Elaimellista menoo Koh Changilla

Koh Chang ja talla eraa vika viikko taikuissa!

Mistas sita sit taas alottais, viikossa ehtii kertya aika paljon kerrottavaa.... Varsinkin taalla norsusaarella.
Tanne siis saavuttiin niin mitaan sanomattoman tylsan ja ehka lyhyen bussimatkan jalkeen, etten oikein enaa edes kykene muistaan sita. Rutinoitunutta matkustamista. Tanne tultaessa tiedettiin Suomalaisesta Sofia Garden Resortista, joten sinne mekin siis majoituimme. Resortin ruokalistalta loytyy muun muassa lihapullat muusilla, makkaraperunat ja hernekeittoa! Mutta ei siina viela kaikki, 4,5kk jalkeen paastiin taas suomalaiseen saunaan. Ja samantien on korjattava aiemmin kirjoitetusta Luang Prabang osuudessa olevasta huhusta: sauna oli sahkosauna, eika puilla lammitettava, eika varsinkaan suomalaisilla puilla. Tama oli pienoinen pettymys, kun puusaunaa oli odottanut. Ei annettu asian kuitenkaan hairita, vaan nautittiin loylyista, jotka oli hyvat. Saunasta paasi uima-altaaseen vilvotteleen, mika kruunasi koko homman.

Sakarin iloksi silla oli taas mahdollisuus paasta sukeltamaan pintaa syvemmalle n. 3kk tauon jalkeen. Ja hyvinhan se meni. Illalla sukellus kavereiden kanssa sitten lahdettiin oluelle. Ei voi Sakarin paiva paljon paremmin sujua.



Koh Changilla on hyva ajella changilla!

Koko reissun ajan on ollut vakaasti tarkoituksena paasta vierailemaan kunnollisella elefantti farmilla ja mahdollisesti viela ottaa kiertoajelu viidakossa. Tanaan se sitten vihdoin toteutui, kun loydettiin melko luotettavan oloinen farmi, jossa ainakin muutaman paikallisen mukaan farmin pyorittajat pitavat ronsuja kuin kukkaa kammenella. Toki, Koh Phanganilla kaytiin pikaisesti pyorahtamassa ronsufarmin pihassa, mutta siella toiminta vaikutti epailyttavalta, joten siita syysta paastiin toteuttamaan kiertoajelu vasta nyt. Ja ilmeisesti nama ronsut paasee illaksi ja yoksi takaisin viidakkoon, josta ne sitten omasta halusta palaavat aamulla farmille viihdyttamaan turisteja! (Voi myos olla etta mun (Kiian) ei pida uskoa kaikkea mita kuulee).

Noh mutta asiaan. Hypattiin siis ronsun selkaan, jonka nimi oli  Aui-Eye. Ikaa tammalla on 30 vuotta. Mika parasta, Aui-Eye oli synnyttanyt tammikuussa poikasen, joka sitten tietysti tuli mukaan viidakkokierrokselle.
Me siis istuttiin sellaiseen melkoisen heppoiseen "satulaan" (vahan samanlainen kun Phileas Foggilla, mutta ilman koristeita ja katosta) ja kouluttaja istui ronsun paan paalle ja hoiti ohjaamisen sielta kasin. Jonkin aikaa tallusteltiin viidakkoon pain. Pikkuinen ronsu kompasteli koko ajan, mutta emo jeesaili aina tarpeen mukaan.
Jossain vaiheessa pysahdyttiin ja kouluttaja tarjoutui ottamaan meista muutaman kuvan. Sakari tietysti kiipesi heti paakallo paikalle ronsun paan paalle ja itekin oli sit pakko tehda perassa, ettei ihan tissiposkeks leimattaisi. Kouluttaja alkoi pitaan ihme aanta ja mekastusta ja ronsu lahti liikkeelle, ja meika siis heilui siella kun mikakin Cheetah Dumbon kallon paalla ja toivoin ettei noutaja tulis..ei se tullu, tallakaan kertaa. Ronsuilla on muuten kummallisen karvainen nahka! Sakari sai viela oman hetkensa viidakon kuninkaana ja intoutuikin jo pohtimaan etta "miten me saatais meille kans kotiin tallainen..?"...

Lemmikkeja Suomeen!

Norsujen lisaks olis kauheen kivoja lemmikkeja muutamat kuvissakin seikkailevat sankarit: lori, maailman toiseks myrkyllisin nisakas (kuuleman mukaan) ja aappa, jonkin sortin simpanssi.
Sellaset kun taalta sais Suomeen tuoda tuliaisina niin olis NauQlla ihmettelemista keta naa uudet kaiffarit oikein on.
Loreja oli kaksin kappalein yhdella Suomalaisella jampalla. Rauhallinen ja erikoinen otus. Ei voi olla tykkaamatta siita kun se uteliaana kiipeilee ympariinsa kaulasta niskaan ja taas syliin jne. samalla haistellen ja maistellen. Ja ne silmat.
Aappa, joka oli norsutarhalla oli hyvin innokas leikki kaveri ja huomion kipee. Ihan kun mini-ihminen olis ollu sylissa.


Lahelta piti onkelmia

Pakko viela mainita pari sanaa erinaisista luonnonkatastrofeista ja ihmisen aiheuttamista onkelmista, milta ollaan valtytty. Ensinnakin, ilmeisesti Indonesiassa oli jotain tulvia heti sen jalkeen kun sen maan tomut karistettiin jaloista. Ai niin ja siella rajahti tulivuori ehka 2 paivaa sen jalkeen kun oltiin lennetty Singaporeen. Bangkokissa on rajahdellyt juuri ennen koko matkaa (toukokuussa) ja nyt viikko ennen kun sinne mentiin siella oli taas pommimies riehunut. Vietnamiin on odotettavissa taifuuni lahipaivina, mutta onneksi sinne mennaan vasta kuukauden paasta. Koh Changilla oli kuollut viime viikolla ihmisia mutavyoryissa, joiden takia taalla on tie useasta kohtaa enemman tai vahemman poikki ja kaikki rannat pilalla.
En tiia milla tuurilla taalla seilaillaan, mutta ainakin ollaan oltu oikeissa paikoissa oikeisiin aikoihin!

 Huomenna matka jatkuu Kambodzaan....
Se o moro!

-S&K