mm. Starbucksin hyvasta kahvista. Mopolla ajeltiin ympariinsa, joten kai voi sanoa, etta nahtiin kaupunkia.. Kuitenkin oikeastaan tutustuttiin siella lahinna temppeleihin yhden paivan ajan.
Bangkok shocks
Jep jep, eli 5 paivaa viihdyttiin Pohjois-Thaikuissa kunnes otettiin juna kohti BKK:a. Junamatka meni todella kivasti. Todellakin positiivisesti yllatyttiin junan siisteystasosta. Otettiin siis nukkumajuna, josta arpa antoi meille ylapedit. Junamatka kesti n.13 tuntia. Bangkokissa ensimmaisena Khao San Roadille, jossa siis ollaan nyt pari paivaa yritetty hoitaa erinaisia asioita..
Tanaan kaytiin ilmeisesti kaupungin isoimmalla shopping-streetilla, jossa on kai jtn 4 tai 5 isoa ostoskeskusta. Eipa sielta nyt tassa vaiheessa mitaan mukaan irronnut, mutta ehka sitten joulukuussa kun taytyy varmaan ostaa jotain lampimaa tammikuun kylmaa paluuta varten.
Nahtiin muuten melkoisen rankka ladyboy-dance show :) Pakko sanoa, etta hyvin ne veti! Mutta kylla siina edelleen 4 kuukauden totuttelun jalkeen aika monttu auki hommaa katteltiin.
Mietittiin vaan, etta mitahan Paivi Rasanen tykkais kun pojat, jotka haluu olla tyttoja, pyorittaa persetta pojille jotka haluu olla tyttojen kanssa :D Siina sille pahkina purtavaks :D
Huomenna meilla matka jatkuu Koh Changille, missa paastaan pitkasta aikaa rannalle, snorklaamaan ja Sakari toivon mukaan sukeltamaan.
-K
torstai 7. lokakuuta 2010
Lungia Prabangissa/Tubia Viengissa
Luang Prabang
Taalta taas kuuluu. Luang Prabangin lemongrass-hoyrysauna on nyt sit koettu kolmasti Sakarin toimesta ja Kiian toimesta kerran. Sakarilla oli hyva tuuri saunakaverieden suhteen, joka kerta oli mukana uusia tuttuja Suomesta.
Oli todella mielenkiintoinen kokemus, miellyttava, vaikkakin se fiilis mika tulee loylyn heittamisesta jai uupumaan. No, Koh Changilla on kuulemma suomalainen sauna oikein Suomesta tuoduilla puilla lammitettyna. Sillon voi tulla koti-ikava. Joka tapauksessa voin oikein lampimasti suositella Laosin yrttihoyrysaunaa kaikille.
Vesiputouksillakin paastiin kaymaan. Nyt akkiseltaan ei kummallekkaan meista tule mieleen kertaa, jolloin olisimme aiemmin vesiputouksilla vierailleet, eli toteamme olleemme ensimmaisen kerran kumpainenkin katselemassa veden putoamista. Turvakriteerit taalla Aasiassa on aivan toiset kuin Liisa-Hyssalan-pilaamassa-yli-turvallisessa-holhotaan-ja-vahditaan-kaikkia-ja-kaikkea-Suomessamme. Vesiputouksen ylapaassa oli vain pieni heppoinen "turva-aita", jonka takana oli kymmenien metrien pudotus kiviselle vesialtaalle. Siina me turistit ihmettelimme ja ihastelimme keskella virtausta. Jalan lipsahdus olisi pahimmassa tapauksessa voinut olla kohtalokas. Ainakin niille, jotka halusivat parempia ja villimpia kuvia kiipeamalla aidan yli. Sakarille "hallitus" ei tahan myontanyt lupaa.
Seuraavana paivana matkamme jatkui kohti Vang Viengia.
Vang Vieng
Toistamiseen Vang Viengissa, ei tosin sen takia, etta se olisi reissun parhainta antia, vaan siksi, etta edellisella kerralla jai kokematta maailman kuulu TUBING. Suomessa tunnettu nimella "kaljakellunta". Tapahtuma jarjestetaan siis Mekong -joessa ja sen rannoilla olevissa baareissa. Ideana on kellua tayteen puhalletulla traktorin tai kuorma-auton sisakumilla Mekong-jokea pitkin seuraavaan baariin. Meille sattui hyva ilma, ei polttava aurinko eika myoskaan sateinen ilma, lampimampi tosin olisi voinut olla. Meininki oli alusta asti ihan hulvatonta ihmisilla. Musiikki pauhasi taysilla ja olut ja viina virtasi. Me tietysti fiksusti pieni olut/naama. Jokeen lahdimme omissa tubeissamme, kasista kiinni pitaen, kunnes virtaus otti Kiian mukaansa. Sakarilla ei ollut vaihtoehtoja, kaljatolkki kaaressa rannalle ja kasin meloa peraan, Kiian orastava paniikki kohtaus paistoi kasvoilta pitkalle. Joessa on oikeasti kova virtaus ja se yllatti. Ennen kuin pelastava enkeli Sakari ehti paikalle oli sen tittelin jo vienyt paikallinen joen varsi baarin sisaanheittaja tai paremmin rantaankiskoja. Tavan mukaisesti joka kuppilan edustalla oli muutama mies, jotka heittivat joessa seilaaville tubingiin osallistujille koysia joihin tarttua ja joilla sitten kiskottiin ihmiset rantaan ja baariin juomaan lisaa. Tasta eteenpain oli ote entista fiksumpi pieni olut/ pariskunta. Baareista oli myos mahdollista hyppia joen paskaiseen veteen tarzan liaaneja hyvaksi kayttaen. Ehka jopa tylsina "bailaajina" sekin jatettiin valiin turvallisuuden ja puhtauden maksimoimiseksi. Loppujen lopuksi matka jatkui aina kasi tiukasti toisen kadessa eteenpain ja Sakarin valilla rauhoitellessa meidan huimapaata, joka uhmaa vaaroja pelkoa tuntematta ja vauhtia pelkaamatta. Pienikin virtaus ja alkoi pelottaa. Ehjana ja hyvissa sielun- ja ruumiinvoimissa saatiin tama seikkailu paatokseen, ainakin joki-osuus, ainahan on after partyt. Super tehokkaan suihkun jalkeen syomaan ja after partyihin.
Mita tubingiin tulee, ainakin siita jai kateen hyvin elaimellinen kokemus, hetkellinen silmatulehdus (pink eye) ja melkoinen krapula. Kannatti silti. Ei meilla suomessa tallasia..... Liian vaarallista ja ehka jopa hauskaa.
Muuten me Vang Viengissa sitten koitimme saada paivat kulumaan frendit-jaksoja katsellen. Kuulostaa varmasti typeralta tulla tanne asti lahtea katselemaan frendeja. Ei se ollut ollenkaan typeraa. Sita ei pysty selittamaan, se vaan pitaa itse kokea. Eli ei muuta kun pakatkaa laukkunne ja suunnatkaa kohti Laosin Vang Viengia, frendeja katselemaan ja krebaan(kreisi bailaan) elaimellisen lauman ihmisia kanssa, kokekaa se itse, mulla ei riita verbaalinen akrobatia eika meidan kuvat valita sita kaikkea tunnelmaa.
-S
Taalta taas kuuluu. Luang Prabangin lemongrass-hoyrysauna on nyt sit koettu kolmasti Sakarin toimesta ja Kiian toimesta kerran. Sakarilla oli hyva tuuri saunakaverieden suhteen, joka kerta oli mukana uusia tuttuja Suomesta.
Oli todella mielenkiintoinen kokemus, miellyttava, vaikkakin se fiilis mika tulee loylyn heittamisesta jai uupumaan. No, Koh Changilla on kuulemma suomalainen sauna oikein Suomesta tuoduilla puilla lammitettyna. Sillon voi tulla koti-ikava. Joka tapauksessa voin oikein lampimasti suositella Laosin yrttihoyrysaunaa kaikille.
Vesiputouksillakin paastiin kaymaan. Nyt akkiseltaan ei kummallekkaan meista tule mieleen kertaa, jolloin olisimme aiemmin vesiputouksilla vierailleet, eli toteamme olleemme ensimmaisen kerran kumpainenkin katselemassa veden putoamista. Turvakriteerit taalla Aasiassa on aivan toiset kuin Liisa-Hyssalan-pilaamassa-yli-turvallisessa-holhotaan-ja-vahditaan-kaikkia-ja-kaikkea-Suomessamme. Vesiputouksen ylapaassa oli vain pieni heppoinen "turva-aita", jonka takana oli kymmenien metrien pudotus kiviselle vesialtaalle. Siina me turistit ihmettelimme ja ihastelimme keskella virtausta. Jalan lipsahdus olisi pahimmassa tapauksessa voinut olla kohtalokas. Ainakin niille, jotka halusivat parempia ja villimpia kuvia kiipeamalla aidan yli. Sakarille "hallitus" ei tahan myontanyt lupaa.
Seuraavana paivana matkamme jatkui kohti Vang Viengia.
Vang Vieng
Toistamiseen Vang Viengissa, ei tosin sen takia, etta se olisi reissun parhainta antia, vaan siksi, etta edellisella kerralla jai kokematta maailman kuulu TUBING. Suomessa tunnettu nimella "kaljakellunta". Tapahtuma jarjestetaan siis Mekong -joessa ja sen rannoilla olevissa baareissa. Ideana on kellua tayteen puhalletulla traktorin tai kuorma-auton sisakumilla Mekong-jokea pitkin seuraavaan baariin. Meille sattui hyva ilma, ei polttava aurinko eika myoskaan sateinen ilma, lampimampi tosin olisi voinut olla. Meininki oli alusta asti ihan hulvatonta ihmisilla. Musiikki pauhasi taysilla ja olut ja viina virtasi. Me tietysti fiksusti pieni olut/naama. Jokeen lahdimme omissa tubeissamme, kasista kiinni pitaen, kunnes virtaus otti Kiian mukaansa. Sakarilla ei ollut vaihtoehtoja, kaljatolkki kaaressa rannalle ja kasin meloa peraan, Kiian orastava paniikki kohtaus paistoi kasvoilta pitkalle. Joessa on oikeasti kova virtaus ja se yllatti. Ennen kuin pelastava enkeli Sakari ehti paikalle oli sen tittelin jo vienyt paikallinen joen varsi baarin sisaanheittaja tai paremmin rantaankiskoja. Tavan mukaisesti joka kuppilan edustalla oli muutama mies, jotka heittivat joessa seilaaville tubingiin osallistujille koysia joihin tarttua ja joilla sitten kiskottiin ihmiset rantaan ja baariin juomaan lisaa. Tasta eteenpain oli ote entista fiksumpi pieni olut/ pariskunta. Baareista oli myos mahdollista hyppia joen paskaiseen veteen tarzan liaaneja hyvaksi kayttaen. Ehka jopa tylsina "bailaajina" sekin jatettiin valiin turvallisuuden ja puhtauden maksimoimiseksi. Loppujen lopuksi matka jatkui aina kasi tiukasti toisen kadessa eteenpain ja Sakarin valilla rauhoitellessa meidan huimapaata, joka uhmaa vaaroja pelkoa tuntematta ja vauhtia pelkaamatta. Pienikin virtaus ja alkoi pelottaa. Ehjana ja hyvissa sielun- ja ruumiinvoimissa saatiin tama seikkailu paatokseen, ainakin joki-osuus, ainahan on after partyt. Super tehokkaan suihkun jalkeen syomaan ja after partyihin.
Mita tubingiin tulee, ainakin siita jai kateen hyvin elaimellinen kokemus, hetkellinen silmatulehdus (pink eye) ja melkoinen krapula. Kannatti silti. Ei meilla suomessa tallasia..... Liian vaarallista ja ehka jopa hauskaa.
Muuten me Vang Viengissa sitten koitimme saada paivat kulumaan frendit-jaksoja katsellen. Kuulostaa varmasti typeralta tulla tanne asti lahtea katselemaan frendeja. Ei se ollut ollenkaan typeraa. Sita ei pysty selittamaan, se vaan pitaa itse kokea. Eli ei muuta kun pakatkaa laukkunne ja suunnatkaa kohti Laosin Vang Viengia, frendeja katselemaan ja krebaan(kreisi bailaan) elaimellisen lauman ihmisia kanssa, kokekaa se itse, mulla ei riita verbaalinen akrobatia eika meidan kuvat valita sita kaikkea tunnelmaa.
-S
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
