Good Morning Vietnam!

SihanoukVille

Kauas taakse on jo jaanyt se mielenrentoutus ranta. Matkaa on jo paljon takana, vaikka aikaa vain vahan, tai silta se ainakin tuntuu.
Sihanoukissa meilla jai tekematta snorklausreissu ja vanha ranskalaiskylakin sijaisti 90km lahempana Kampotia kuin Sihanoukia, joten sekin jai tekematta. No mita me sitten tehtiin koko 14yota Sihanoukissa? Nautittiin ja vietettiin lomaa lomasta ja reissaamisesta.
Sihanoukin rannalla pyori kaiken maailman ihme kaupustelijoita, joita on koko Aasia taynna, eika pelkastaan rannat. Mitaan ei ostettu. Eika osteta, valttamatta.
Sakarilla meinasikin valilla vanne kiristya paan ymparilla liikaa, kun paikalle ilmestyy ties kuinka mones ja/tai kuinka monetta kertaa sama kauppias myymassa samaa tuotetta, mita jokainen muukin myy.
Kun Wau ja Weu ilmestyivat kaupustelemaan omaa ideaansa, langalla karvojen sheivausta, ei Kiian jaloissa ollut paljon tehtavaa, oli sileat kuin vauvan pylly, silloin Sakari suostui antamaan kainalonsa kyseisen tati kaksikon kasittelyyn. Se oli ihan okei. Seuraavana paivana tosin kainaloita vahan kihelmoi.
No olipahan kokemus ja puoli hyvaa jalkea tuli. Se siita.

Meidan ikainen Suomalainen pariskuntakin tavattiin rannalla, tosin jo Siem Reapissa oltiin samassa gh:ssa.
Pari mukavaa iltaa heilahti Jannen ja Sonjan kanssa. Sakarilla nimenomaan heilahti kun sai juttukaveria puhumaan aiheista, mitka ei valttamatta oo niita naisten lemppareita, kuten autot ja moottoripyorat.
Pari iltaa Jannen kanssa meni jo aamun puolelle ennen kuin Sakari onnistui raahautumaan gh:lle Kiian viereen huilaamaan. Tulipa kaytya myos Casinolla. Rahaa ei mennyt paljon mitaan, mutta sitakin mielenkiintoisempaa se oli.

Sadekauden pitaisi kai jo olla ohi, vaikkei ihan silta tunnu. Sade kun alkaa tihkuttaa niin on toimittava nopeasti. Suojaan tai muuten kastuu, aikaa muutamasta sekunnista muutamaan minuuttiin. Kun rankka sade alkaa pisarat on isoja ja niita on paljon. Tata ei onneksi kesta yleensa kuin muutaman tunnin ja sen jalkeen taas paistaa, ehka.
Se on ihan okei jos ei ole tehty sokerista. Ei jaksa murehtia.

Muutamia asioita on, jota taalla on tullut ihmeteltya useampaan otteeseen ja usein.
Miksi taalla on suuressa huudossa ihmisilla pitaa paivisin flanelli-pyjamat paalla?! Miksi? Kertokaa joku, joka on meita viisaampi!
Sen ymmartaa kylla, jos illalla lahtee lahikaupassa kaymaan pyjama paalla, kun laiskottaa vaihtaa oikeita vaatteita paalle, mutta koko paiva hengailla pyjamassa kuin missakin muotiluomuksessa. Ei pysty ainakaan talla nupilla kasittelemaan tata kysymysta...

Kampot

Kampot, konkurssipesa, reissun suurimpia floppeja, tylsa, kuollut ja ransistynyt kyla.
Meille ei siella ollut mitaan, ei kertakaikkiaan mitaan. Ruokaa sai viela klo 22.00 jos sai, ja se ei ollut mitaan kovin erikoista, mihinkaan suuntaa. Taytti muttei mikaan kulinaarinen elamys ollut.
Skootterikin vuokrattiin ja kylaa ajeltiin ympariinsa kuin hullut vailla paamaaraa. Kaytiin katsomassa Bokorin luonnonpuistoa, jossa sijaitsee tama vanha hylatty autio ranskalaiskyla. Oikeastaan ei kayty katsomassa kuin luonnonpuiston porttia, alueelle olisi ollut sisaanpaasy maksu, mutta meita ei huvittanut maksaa vedatys hintaa mita meilta pyydettiin, joten skootteri ympari ja nokka kohti konkurssipesaa, on sekin autio kaupunki sinansa. 4 yota ja 4 paivaa Kampotissa meni melko pitkalti hotellihuoneessa kaapeli-tv elokuvien parissa, mita nyt ei skootterin selassa istuttu.
Eipa oikein muuta voi sanoa koko kylasta, kuin etta, jos on jumiutunut tai tykastynyt jonnekkin 1970-1980-lukujen huumehoyryisiin tienvarsi "bileisiin" ja jumitus paikkoihin on Kampot loistava kohde. Ei sita oikein muuten pysty kuvailemaan.

Good morning Vietnam

Lahto Kampotista Vietnamiin Saigoniin (Ho Chi Minh Cityyn) piti olla helppo rasti, yksi bussin vaihto rajalla ja matkaan kulua aikaa 8h max10h. Joopa joo... Rajalle mennessa oltiin bussia ehditty vaihtaan jo 2kertaa, siella istuttiin pari tuntia odottaen ilman tietoa tulevasta. Saigoniin paastiin loppujen lopuksi 5-6 bussin vaihdon ja 14h matkustamisen jalkeen. Onneksi istumalihakset on jo jotenkinpain tottuneet tahan, mutta kylla se silti valilla aina tiukkaa tekee.
Taman piti siis olla se helpompi vaihtoehto ja samalla myos kalliimpi. Halvempi oltaisiin otettu, mutta ei saatu. Halvempi olisi kiertanyt Phnom Penhin kautta. Samana paivana alkoi (Suomessakin uutisoitu) surullisen kuuluisa Boat Racing tapahtuma Phnom Penhissa ja siksi bussimatkaa ei sita kautta suostuttu tekemaan. Kyseisessa tapahtumassahan kuoli 450 ihmista viimeisimpien tietojen mukaan. Hyva, etta me ei siella oltu. Itseni tuntien tiedan, etta olisimme Kiian kanssa olleet keskella kyseisia hulinoita, pahimmassa tapauksessa kasvattamassa uhrien lukumaaraa kahdella henkilolla ja tekemassa asiasta vielakin isompaa uutista Suomeen. Onneksi ei niin kaynyt. Taas yksi laheltapiti tilanne valtetty.

Saigonissa tosiaan oltiin lauantai yona puolenyon jalkeen. Vaihtoehdot majapaikkojen suhteen oli aika vahissa ja vasyneina, vastoinkaymisten turruttamina, istumalihakset jumissa otettiin helppona arpana vahan kalliimpi ja tasokkaampi hotla. Niinpa sita sitten paadyttiin pitkasta aikaa oikein kunnon  hotlaan yhdeksi yoksi.
Pari seuraavaa menikin halvemmassa, mutta silti oikein siistissa vasyneiden matkalaisten majoitusliikkeessa, jossa oli oikein miellyttava ja toimiva palvelu henkilokunnan puolesta.
Saigoniin palaamme viela, silloin kyseisesta moottoripyora helvetista lisaa.

Da Lat

Kylma. Da Latissa oli kylma. Ainakin tassa vaiheessa ja meidan varustetasolla. Kun on 5,5 kk aurinkoa enemman ja vahemman takana, hikisissa kohteissa, niin13-15c yolla ja noin 20c paivalla tuntuu erityisen hyytavalta ilman pitkia housuja.
Nyt Kiiankin tajusi mita pelattavaa Suomeen paluussa on. Kylmyys, mika jaadyttaa luut ja koko kropan.
Se iskee kuin Mike Tayson vasten kasvoja, yhtakkia ja ja varoittamatta.
Da Lat oli ihan kiva kaupunki muuten. Saunassakin kaytiin, mika oli hyva. Sita edeltanyt "hieronta" tosin ei. Monessa eri hieronnassa ollaan kayty, kertaakaan ei taman tason ravellyksessa. Ihme touhua.
Koko "hieronnan" ajan tuntui, etta hierojalla on kiire johonkin. Ja olihan silla, kiire paasta vonkaamaan tippia ja tarjoamaan loppu ratkaisua. Sinansa huvittavammaksi tilanteen teki se, etta tama oli molemmille ensimmainen loppu ratkaisu ehdotus missaanpain Aasiaa ja missaan hieromossa.
Kylla, myos Kiialle tuli ehdotus ja sita jopa vahan taidettiin kopeloida, naishierojat oli molemmilla, mutta Sakari selvisi vahemmalla laappimisella. 

Nha Trang

Matka Nha Trangin rantakohteeseen sujui hyvin. Loydettiin viela hyva, siisti, kaikilla herkuilla oleva hotelli huone merimaisemalla hyvin edulliseen hintaan, siihen se hyvyys sitten jaikin.
Suihkuun mentiin ja ovi vedettiin perassa kiinni, kiinni se myos jai. Reilu puoli tuntia pienessa suihkuhuoneessa mekastettiin ja ihmisia huudettiin apuun. Siis sen jalkeen, kun olin paskonut oven ikkunalasin suihkulla.
Kivasti lasi helahti lattialle, mutta harmittavasti myos oven kahvoille ja suihkun lattialle.
Ovi ei auennut kummaltakaan puolelta. Ei millaan.
Naapuri huoneen asukit kuuli kun mekastaminen alkoi ja tuli kyseleen onko joku hatana, on todellakin, me ollaan vankina meidan omassa suihkuhuoneessa. Sakarilla ei ollut asian kanssa sen isompaa hataa, ulos olisi menty vaikka sitten lasin lapi, vaikkakin se olisi vaatinut isoja naarmuja kehoon.
Kiia sen sijaan sai paakoppaansa vieraaksi jo tutuksi tulleen aalio ilkion, paniikkikohtauksen, taas. Hotellinpoika tuli huoneeseen ja ensi toikseen alkoi siivota lattialta lasin sirjuja. kiva, sitahan me siina oltiinkin yli puoli tuntia odotettu, etta joku tulisi siivoamaan lattian. Perkele. Taas en tajua.
Kun oltiin vapauduttu meidan loukosta oli aika lahtea selvittamaan asiaa. Sekin sinansa mielekiintoinen tapaus. Ihan erilailla miten meilla kivassa koti Suomessa, asiasta ei saatu korvaukseks edes yhta ilmaiseta yota, meidat heitettiin hotellista pihalle. Ja taas ei ymmarra. Tilanteen vaatimalla tasolla tuli paasteltya koko kiro- ja haukkumasana varasto hotellin respassa taydella volyymilla. Enpa ennen ole noin avautunut kenellekkaan niin voimakkaasti, taysilla ja vihaisen agressiivisena.
Mita tasta jai meille kateen? Kiialle pelko suljettuihin tiloihin. Sakarille harmistus, ettei koko ikkunaa pistanyt palasiksi ja joitain lasinsiruja kasiin ja sormiin... Kostojan kosto jai puolittaiseksi.
Hotellille jai kateen lattia tayteen lasin sirua ja rikkinainen vessanovilasi. Llisaksi jai saamatta meidan rahat mahdollisesti kymmenelta yolta.
Ja tietysti ne nettosivat kyseisesta episodista viela kaksi loppuun arsytettya suomalaiskulkijaa, arsytettya kuin talviunilta heratetyt karhut, kyrailemaan kyseisen rupupaikan kohtelua maksavia asiakkaita kohtaan.
Ja taas Perkele.

Nyt ollaan jo yksi yo oltu toisessa hotellissa, vahan kalliimmassa, mutta ainakaan viela ei olla jaaty jumiin. Asiat reilassa. No problemos amigos hombres y senioritas!
Jaakaappiin kaytiin hakeen vahan parman kinkkua, juustoa, punkkua, olutta ja pikkupullo vodkaa.

Kommetteja, cam on! (Cam on= kiitos)

-S