Luang Prabang
Taalta taas kuuluu. Luang Prabangin lemongrass-hoyrysauna on nyt sit koettu kolmasti Sakarin toimesta ja Kiian toimesta kerran. Sakarilla oli hyva tuuri saunakaverieden suhteen, joka kerta oli mukana uusia tuttuja Suomesta.
Oli todella mielenkiintoinen kokemus, miellyttava, vaikkakin se fiilis mika tulee loylyn heittamisesta jai uupumaan. No, Koh Changilla on kuulemma suomalainen sauna oikein Suomesta tuoduilla puilla lammitettyna. Sillon voi tulla koti-ikava. Joka tapauksessa voin oikein lampimasti suositella Laosin yrttihoyrysaunaa kaikille.
Vesiputouksillakin paastiin kaymaan. Nyt akkiseltaan ei kummallekkaan meista tule mieleen kertaa, jolloin olisimme aiemmin vesiputouksilla vierailleet, eli toteamme olleemme ensimmaisen kerran kumpainenkin katselemassa veden putoamista. Turvakriteerit taalla Aasiassa on aivan toiset kuin Liisa-Hyssalan-pilaamassa-yli-turvallisessa-holhotaan-ja-vahditaan-kaikkia-ja-kaikkea-Suomessamme. Vesiputouksen ylapaassa oli vain pieni heppoinen "turva-aita", jonka takana oli kymmenien metrien pudotus kiviselle vesialtaalle. Siina me turistit ihmettelimme ja ihastelimme keskella virtausta. Jalan lipsahdus olisi pahimmassa tapauksessa voinut olla kohtalokas. Ainakin niille, jotka halusivat parempia ja villimpia kuvia kiipeamalla aidan yli. Sakarille "hallitus" ei tahan myontanyt lupaa.
Seuraavana paivana matkamme jatkui kohti Vang Viengia.
Vang Vieng
Toistamiseen Vang Viengissa, ei tosin sen takia, etta se olisi reissun parhainta antia, vaan siksi, etta edellisella kerralla jai kokematta maailman kuulu TUBING. Suomessa tunnettu nimella "kaljakellunta". Tapahtuma jarjestetaan siis Mekong -joessa ja sen rannoilla olevissa baareissa. Ideana on kellua tayteen puhalletulla traktorin tai kuorma-auton sisakumilla Mekong-jokea pitkin seuraavaan baariin. Meille sattui hyva ilma, ei polttava aurinko eika myoskaan sateinen ilma, lampimampi tosin olisi voinut olla. Meininki oli alusta asti ihan hulvatonta ihmisilla. Musiikki pauhasi taysilla ja olut ja viina virtasi. Me tietysti fiksusti pieni olut/naama. Jokeen lahdimme omissa tubeissamme, kasista kiinni pitaen, kunnes virtaus otti Kiian mukaansa. Sakarilla ei ollut vaihtoehtoja, kaljatolkki kaaressa rannalle ja kasin meloa peraan, Kiian orastava paniikki kohtaus paistoi kasvoilta pitkalle. Joessa on oikeasti kova virtaus ja se yllatti. Ennen kuin pelastava enkeli Sakari ehti paikalle oli sen tittelin jo vienyt paikallinen joen varsi baarin sisaanheittaja tai paremmin rantaankiskoja. Tavan mukaisesti joka kuppilan edustalla oli muutama mies, jotka heittivat joessa seilaaville tubingiin osallistujille koysia joihin tarttua ja joilla sitten kiskottiin ihmiset rantaan ja baariin juomaan lisaa. Tasta eteenpain oli ote entista fiksumpi pieni olut/ pariskunta. Baareista oli myos mahdollista hyppia joen paskaiseen veteen tarzan liaaneja hyvaksi kayttaen. Ehka jopa tylsina "bailaajina" sekin jatettiin valiin turvallisuuden ja puhtauden maksimoimiseksi. Loppujen lopuksi matka jatkui aina kasi tiukasti toisen kadessa eteenpain ja Sakarin valilla rauhoitellessa meidan huimapaata, joka uhmaa vaaroja pelkoa tuntematta ja vauhtia pelkaamatta. Pienikin virtaus ja alkoi pelottaa. Ehjana ja hyvissa sielun- ja ruumiinvoimissa saatiin tama seikkailu paatokseen, ainakin joki-osuus, ainahan on after partyt. Super tehokkaan suihkun jalkeen syomaan ja after partyihin.
Mita tubingiin tulee, ainakin siita jai kateen hyvin elaimellinen kokemus, hetkellinen silmatulehdus (pink eye) ja melkoinen krapula. Kannatti silti. Ei meilla suomessa tallasia..... Liian vaarallista ja ehka jopa hauskaa.
Muuten me Vang Viengissa sitten koitimme saada paivat kulumaan frendit-jaksoja katsellen. Kuulostaa varmasti typeralta tulla tanne asti lahtea katselemaan frendeja. Ei se ollut ollenkaan typeraa. Sita ei pysty selittamaan, se vaan pitaa itse kokea. Eli ei muuta kun pakatkaa laukkunne ja suunnatkaa kohti Laosin Vang Viengia, frendeja katselemaan ja krebaan(kreisi bailaan) elaimellisen lauman ihmisia kanssa, kokekaa se itse, mulla ei riita verbaalinen akrobatia eika meidan kuvat valita sita kaikkea tunnelmaa.
-S
torstai 7. lokakuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
hehe :) mietinkin että oletteko vielä hengissä. kuulostaa hauskalta ja aika sekopäiseltä. täällä ei mitään uutta. halauksia! p.s ping pong ei oo tulut perille...
VastaaPoista