SihanoukVille
Kauas taakse on jo jaanyt se mielenrentoutus ranta. Matkaa on jo paljon takana, vaikka aikaa vain vahan, tai silta se ainakin tuntuu.
Sihanoukissa meilla jai tekematta snorklausreissu ja vanha ranskalaiskylakin sijaisti 90km lahempana Kampotia kuin Sihanoukia, joten sekin jai tekematta. No mita me sitten tehtiin koko 14yota Sihanoukissa? Nautittiin ja vietettiin lomaa lomasta ja reissaamisesta.
Sihanoukin rannalla pyori kaiken maailman ihme kaupustelijoita, joita on koko Aasia taynna, eika pelkastaan rannat. Mitaan ei ostettu. Eika osteta, valttamatta.
Sakarilla meinasikin valilla vanne kiristya paan ymparilla liikaa, kun paikalle ilmestyy ties kuinka mones ja/tai kuinka monetta kertaa sama kauppias myymassa samaa tuotetta, mita jokainen muukin myy.
Kun Wau ja Weu ilmestyivat kaupustelemaan omaa ideaansa, langalla karvojen sheivausta, ei Kiian jaloissa ollut paljon tehtavaa, oli sileat kuin vauvan pylly, silloin Sakari suostui antamaan kainalonsa kyseisen tati kaksikon kasittelyyn. Se oli ihan okei. Seuraavana paivana tosin kainaloita vahan kihelmoi.
No olipahan kokemus ja puoli hyvaa jalkea tuli. Se siita.
Meidan ikainen Suomalainen pariskuntakin tavattiin rannalla, tosin jo Siem Reapissa oltiin samassa gh:ssa.
Pari mukavaa iltaa heilahti Jannen ja Sonjan kanssa. Sakarilla nimenomaan heilahti kun sai juttukaveria puhumaan aiheista, mitka ei valttamatta oo niita naisten lemppareita, kuten autot ja moottoripyorat.
Pari iltaa Jannen kanssa meni jo aamun puolelle ennen kuin Sakari onnistui raahautumaan gh:lle Kiian viereen huilaamaan. Tulipa kaytya myos Casinolla. Rahaa ei mennyt paljon mitaan, mutta sitakin mielenkiintoisempaa se oli.
Sadekauden pitaisi kai jo olla ohi, vaikkei ihan silta tunnu. Sade kun alkaa tihkuttaa niin on toimittava nopeasti. Suojaan tai muuten kastuu, aikaa muutamasta sekunnista muutamaan minuuttiin. Kun rankka sade alkaa pisarat on isoja ja niita on paljon. Tata ei onneksi kesta yleensa kuin muutaman tunnin ja sen jalkeen taas paistaa, ehka.
Se on ihan okei jos ei ole tehty sokerista. Ei jaksa murehtia.
Muutamia asioita on, jota taalla on tullut ihmeteltya useampaan otteeseen ja usein.
Miksi taalla on suuressa huudossa ihmisilla pitaa paivisin flanelli-pyjamat paalla?! Miksi? Kertokaa joku, joka on meita viisaampi!
Sen ymmartaa kylla, jos illalla lahtee lahikaupassa kaymaan pyjama paalla, kun laiskottaa vaihtaa oikeita vaatteita paalle, mutta koko paiva hengailla pyjamassa kuin missakin muotiluomuksessa. Ei pysty ainakaan talla nupilla kasittelemaan tata kysymysta...
Kampot
Kampot, konkurssipesa, reissun suurimpia floppeja, tylsa, kuollut ja ransistynyt kyla.
Meille ei siella ollut mitaan, ei kertakaikkiaan mitaan. Ruokaa sai viela klo 22.00 jos sai, ja se ei ollut mitaan kovin erikoista, mihinkaan suuntaa. Taytti muttei mikaan kulinaarinen elamys ollut.
Skootterikin vuokrattiin ja kylaa ajeltiin ympariinsa kuin hullut vailla paamaaraa. Kaytiin katsomassa Bokorin luonnonpuistoa, jossa sijaitsee tama vanha hylatty autio ranskalaiskyla. Oikeastaan ei kayty katsomassa kuin luonnonpuiston porttia, alueelle olisi ollut sisaanpaasy maksu, mutta meita ei huvittanut maksaa vedatys hintaa mita meilta pyydettiin, joten skootteri ympari ja nokka kohti konkurssipesaa, on sekin autio kaupunki sinansa. 4 yota ja 4 paivaa Kampotissa meni melko pitkalti hotellihuoneessa kaapeli-tv elokuvien parissa, mita nyt ei skootterin selassa istuttu.
Eipa oikein muuta voi sanoa koko kylasta, kuin etta, jos on jumiutunut tai tykastynyt jonnekkin 1970-1980-lukujen huumehoyryisiin tienvarsi "bileisiin" ja jumitus paikkoihin on Kampot loistava kohde. Ei sita oikein muuten pysty kuvailemaan.
Good morning Vietnam
Lahto Kampotista Vietnamiin Saigoniin (Ho Chi Minh Cityyn) piti olla helppo rasti, yksi bussin vaihto rajalla ja matkaan kulua aikaa 8h max10h. Joopa joo... Rajalle mennessa oltiin bussia ehditty vaihtaan jo 2kertaa, siella istuttiin pari tuntia odottaen ilman tietoa tulevasta. Saigoniin paastiin loppujen lopuksi 5-6 bussin vaihdon ja 14h matkustamisen jalkeen. Onneksi istumalihakset on jo jotenkinpain tottuneet tahan, mutta kylla se silti valilla aina tiukkaa tekee.
Taman piti siis olla se helpompi vaihtoehto ja samalla myos kalliimpi. Halvempi oltaisiin otettu, mutta ei saatu. Halvempi olisi kiertanyt Phnom Penhin kautta. Samana paivana alkoi (Suomessakin uutisoitu) surullisen kuuluisa Boat Racing tapahtuma Phnom Penhissa ja siksi bussimatkaa ei sita kautta suostuttu tekemaan. Kyseisessa tapahtumassahan kuoli 450 ihmista viimeisimpien tietojen mukaan. Hyva, etta me ei siella oltu. Itseni tuntien tiedan, etta olisimme Kiian kanssa olleet keskella kyseisia hulinoita, pahimmassa tapauksessa kasvattamassa uhrien lukumaaraa kahdella henkilolla ja tekemassa asiasta vielakin isompaa uutista Suomeen. Onneksi ei niin kaynyt. Taas yksi laheltapiti tilanne valtetty.
Saigonissa tosiaan oltiin lauantai yona puolenyon jalkeen. Vaihtoehdot majapaikkojen suhteen oli aika vahissa ja vasyneina, vastoinkaymisten turruttamina, istumalihakset jumissa otettiin helppona arpana vahan kalliimpi ja tasokkaampi hotla. Niinpa sita sitten paadyttiin pitkasta aikaa oikein kunnon hotlaan yhdeksi yoksi.
Pari seuraavaa menikin halvemmassa, mutta silti oikein siistissa vasyneiden matkalaisten majoitusliikkeessa, jossa oli oikein miellyttava ja toimiva palvelu henkilokunnan puolesta.
Saigoniin palaamme viela, silloin kyseisesta moottoripyora helvetista lisaa.
Da Lat
Kylma. Da Latissa oli kylma. Ainakin tassa vaiheessa ja meidan varustetasolla. Kun on 5,5 kk aurinkoa enemman ja vahemman takana, hikisissa kohteissa, niin13-15c yolla ja noin 20c paivalla tuntuu erityisen hyytavalta ilman pitkia housuja.
Nyt Kiiankin tajusi mita pelattavaa Suomeen paluussa on. Kylmyys, mika jaadyttaa luut ja koko kropan.
Se iskee kuin Mike Tayson vasten kasvoja, yhtakkia ja ja varoittamatta.
Da Lat oli ihan kiva kaupunki muuten. Saunassakin kaytiin, mika oli hyva. Sita edeltanyt "hieronta" tosin ei. Monessa eri hieronnassa ollaan kayty, kertaakaan ei taman tason ravellyksessa. Ihme touhua.
Koko "hieronnan" ajan tuntui, etta hierojalla on kiire johonkin. Ja olihan silla, kiire paasta vonkaamaan tippia ja tarjoamaan loppu ratkaisua. Sinansa huvittavammaksi tilanteen teki se, etta tama oli molemmille ensimmainen loppu ratkaisu ehdotus missaanpain Aasiaa ja missaan hieromossa.
Kylla, myos Kiialle tuli ehdotus ja sita jopa vahan taidettiin kopeloida, naishierojat oli molemmilla, mutta Sakari selvisi vahemmalla laappimisella.
Nha Trang
Matka Nha Trangin rantakohteeseen sujui hyvin. Loydettiin viela hyva, siisti, kaikilla herkuilla oleva hotelli huone merimaisemalla hyvin edulliseen hintaan, siihen se hyvyys sitten jaikin.
Suihkuun mentiin ja ovi vedettiin perassa kiinni, kiinni se myos jai. Reilu puoli tuntia pienessa suihkuhuoneessa mekastettiin ja ihmisia huudettiin apuun. Siis sen jalkeen, kun olin paskonut oven ikkunalasin suihkulla.
Kivasti lasi helahti lattialle, mutta harmittavasti myos oven kahvoille ja suihkun lattialle.
Ovi ei auennut kummaltakaan puolelta. Ei millaan.
Naapuri huoneen asukit kuuli kun mekastaminen alkoi ja tuli kyseleen onko joku hatana, on todellakin, me ollaan vankina meidan omassa suihkuhuoneessa. Sakarilla ei ollut asian kanssa sen isompaa hataa, ulos olisi menty vaikka sitten lasin lapi, vaikkakin se olisi vaatinut isoja naarmuja kehoon.
Kiia sen sijaan sai paakoppaansa vieraaksi jo tutuksi tulleen aalio ilkion, paniikkikohtauksen, taas. Hotellinpoika tuli huoneeseen ja ensi toikseen alkoi siivota lattialta lasin sirjuja. kiva, sitahan me siina oltiinkin yli puoli tuntia odotettu, etta joku tulisi siivoamaan lattian. Perkele. Taas en tajua.
Kun oltiin vapauduttu meidan loukosta oli aika lahtea selvittamaan asiaa. Sekin sinansa mielekiintoinen tapaus. Ihan erilailla miten meilla kivassa koti Suomessa, asiasta ei saatu korvaukseks edes yhta ilmaiseta yota, meidat heitettiin hotellista pihalle. Ja taas ei ymmarra. Tilanteen vaatimalla tasolla tuli paasteltya koko kiro- ja haukkumasana varasto hotellin respassa taydella volyymilla. Enpa ennen ole noin avautunut kenellekkaan niin voimakkaasti, taysilla ja vihaisen agressiivisena.
Mita tasta jai meille kateen? Kiialle pelko suljettuihin tiloihin. Sakarille harmistus, ettei koko ikkunaa pistanyt palasiksi ja joitain lasinsiruja kasiin ja sormiin... Kostojan kosto jai puolittaiseksi.
Hotellille jai kateen lattia tayteen lasin sirua ja rikkinainen vessanovilasi. Llisaksi jai saamatta meidan rahat mahdollisesti kymmenelta yolta.
Ja tietysti ne nettosivat kyseisesta episodista viela kaksi loppuun arsytettya suomalaiskulkijaa, arsytettya kuin talviunilta heratetyt karhut, kyrailemaan kyseisen rupupaikan kohtelua maksavia asiakkaita kohtaan.
Ja taas Perkele.
Nyt ollaan jo yksi yo oltu toisessa hotellissa, vahan kalliimmassa, mutta ainakaan viela ei olla jaaty jumiin. Asiat reilassa. No problemos amigos hombres y senioritas!
Jaakaappiin kaytiin hakeen vahan parman kinkkua, juustoa, punkkua, olutta ja pikkupullo vodkaa.
Kommetteja, cam on! (Cam on= kiitos)
-S
lauantai 27. marraskuuta 2010
tiistai 9. marraskuuta 2010
Mouse in da house
Angkor Watin korkeakulttuuriplajayksen ja Phnom Pehnissa koettujen historian oppituntien jalkeen kaipailtiin jotain vahemman rankkaa meininkia, joten paadyimme Sihanoukvilleen , jossa paastaan taas vaihteeksi nauttimaan merituulesta ja rannalla makoilusta.
Rannalla makoilua ollaan kyllakin ehditty harrastaa vasta yhtena paivana.
Vaikka sadekauden pitaisi olla loppu, niin se ei silta tunnu. Kunnon monsuuni sateita pukkaa melkein joka paiva, mutta se on toisaalta ihan suotavaakin, koska sade mukavasti viilentaa ilmaa edes hetkeksi. Ja tamahan ei tarkoita sita, etta manailisin taalla niita ilmoja, joita monet muut siella Suomessa kaipailevat talla hetkella...
Taytyy sanoa, etta elama Sihanoukvillessa ei alkanut ainakaan kovin leppoisasti. Muutama paiva jouduttiin metsastamaan sopivaa majoitusta ja kun sellainen loydettiin, niin huoneessa tietysti oli seinat tehty vahan miten sattuu, joten hiiri tai hiiria paasi kulkemaan kamppaan sisaan ja ulos. Ja vaikka torakat, hamahakit ja muut 'o'rkit onkin meille jo tuttuja, en vaan paassyt yli siita hiiresta, joten erittain levottomasti nukutun yon jalkeen vaihdettiin huonetta.
Uudessa asumuksessa herattiin seuraavana aamuna siihen, etta sahkot on poikki. Ja vesi.
Tallaisessa ramboilussahan ei ole mitaan vikaa, se kasvattaa luonnetta jne., mutta kun vesi on poikki, se tarkoittaa myos sita, etta vessa ei toimi. Siina sitten koko paiva odoteltiin, etta ongelma korjattaisiin..
Illalla 7 aikaan kuului kauan odotettu napsahdus ja tuuletin meni vihdoin paalle.
Naa on niita hetkia, jotka haluaa muistaa sitten Suomessa.
Jospa sita osaa arvostaa hyvinvointiyhteiskunnan systeemeja taas erilailla..
Reissun aikana on luettu kymmenittain kirjoja. Koska yleensa kirjat ostetaan kaytettyjen kirjojen myyntipisteista, ei valinnanvaraa hirveasti ole. Ja tuntuu, ettei suomalainen turisti lue muita kuin Vareksia!
Eilen mentiin sitten myymaan kirjakauppiaalle jo luettuja opuksia..
Vaikka arvostankin Sakarin tinkimis- ja kaupankayntitaitoja hyvin korkealle, eilinen myyntipuhe meni hieman yli hilseen.
Totuus on, etta aijalla oli naurettavan huonoja suomalaisia kirjoja valikoimissaa ja Sakari koitti sitten selittaa, etta se saa myytya ne meidan kirjat isolla rahalla eteenpain. Sakari yritti nostaa meidan kirjojen arvoa tyypin silmissa sen avulla, etta haukkui hepun oman tuotevaraston.
Kirjakaupan pitaja oli melko innoton ostamaan suomalaisia dekkarikirjojamme, joten Sakari paatyi lausumaan taikasanat: "Your books are crab!".
Lopulta 6:sta kirjasta irtosi naurettavat 6 dollaria meidan taskuun. Mutta se juippi ei olisi antanut niista penniakaan enempaa, vaikka oltaisiin kuinka lirkuteltu sille!
Talla hetkella vain vietetaan aikaa ja kulutetaankin sita. Kampotiin lahdetaan ensi viikon alussa ja sitten viikon lopulla Vietnamin puolelle. Sihanoukville on meille nyt eraanlainen levahdystauko, joten mitaan erityista ei taideta saada taalla aikaan.. Yksi paivareissu tosin on suunnitelmissa, joko hylattyyn ranskalaistyyliseen kaupaunkiin, taikka sitten lahdetaan perinteiselle snorklausretkelle. Saa nahda jaksetaanko raahautua kumpaankaan :)
Talla hetkella paivat kuluu lahinna leffoja katsellen ja Sakari loysi paikan, jossa paasee pelaamaan boxia valilla. Sitten kun taas alkaa paistamaan niin mennaan rannalle.
Ehkapa puolittain ollaan hieman vailla energiaa juuri nyt, mutta eikohan sita intoa sitten loydy taas viimeistaan Vietnamissa!
-K
Ps. Kiitos viela kaikille, jotka kaytte taalla ihmettelemassa meidan matkan kulkua :)
Pps. Ei muuten suututa jos joku joskus jotain kommentoisi :D
Rannalla makoilua ollaan kyllakin ehditty harrastaa vasta yhtena paivana.
Vaikka sadekauden pitaisi olla loppu, niin se ei silta tunnu. Kunnon monsuuni sateita pukkaa melkein joka paiva, mutta se on toisaalta ihan suotavaakin, koska sade mukavasti viilentaa ilmaa edes hetkeksi. Ja tamahan ei tarkoita sita, etta manailisin taalla niita ilmoja, joita monet muut siella Suomessa kaipailevat talla hetkella...
Taytyy sanoa, etta elama Sihanoukvillessa ei alkanut ainakaan kovin leppoisasti. Muutama paiva jouduttiin metsastamaan sopivaa majoitusta ja kun sellainen loydettiin, niin huoneessa tietysti oli seinat tehty vahan miten sattuu, joten hiiri tai hiiria paasi kulkemaan kamppaan sisaan ja ulos. Ja vaikka torakat, hamahakit ja muut 'o'rkit onkin meille jo tuttuja, en vaan paassyt yli siita hiiresta, joten erittain levottomasti nukutun yon jalkeen vaihdettiin huonetta.
Uudessa asumuksessa herattiin seuraavana aamuna siihen, etta sahkot on poikki. Ja vesi.
Tallaisessa ramboilussahan ei ole mitaan vikaa, se kasvattaa luonnetta jne., mutta kun vesi on poikki, se tarkoittaa myos sita, etta vessa ei toimi. Siina sitten koko paiva odoteltiin, etta ongelma korjattaisiin..
Illalla 7 aikaan kuului kauan odotettu napsahdus ja tuuletin meni vihdoin paalle.
Naa on niita hetkia, jotka haluaa muistaa sitten Suomessa.
Jospa sita osaa arvostaa hyvinvointiyhteiskunnan systeemeja taas erilailla..
Reissun aikana on luettu kymmenittain kirjoja. Koska yleensa kirjat ostetaan kaytettyjen kirjojen myyntipisteista, ei valinnanvaraa hirveasti ole. Ja tuntuu, ettei suomalainen turisti lue muita kuin Vareksia!
Eilen mentiin sitten myymaan kirjakauppiaalle jo luettuja opuksia..
Vaikka arvostankin Sakarin tinkimis- ja kaupankayntitaitoja hyvin korkealle, eilinen myyntipuhe meni hieman yli hilseen.
Totuus on, etta aijalla oli naurettavan huonoja suomalaisia kirjoja valikoimissaa ja Sakari koitti sitten selittaa, etta se saa myytya ne meidan kirjat isolla rahalla eteenpain. Sakari yritti nostaa meidan kirjojen arvoa tyypin silmissa sen avulla, etta haukkui hepun oman tuotevaraston.
Kirjakaupan pitaja oli melko innoton ostamaan suomalaisia dekkarikirjojamme, joten Sakari paatyi lausumaan taikasanat: "Your books are crab!".
Lopulta 6:sta kirjasta irtosi naurettavat 6 dollaria meidan taskuun. Mutta se juippi ei olisi antanut niista penniakaan enempaa, vaikka oltaisiin kuinka lirkuteltu sille!
Talla hetkella vain vietetaan aikaa ja kulutetaankin sita. Kampotiin lahdetaan ensi viikon alussa ja sitten viikon lopulla Vietnamin puolelle. Sihanoukville on meille nyt eraanlainen levahdystauko, joten mitaan erityista ei taideta saada taalla aikaan.. Yksi paivareissu tosin on suunnitelmissa, joko hylattyyn ranskalaistyyliseen kaupaunkiin, taikka sitten lahdetaan perinteiselle snorklausretkelle. Saa nahda jaksetaanko raahautua kumpaankaan :)
Talla hetkella paivat kuluu lahinna leffoja katsellen ja Sakari loysi paikan, jossa paasee pelaamaan boxia valilla. Sitten kun taas alkaa paistamaan niin mennaan rannalle.
Ehkapa puolittain ollaan hieman vailla energiaa juuri nyt, mutta eikohan sita intoa sitten loydy taas viimeistaan Vietnamissa!
-K
Ps. Kiitos viela kaikille, jotka kaytte taalla ihmettelemassa meidan matkan kulkua :)
Pps. Ei muuten suututa jos joku joskus jotain kommentoisi :D
torstai 4. marraskuuta 2010
Phnom Penh/Kambodzan synkka menneisyys
Phnom Penh
Phnom Penhiin paastiin, hyva majoitus loydettiin heti, olo tehtiin kotoisaks, tavarat hujan hajan ympari huonetta ja lopuksi ruokaa saalistamaan nykyajan luolamiehen urbaanissa ymparistossa. Oikein mukava rafla sita sitten loytyikin. Joka ilta kaytiin siina samaisessa paikassa napostelemassa hyvaa paikallista ruokaa. Listalta loytyi myos vahan eksoottisempia vaihtoehtoja. Siem Reapissa meidan piti syoda sammakkoa, mutta ne olivat juuri kyseisena iltana raflan valikomasta loppu. Yllari. No, asiahan korjattiin Phnom Penhissa. Kahtena iltana syotiin 3 kipaletta sammakoita. Ekana iltana ihan perus grillattua ja tokana iltana chili-suolalla maustettu ja grillattu sen jalkeen. Oli kylla oikein maukkaita. Ihankun siipia olis syony.
Phonm Pehn jai vahan tutkimattomaksi kaupungiksi, iso ja sekava. Tuktukilla kylla kierrettiin ja paikkoja nahtiin, mutta silti kaupunki on edelleen meille vahan otteestaan pois rapikoiva, ihan kuin limainen kala kadessa satkiessaan. Tosin saman tempun teki jo kahdesti aiemmin Bangkok.
Liikenne on koko Kambodzan kuningaskunnassa ylipaataan sekavaa, mutta tassa kyseisessa paakaupungissa se vasta sekavaa olikin. Melkein yhta sekavaa kuin Seikkailija-Sakarin maha chili ruokien syontia seuranneena aamuna. Liikkuminen hoitui siis yksinkertaisimmin, nopeimmin ja "turvallisimmin" tuktuk-kyyteja kayttaen. Samaisella kulkuvalineella paadyimme myos kaupungin laitamille, hieman hamaraperaisemmalle sivukadulle ja sielta aitojen sisapuolelle, ilmeisesti johonkin armeijan entiselle varikolle, tai jotain. Siella suoritettiin maksu ja Sakarin omat intti aikojen muistelot oli valmiita alkamaan... 25 luotia lassahti maalitaulujen tienoille venalais valmisteisen AK-47 rynnakkokivaarin sylkiessa lieskoja luotien perassa. Muutama luodeista osui ihan maaleina toimiviin kookospahkinoihin repien ne paloiksi. Nyt on siis kaksi legendaa koettu yhdella iskulla, ampuminen Kambodzassa (rankempaa legendaa en halunnut koittaa, eika siihen kylla varaakaan olisi ollut, lehmien ampumista singolla, kookos pahkinat sai riittaa) ja tuo maailman tunnetuin ja valmistetuin ase, AK-47.
Poistuimme paikalta Sakari intoa hihkuen.
Kambodzan synkka menneisyys
Killing Fields (Choeung Ek Genocide)
Kaupungin ulkopuolella sijaitseva aurinkoinen ja vihertava kentta alue, joka on toiminut maaperana, hautoina ja temmellyskenttana teoille joista vain itse vanha vihtahousu on voinut olla vastuussa.
Kyltteja, merkkeja ja muita historiasta kertovista opasteista pystyi lukemaan paikan kaameuksia. Paikka, missa rekat olivat jattaneet Toul Slengista tuodut vangit alueelle, paikka, missa oli teloittajat majoittuneet, varastot jne oli merkitty selkeasti. Joukkohautoja alueelta on loydetty 129, kaikkia hautoja ei ole edes kaivettu auki. Maa oli taynna erikokoisia monttuja, hautoja, joista suurimmat kolme oli aidoitettu. Suurimmassa haudassa oli 450 uhria, toisessa paattomia uhreja 166 ja kolmannessa yli 100 alastonta naista ja lasta haudattuna. Myos suuri puu oli merkitty alueella, puu joka toimi muutaman vuoden ja sita nuorempi ikaisten lasten kohtalona. Lapset yksinkertaisesti lyotiin kuoliaiksi puunrunkoa vasten. Talla alueella myos sijaitsi memorial stupa, johon oli keratty kaikki alueelta loydetyt kallot, niita on tassa muistomerkissa yli 8 000 kappaletta nykyaan.
Killing fieldeilla teloitettiin paivassa n. 300 viatonta uhria, valilla teloittajat epaonnistuivat ja vankeja jai teloitettavaksi myos seuraavalle paivalle.
Choeung Ekissa teloitettiin noin 17 000 henkea vuosina 1975-1979.
Punakhemrien hallinnon aikana surmansa sai 1,7-2,5 miljoonaa ihmista. Talloin Kambodzassa oli 189 vankilaa/kidutusleiria, 380 killing fieldia ja 19 403 joukkohautaa.
Toul Sleng, S.21 (Security Prison 21)
S21 on koulusta vankilaksi ja kuulustelu keskukseksi muutettu rakennuskompleksi Phnom Penhin keskustassa. Laitoksen johtajana toimi Kang Kek Ieu, sissinimeltaan Duch. Vankilaan koottiin vuosina 1975-1979 noin 17 000 vankia, joista noin 2000 oli lapsia, tasta maarasta suurin osa menetti henkensa.
Vankilassa ihmisia kuoli huonoon hygieniaan, kidutuksiin ja aliravitsemuksiin, heidat haudattiin vankilan pihoille.
Vangitsemisen syyksi saattoi riittaa vain se, etta omisti silmalasit, osasi puhua vierasta kielta tai oli muutenvaan sivistynyt. Myos heidan lapsensa teloitettiin siina pelossa, etta nama kostaisivat myohemmin.
Tassa oli nyt tama taas talla kertaa. Kuvista voi ehka taas aistia tunnelmaa paremmin kuin teksista. Nama paikat kuuluu ehdottomalle must see-listalle Kambodzassa matkaillessa. Hattua taytyy nostaa Kambodzalaisille, he eivat kiella julmaa historiaansa vaan esittelevat sen niinkuin se on ollut. Hiljenemalla ei nama tosi asiat muutu eika pyyhkiydy pois, kuten joskus ehka Saksassa kuviteltiin toisen maailmansodan tapahtumista tai iloisessa ita-naapurissamme mm. Mainilan laukauksista kuvitellaan edelleen.
Nyt olemme kuitenkin jo seuraavassa kohteessamme, Sihanoukvillessa, nuorten suosimassa rantakohteessa.
Taitaa nyt tama Palvaanlahden poika kipaista kauppaan nappaamaan kylman tolkin kateen ja ottaa rennosti rankan kirjailu urakan jalkeen.
Ystavallisin terveisin,
Kaakkois-Aasian seikkailija reportterinne Sakari
Phnom Penhiin paastiin, hyva majoitus loydettiin heti, olo tehtiin kotoisaks, tavarat hujan hajan ympari huonetta ja lopuksi ruokaa saalistamaan nykyajan luolamiehen urbaanissa ymparistossa. Oikein mukava rafla sita sitten loytyikin. Joka ilta kaytiin siina samaisessa paikassa napostelemassa hyvaa paikallista ruokaa. Listalta loytyi myos vahan eksoottisempia vaihtoehtoja. Siem Reapissa meidan piti syoda sammakkoa, mutta ne olivat juuri kyseisena iltana raflan valikomasta loppu. Yllari. No, asiahan korjattiin Phnom Penhissa. Kahtena iltana syotiin 3 kipaletta sammakoita. Ekana iltana ihan perus grillattua ja tokana iltana chili-suolalla maustettu ja grillattu sen jalkeen. Oli kylla oikein maukkaita. Ihankun siipia olis syony.
Phonm Pehn jai vahan tutkimattomaksi kaupungiksi, iso ja sekava. Tuktukilla kylla kierrettiin ja paikkoja nahtiin, mutta silti kaupunki on edelleen meille vahan otteestaan pois rapikoiva, ihan kuin limainen kala kadessa satkiessaan. Tosin saman tempun teki jo kahdesti aiemmin Bangkok.
Liikenne on koko Kambodzan kuningaskunnassa ylipaataan sekavaa, mutta tassa kyseisessa paakaupungissa se vasta sekavaa olikin. Melkein yhta sekavaa kuin Seikkailija-Sakarin maha chili ruokien syontia seuranneena aamuna. Liikkuminen hoitui siis yksinkertaisimmin, nopeimmin ja "turvallisimmin" tuktuk-kyyteja kayttaen. Samaisella kulkuvalineella paadyimme myos kaupungin laitamille, hieman hamaraperaisemmalle sivukadulle ja sielta aitojen sisapuolelle, ilmeisesti johonkin armeijan entiselle varikolle, tai jotain. Siella suoritettiin maksu ja Sakarin omat intti aikojen muistelot oli valmiita alkamaan... 25 luotia lassahti maalitaulujen tienoille venalais valmisteisen AK-47 rynnakkokivaarin sylkiessa lieskoja luotien perassa. Muutama luodeista osui ihan maaleina toimiviin kookospahkinoihin repien ne paloiksi. Nyt on siis kaksi legendaa koettu yhdella iskulla, ampuminen Kambodzassa (rankempaa legendaa en halunnut koittaa, eika siihen kylla varaakaan olisi ollut, lehmien ampumista singolla, kookos pahkinat sai riittaa) ja tuo maailman tunnetuin ja valmistetuin ase, AK-47.
Poistuimme paikalta Sakari intoa hihkuen.
Kambodzan synkka menneisyys
Killing Fields (Choeung Ek Genocide)
Kaupungin ulkopuolella sijaitseva aurinkoinen ja vihertava kentta alue, joka on toiminut maaperana, hautoina ja temmellyskenttana teoille joista vain itse vanha vihtahousu on voinut olla vastuussa.
Kyltteja, merkkeja ja muita historiasta kertovista opasteista pystyi lukemaan paikan kaameuksia. Paikka, missa rekat olivat jattaneet Toul Slengista tuodut vangit alueelle, paikka, missa oli teloittajat majoittuneet, varastot jne oli merkitty selkeasti. Joukkohautoja alueelta on loydetty 129, kaikkia hautoja ei ole edes kaivettu auki. Maa oli taynna erikokoisia monttuja, hautoja, joista suurimmat kolme oli aidoitettu. Suurimmassa haudassa oli 450 uhria, toisessa paattomia uhreja 166 ja kolmannessa yli 100 alastonta naista ja lasta haudattuna. Myos suuri puu oli merkitty alueella, puu joka toimi muutaman vuoden ja sita nuorempi ikaisten lasten kohtalona. Lapset yksinkertaisesti lyotiin kuoliaiksi puunrunkoa vasten. Talla alueella myos sijaitsi memorial stupa, johon oli keratty kaikki alueelta loydetyt kallot, niita on tassa muistomerkissa yli 8 000 kappaletta nykyaan.
Killing fieldeilla teloitettiin paivassa n. 300 viatonta uhria, valilla teloittajat epaonnistuivat ja vankeja jai teloitettavaksi myos seuraavalle paivalle.
Choeung Ekissa teloitettiin noin 17 000 henkea vuosina 1975-1979.
Punakhemrien hallinnon aikana surmansa sai 1,7-2,5 miljoonaa ihmista. Talloin Kambodzassa oli 189 vankilaa/kidutusleiria, 380 killing fieldia ja 19 403 joukkohautaa.
Toul Sleng, S.21 (Security Prison 21)
S21 on koulusta vankilaksi ja kuulustelu keskukseksi muutettu rakennuskompleksi Phnom Penhin keskustassa. Laitoksen johtajana toimi Kang Kek Ieu, sissinimeltaan Duch. Vankilaan koottiin vuosina 1975-1979 noin 17 000 vankia, joista noin 2000 oli lapsia, tasta maarasta suurin osa menetti henkensa.
Vankilassa ihmisia kuoli huonoon hygieniaan, kidutuksiin ja aliravitsemuksiin, heidat haudattiin vankilan pihoille.
Vangitsemisen syyksi saattoi riittaa vain se, etta omisti silmalasit, osasi puhua vierasta kielta tai oli muutenvaan sivistynyt. Myos heidan lapsensa teloitettiin siina pelossa, etta nama kostaisivat myohemmin.
Tassa oli nyt tama taas talla kertaa. Kuvista voi ehka taas aistia tunnelmaa paremmin kuin teksista. Nama paikat kuuluu ehdottomalle must see-listalle Kambodzassa matkaillessa. Hattua taytyy nostaa Kambodzalaisille, he eivat kiella julmaa historiaansa vaan esittelevat sen niinkuin se on ollut. Hiljenemalla ei nama tosi asiat muutu eika pyyhkiydy pois, kuten joskus ehka Saksassa kuviteltiin toisen maailmansodan tapahtumista tai iloisessa ita-naapurissamme mm. Mainilan laukauksista kuvitellaan edelleen.
Nyt olemme kuitenkin jo seuraavassa kohteessamme, Sihanoukvillessa, nuorten suosimassa rantakohteessa.
Taitaa nyt tama Palvaanlahden poika kipaista kauppaan nappaamaan kylman tolkin kateen ja ottaa rennosti rankan kirjailu urakan jalkeen.
Ystavallisin terveisin,
Kaakkois-Aasian seikkailija reportterinne Sakari
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
