Phnom Penh/Kambodzan synkka menneisyys

Phnom Penh

Phnom Penhiin paastiin, hyva majoitus loydettiin heti, olo tehtiin kotoisaks, tavarat hujan hajan ympari huonetta ja lopuksi ruokaa saalistamaan nykyajan luolamiehen urbaanissa ymparistossa. Oikein mukava rafla sita sitten loytyikin. Joka ilta kaytiin siina samaisessa paikassa napostelemassa hyvaa paikallista ruokaa. Listalta loytyi myos vahan eksoottisempia vaihtoehtoja. Siem Reapissa meidan piti syoda sammakkoa, mutta ne olivat juuri kyseisena iltana raflan valikomasta loppu. Yllari. No, asiahan korjattiin Phnom Penhissa. Kahtena iltana syotiin 3 kipaletta sammakoita. Ekana iltana ihan perus grillattua ja tokana iltana chili-suolalla maustettu ja grillattu sen jalkeen. Oli kylla oikein maukkaita. Ihankun siipia olis syony.

Phonm Pehn jai vahan tutkimattomaksi kaupungiksi, iso ja sekava. Tuktukilla kylla kierrettiin ja paikkoja nahtiin, mutta silti kaupunki on edelleen meille vahan otteestaan pois rapikoiva, ihan kuin limainen kala kadessa satkiessaan. Tosin saman tempun teki jo kahdesti aiemmin Bangkok.

Liikenne on koko Kambodzan kuningaskunnassa ylipaataan sekavaa, mutta tassa kyseisessa paakaupungissa se vasta sekavaa olikin. Melkein yhta sekavaa kuin Seikkailija-Sakarin maha chili ruokien syontia seuranneena aamuna. Liikkuminen hoitui siis yksinkertaisimmin, nopeimmin ja "turvallisimmin" tuktuk-kyyteja kayttaen. Samaisella kulkuvalineella paadyimme myos kaupungin laitamille, hieman hamaraperaisemmalle sivukadulle ja sielta aitojen sisapuolelle, ilmeisesti johonkin armeijan entiselle varikolle, tai jotain. Siella suoritettiin maksu ja Sakarin omat intti aikojen muistelot oli valmiita alkamaan... 25 luotia lassahti maalitaulujen tienoille venalais valmisteisen AK-47 rynnakkokivaarin sylkiessa lieskoja luotien perassa. Muutama luodeista osui ihan maaleina toimiviin kookospahkinoihin repien ne paloiksi. Nyt on siis kaksi legendaa koettu yhdella iskulla, ampuminen Kambodzassa (rankempaa legendaa en halunnut koittaa, eika siihen kylla varaakaan olisi ollut, lehmien ampumista singolla, kookos pahkinat sai riittaa) ja tuo maailman tunnetuin ja valmistetuin ase, AK-47.
Poistuimme paikalta Sakari intoa hihkuen.

Kambodzan synkka menneisyys

Killing Fields (Choeung Ek Genocide)
Kaupungin ulkopuolella sijaitseva aurinkoinen ja vihertava kentta alue, joka on toiminut maaperana, hautoina ja temmellyskenttana teoille joista vain itse vanha vihtahousu on voinut olla vastuussa.
Kyltteja, merkkeja ja muita historiasta kertovista opasteista pystyi lukemaan paikan kaameuksia. Paikka, missa rekat olivat jattaneet Toul Slengista tuodut vangit alueelle, paikka, missa oli teloittajat majoittuneet, varastot jne oli merkitty selkeasti. Joukkohautoja alueelta on loydetty 129, kaikkia hautoja ei ole edes kaivettu auki. Maa oli taynna erikokoisia monttuja, hautoja, joista suurimmat kolme oli aidoitettu. Suurimmassa haudassa oli 450 uhria, toisessa paattomia uhreja 166 ja kolmannessa yli 100 alastonta naista ja lasta haudattuna. Myos suuri puu oli merkitty alueella, puu joka toimi muutaman vuoden ja sita nuorempi ikaisten lasten kohtalona. Lapset yksinkertaisesti lyotiin kuoliaiksi puunrunkoa vasten. Talla alueella myos sijaitsi memorial stupa, johon oli keratty kaikki alueelta loydetyt kallot, niita on tassa muistomerkissa yli 8 000 kappaletta nykyaan.
Killing fieldeilla teloitettiin paivassa n. 300 viatonta uhria, valilla teloittajat epaonnistuivat ja vankeja jai teloitettavaksi myos seuraavalle paivalle.
Choeung Ekissa teloitettiin noin 17 000 henkea vuosina 1975-1979.
Punakhemrien hallinnon aikana surmansa sai 1,7-2,5 miljoonaa ihmista. Talloin Kambodzassa oli 189 vankilaa/kidutusleiria, 380 killing fieldia ja 19 403 joukkohautaa.

Toul Sleng, S.21 (Security Prison 21)

S21 on koulusta vankilaksi ja kuulustelu keskukseksi muutettu rakennuskompleksi Phnom Penhin keskustassa. Laitoksen johtajana toimi Kang Kek Ieu, sissinimeltaan Duch. Vankilaan koottiin vuosina 1975-1979 noin 17 000 vankia, joista noin 2000 oli lapsia, tasta maarasta suurin osa menetti henkensa.
Vankilassa ihmisia kuoli huonoon hygieniaan, kidutuksiin ja aliravitsemuksiin, heidat haudattiin vankilan pihoille.
Vangitsemisen syyksi saattoi riittaa vain se, etta omisti silmalasit, osasi puhua vierasta kielta tai oli muutenvaan sivistynyt. Myos heidan lapsensa teloitettiin siina pelossa, etta nama kostaisivat myohemmin.

Tassa oli nyt tama taas talla kertaa. Kuvista voi ehka taas aistia tunnelmaa paremmin kuin teksista. Nama paikat kuuluu ehdottomalle must see-listalle Kambodzassa matkaillessa. Hattua taytyy nostaa Kambodzalaisille, he eivat kiella julmaa historiaansa vaan esittelevat sen niinkuin se on ollut. Hiljenemalla ei nama tosi asiat muutu eika pyyhkiydy pois, kuten joskus ehka Saksassa kuviteltiin toisen maailmansodan tapahtumista tai iloisessa ita-naapurissamme mm. Mainilan laukauksista kuvitellaan edelleen.

Nyt olemme kuitenkin jo seuraavassa kohteessamme, Sihanoukvillessa, nuorten suosimassa rantakohteessa.
Taitaa nyt tama Palvaanlahden poika kipaista kauppaan nappaamaan kylman tolkin kateen ja ottaa rennosti rankan kirjailu urakan jalkeen.

Ystavallisin terveisin,
Kaakkois-Aasian seikkailija reportterinne Sakari