Koh Samui & Koh Phi Phi

Ja taas on aika satuilla vahan juttuja taalta aasian suunnalta. Koh Phangan takana, nyt jotain tarinaa Koh Samuilta ja matkasta Koh Phi phille, missa ollaankin oleiltu jo viikon verran.
Mutta takaisin asiaan. Samuilla vuokrattiin sellanen skootteri taas, mutta vain vuorokaudeksi. Noh se oli aika hyva aika koska ehdittiin siina selassa (voiko sanoa istuvansa skootterin selassa, se ei oo mikaan oikee laite niinkun moottoripyora!) istua 130km matkan verran. Kaikkea sita ehti sinakin aikana ihmetteleen.

Samuin perhostarha oli ensimmainen pysakki missa mentin ihmettelemaan verkoilla eristettyyn alueeseen perhosia. olihan ne ihan kivan nakosia, mutta ei mitenkaan ihan hirmu ihmeellisia. Talla kertaa maara korvasi laadun. Amppari huonekkin oli mutta yhtakaan ampparia ei paikassa ollut, pelkkia haalistuneita kuvia ja tekstia taikuiks. Bee houseksi aika vaisu...

Butterfly gardenin jalkeen matka saaren ympari jatkui kuin suurenkin valloittajan elkein.

Skootterista tai kevarista (125cc) sai kuitenkin sen verta tehoja irti, etta vauhti kiihtyi ja innoissaan ajeltiin suunnitellusta reitista kaantymiskohdan ohi ja yhtakkia polahdettiin kaarmefarmin pihaan. Kyseessa oli siis oikea kaarmenayttely, ei mikaan miesten vessassa tapahtuva nakkien heiluttelu.
Itse nayttely ei ollut mikaan ihmeellinen, vaikka valikoimaa loytyi, oli pyhtonista kobraan ja erimallisia ja merkkisia kaarmeksia silta valilta, jopa krokokin oli. Se olis varmaan ollu kylla tyytyvaisempi elamaansa vaikka Sakarin kenkina. Nyt oli panostettu laatuun ja maaraan, mutta elin oloihin ei. Snake farmin kolkot nakymat pelasti kaarme show. Ukkeli alotti show centipedea ja amparillista skorpioneja esittelemalla. Skorppionin ois saanu ottaa kadelleen mutta Kiia pelkas sita liikaa eika halunnu et Sakarikaan vaarantaisi henkikultaansa. Pelkoa kaihtava snake-skorpioni-kobra-show-ukkeli asetteli ne kivasti kadelleen ja siita naamalleen. Ei paha. Naytos jatkui kobrien kanssa ja niilla yleison pelotteluun. Koko touhu huipentui siihen, etta jokainen sai ottaa kaveri kuvan pyhton harteillaan. Tietysti kavi niin, etta Kiia sai kunnian olla Erkki esimerkki. Snake-Ukkeli vakuutteli: "no bite, no poison" mutta fiksuna jatti kertomatta turhat pelottelut siita, etta se on kuristajakaarme. Myohemmin kun Kiia kuuli kaulaotteen olevan pyhtonin erikoisuus oli ilme sen kasvoilla nakemisen arvoinen, ei olis ehka sittenkaan uskaltanu, mutta minkas teit, oli jo housussa, turha enaa rypistella.

Matka jatkui rikkinaista tieta pitkin saaren huipulle, nakoala mestoille. Saari oli melkein valloitettu. Chawengin turisti helvetissa pyorahdys ja starbuckista kahvit. maku hipoi taivaita pikakahvien jalkeen mihin taalla on tottunut.

Seuraava aamu oli pakko aloitaa starbucks-kahveilla Chawengissa, olihan kyseessa viimeinen paiva (taas toistaiseksi) lansimaisten ketjuyritys helvettien laheisyydessa.
Skootteri pois ja rannalle. Elama on aika helppoa ja kivaa, taas ja koko ajan.

Samuilla kaytiin myos syomassa pitkan kaavan mukaan (Sakarin synttari lahja Suomesta). Oli alkurinkkia ja Kiialla viinia, Sakarilla olutta, yllari. Alku ruuat, katkarapuja molemmilla, erimallisia tosin. Paaruuat lihaa molemmilla, Kiialla pippuripihvi, Sakarilla possua, kanaa ja nautaa. Ou jea! Jalkiruoka drinkit oli kanssa. Siita oli mukava menna katsomaan jalkapalloa taydella mahalla. Kiitoksia siis mainiosta lahjasta!

Matka Samuilta Phi phille oli astetta erikoisempaa turistien karjan ajoa. Taksi haki aamulla hotellilta 6.30 satamaan, tavarat bussiin ja ite kyytiin, bussin kyydissa matkustettiin ehka kokonaiset 100m ja seurasi siirtyminen lauttaan. Tahan asti ihan ok. Lautta matkan jalkeen mantereella huomattiin, etta bussi oli ylibuukattu ja avuksi tuli toinen bussi. Ei voi kun ihmetella ihmisten jarjen juoksua -> me kaksi ja 5 muuta juippia toiseen bussiin, joka oli siis 2 kerroksinen ja matka surat thaniin toisen tapotayden bussin (yksi kerroksisen) perassa alkoi, siella meni myos meidan rinkat. Tassa vaiheessa epatoivo ja epausko alkoivat vuorotella ajatuksissa...
Surat thanissa vaihto tuktukiin ja rinkat katolle. Paadyttiin odottelemaan jonnekin Surat Thanin terassille bussia, jonka pitaisi vieda meidat krabin satamaan. Ihme kylla se bussi saapui ja vielapa vei meidat! Ei ollut kun yksi erikoinen pysahdys johonkin muslimien kahvilaan.. Lautta matka oli villi ja vauhdikas. Tunnelman luojana toimi merenkaynti, ja alkuun kovaa nauravat britti tytot, jotka matkan aikana hyytyivat samalla varia vaihtaen vihertaviksi. Parasta antia oli tietysti taysilla teevesta tuleva b-luokan kauhu leffa midnight meat train (keskiyon liha juna, nimikin kertoo jo kaiken, ei ollu hyva leffa) ja kaiken huipuksi Phi philta tullut puhelu, jossa kerrottiin aluksen uponneen Phuketin edustalla juurikin niilla minuuteilla kun itsekin oltiin lautalla. Tieto oli virheellinen, mutta tuli ilmi vasta muohemmin. Paastiin perille kuitenkin ehjina.

Koh Phi phi oli sateinen kun saavuttiin. Syomaan ja bungaa metsastamaan. Ihan kiva saatiinkin, lahelta keskustan hulinaa, mutta riittavasti rauhassa saadaan olla.
(Anti)reggae bar, siella on tullu kateltua jalkapalloa ja Sakari on tapellut Kerpon kanssa, kaksikin kertaa. Heti futis pelin jalkeen alkaa taistot. Suojat ja tuomari on. 3 kertaa minutin era. Hauskaa on kun saa luvan kanssa maiskia toista niin paljon kun kasista lahtee ja tietenkin paa on maali taulu, potkuja ei tietenkaan pida unohtaa. Rankka laji, matsin jalkeen pakko menna huilaan yon yli bungalle. Kerpolla on ollu niin rankkaa tapella Sakaria vastaan, etta molempien matsien jalkeen se on joutunu antaan ylen. Vammoja ei oo isompia tullu, mutta Sakarin hammas vahan lohkes, peukalo ikavasti vaanty ja nena on kipea, valitettavasti se ei murtunu takaisin suoraksi. Sellanen laji se tappelu on. Kaksi matsia joista toinen paattyi tasan. (Ja toisesta ei puhuta.)
Samaisessa baarissa kesken futis matsin mun kimppuun hyokkas pirun iso rukoilijasirkka, suoraan hyppas selkaan lupaa kysymatta. Kadet kavi ja kuvat saatiin otettua. Viheliainen elukka.

Kun hulinat alkoi kyllastyttaa, oli aika etsia rauhaa..paadyttiinkin snorklailemaan vahan kauemmaksi, long beachille. Oli kivaa, kunnes taas jouduttiin elukoiden hyokkayksen kohteeksi. Snorklaan toinen rundi ja Kiian homma loppui jo alku metreille, meduusa poltti polvi taipeeseen. Sakarilla matka jatkui Kerpon kanssa kauemmas rannasta, fiksu veto, tuloksena Kerpolla naamaan polttomerkki ja Sakarille niskaan ja polvitaipeeseen. pitkahanta veneella takas omille alueille ja bungalle huilaan. Ei meilla aiemmin ollut meduusoja vastaan mitaan, mutta nykyaan VIHATAAN niita, oikein porukalla kaikki, me ja Kerppo & Veerakin ehka vahan. Oikeita nakymattomia perkeleita.

Jalat kaytiin hoidattamassa jalkatohtorilla. Yksinkertaista huvia: jalat veteen puhdistaja kalojen altaaseen 20min ajaks ja taistelu kutiamista vastaan alkoi. Hiphei ja jalat oli taas kuin uudet. Ihme tyyppeja ne kalat, ei tulis mieleenkaan imutella toisten likasia ja saastasia ja kakkasia ja paskasia jalkoja.

Koh Phi Phi, paras ja miellyttavin paikka reissulla tahan mennessa. Ruoka on yleensa tosi hyvaa ja kaikkea on tarjolla. Mihinkaan ei oo pitka matka ja ihmiset on ystavallisia. Tanne vois vaikka muuttaa asumaan....

Raportti paattyy talta eraa tahan.

-Sakari & Kiia

PS. pitaa varmaan ostaa se perkeleen banjo, kun ei se vielakaan soi, mutta haju ei oo muuttunu.