Nyt ollaankin jo sitten Singaporessa ja ainakin henkisesti hyvin hyvin kaukana Indonesiasta!
Jonkinlaisen koonnin voisin tahan viela Indoista rustata.
Eli meidan kokemuksen mukaan tuo vietetty kuukausi kyseisessa maassa ei ollut mikaan menestys. Ihmiset huijasivat meita aina kun mahdollista ja heti alusta asti. Tuntui etta kaikki hyvatkin tyypit joihin tormattiin olivat jotain vailla ja tavoittelivat vain omaa etuaan.
Indonesia oli myos erittain kallis. Okei, siella oli/on high season paalla mutta silti, se oli alyttoman kallis. Hinta-laatu suhde tuntui olevan taysin tuntematon kasite niille ihmisille. Ja toisaalta taas tuohon huijaamiseen jos palaan niin kaikille turisteille oli olemassa eri hinnat. Jollekin tarjottiin huone noin 20 eurolla ja toisilta kiristettiin siita samasta huoneesta melkein kaksinkertainen hinta. Taysin alytonta!
Kavihan meilla myos erittain huono tuuri matkan aikana ja osaltaan nihkeasta kuukaudesta saadaan syyttaa myos omaa tyhmyytta. Gili Trawanganilla piti viihtya viikko ja se siella vietettiinkin, mutta nyt on paha sanoa saaresta oikein mitaan kun melkein koko viikko maattiin sangyn pohjalla kipeina. Ja sitten suurin virhe oli ehkapa lahtea uuteen maahan tietamatta maasta mitaan. Sita virhetta ei enaa tehda.
Thaimaahan verrattuna ihmiset olivat melko toykeita lahes poikkeuksetta. Kaikki tuputtivat jotain myytavaa ja vaikka sanoi natisti etta ei kiitos niin jakuttaminen jatkui ja jos ei ostanut tuotetta sai pahaa silmaa ja jtn ilkeaa muminaa paalle. Muutamia poikkeuksiakin oli toki, mutta pari yksiloa ei pelasta kokonaiskuvaa.
Jakarta oli todella epamiellyttava ja sekava, likainen kaupunki. Oikeastaan hyvina paikkoina koimme Gili Airin ja ehka myos sen Trawanganin (jos nyt voi sanoa etta se mitenkaan koettiin). Myos turistirysa Kuta beach kelpasi meille lansimaisine palveluineen 3 viikon tuskailun jalkeen. Mutta niin ehkapa se kertookin jo jotain jos turistirysa tuntui meista pelastukselta... kun varsinaisesti ainakaan meika ei todellakaan ole turistirysien kannattaja.
Balin Kuta Beachin kruunasi puukkohippalot, joista jaatiin onneksi juuri ja juuri paitsioon. Joku kylahullu oli paassyt irti ja puukotti mielipuolisesti ilmeisestikin muutamaa turistia. Sen jalkeen juippi oli ottanut skootterin alleen ja lahtenyt karkuun. Tapahtumahetkella oltiin parinsadan metrin paassa syomassa, hotellille pain tullessa kadulla oli verta, ihmiset paniikissa ja tays kaaos paalla. Etta sellasta.
Vaikka nyt ollaankin hieman kaarmeissamme koko Indonesiaa kohtaan niin luultavasti aioitaan viela palata kyseiseen maankolkkaan ja maksaa potut pottuina :) Noh siis aateltiin etta annetaan indoille viela yksi mahdollisuus sitten joskus kun sumu halvenee.. Otetaan paremmin selvaa maasta ja Java saaren ja Balin sijaan lahdetaan Sumatran puolelle seikkailemaan. Sakarin ainakin taytyy viela joskus paasta sukeltamaan Indonesiaan. Ehka ongelma olikin se etta ei paasty pintaa syvemmalle! :)
-K
tiistai 24. elokuuta 2010
sunnuntai 22. elokuuta 2010
Gili
Morjensta taas.
Dirman "Dirkku, Dirkkis..." vei meijat sen luo vetaan aamulla Dirkun vaimon tekemaa aamiasista, pannareita ja teeta, tuulen suojaan. Kun nalka oli taltutettu, niin lahdettiin bungalle minka se ukkeli oli meille varannu. No joo bunga oli oikein lupaava ulkoopain. Sisalta ei enaa niinkaan. Luksus tasolla aivan kadesta, ja tosi kallis, mutta kaikki majoitukset on indoissa tahan aikaan. Taikuissa maksettiin valilla hotellistakin hyvasta vahemman, mutta minkas teet kun jossain pitaa nukkua ja Gilin saaria kehuttu kovasti ja se asia piti tietysti tarkistaa.
En tieda missa oli vika mut ite menin iltaisin nukkuun jo kympin aikaan ja herailin 6.30. Seiskalta olin jo reippaana poikana taysissa pukeissa ja lahdossa aamiaiselle, mutta Kiia piti saada ensin hereille ja ylos. Aina naisia saa odottaa..... Aamiainenkin oli jokseenkin outoa kasvavalle nuorelle raavaalle miehelle: Hedelmasalaatti ja kuppi teeta.
Viikko Gili Airilla meni hujaukesessa. Siella otettiin lunkisti, snorklailtiin kirkkaassa vedessa, luettiin kirjoja bungalla riippumatossa ja iltaisin kaytiin syomassa. Ei mikaan kiva viikko tarinoiden kerrontaan. Liian vahan erikois tapahtumia.
Paitsi erikoismies Dirkku, siita ukkelista sais kerrottua enemmankin. monitoimiukkeli, jos tarvi jotain, Dirkkis hoiti. Dirkku sukeltaa, surffaa, pyorittaa omaa firmaa, tyoskentelee tarjoilijana, kasvattelee huumeita takapihallaan, auttaa lankkari turisteja, rakentaa taloa jne. Opettipa se ukkeli meitakin surffaan. Yks parituntinen vedessa ja olin ihan rikki. Kunto petti ja jalat iskeytyi rikki koralleissa. Surffaus jaa seuraavaan reissuun. Ei enaa talla reissulla.
Gili Air saari ja viikko siella oli todella paikallaan, kaukana kaikesta hulinasta ja hektisyydesta. Viikko rauhassa teki hyvaa.
Gili Trawangan olikin jo huomattavasti isompi, vakea ja melua enemman, muttei silti vielakaan muita kulkulaitteita kun vaan fillarit ja hevoskarryt.
Saarelle saavuttaessa katottiin etta nyt saavuttiin takaisin sivistyksen pariin.
Saatiin hyva bunga, joka tingattiin keskitason hintaiseksi, ja sielta sit vuokrattiin samantien fillarit milla lahdettiin sotkeen saarta ympari. Kuumaa oli hiekka ja ilma. Hauska reissu.
Samoilla bungaloweilla oli 3 suomalaista jannua kans yota. Ilta menikin sit niiden seurassa. Mita pidemmalle ilta eteni niin sita hilpeemmaksi kavi tunnelma. Kuuden aikaan aamulla ei ollu enaa kun mina ja yks kolmesta jannusta liikkella, tai no mekin nukuttiin rantahiekalla, johon nukahdettiin kesken tahtien katselu hetken. Tilanteeseen ei liity mitaan seksuaalivahemmisto juttuja. Siita suoraan suihkuun ja sankyyn nukkuun. (Kyseisena iltana Kiia luovutti jo aikaisin ja meni yopuulle, mika enteilikin jo viikonlopun tulevaa sairastamisfarssia)
Trawanganilla Kiia paatti vaihtaa viimeinkin mahansa bakteeri kannan paikalliseen bakteeri kantaan, ja teki sen sit ihan tosissaan. Samaan aikaan mulla oli erinomainen idea, oon kuullu et kipeena saa huomioo ja kaikki passaa sua. Harmi et Kiia paatti samaan aikaan vaihtaa bakteerikantansa kun ma havittelin kuume tilaa, hyvin siina onnistuen. Ilman mittaria sanoisin asteiden liikkuneen kehossa siina 39-40.5 astetta valimaastossa. Jossain vaiheessa olin niin kuume tokkurassa etta olin lauleskellu Lady Gagaa. Ei varmaan enempaa tarvi selitella. 3 Paivaa me maattiin sangyssa, se kumpi oli paremmassa kunnossa sai kayda hakemassa lisaa juotavaa.
Piristavaa koko hommassa oli se etta muutamaa paivaa aikaisemmin alkoi Ramadan-kuukausi. Muslimien paasto aika, jolloin kaikki syominen, juominen, savukoimien jne on kielletty aamu 4 ja ilta 18 valilla.
Pahimmissa kuumetokkuroissa ollessani joku ryski ovella tarkoituksena paasta sisalle. Kiia avasi oven. Bungalow kylan omistaja perheen isukki tuli ja jodlas itkuvirret ja muut koraanin katkelmat ja samaan aikaan pirskotti molempien paalle ja ympari huonetta vetta. En tieda mita tapahtuma tarkoitti, ollaanko meidat nyt kastettu Islamiin vai ha? Ainakaan viela ei ole tehnyt mieli koko yota joikhuta meneen perse Mekkaa kohti, niin ettei muut saa nukuttua.
Seuraavana paivana kun oltiin edelleen vuoteen vankeina taas joku pyrki sisalle. Talla kertaa isoisa ja meilta kysyttiin saako se parantaa meidat? No mikas siina kun kerta Muslimeiks nyt on jo kastettukin niin antaa tulla, ihan sama kunhan paranis. Hetken aikaa kuului terassilta pauke ja epamaarainen mekastaminen ja sit aijankappana pamahtaa sisalle. Pitkaan se pussaa Kiian ostaa ja mumisee ihmeellista muminaansa, sen jalkeen se ottaa jotain ruskeeta mommoo ja tekee silla ruksit paahan ja selkaan. Sama tapahtuma sarja toistetaan mulle. En voi mitaan kun oon niin heikkona jo kuume alistamana. Lopuksi ukkeli taittelee koko ruskeenmohnan banbunlehden sisaan ja laittaa sen mun tyynyn alle ja lahtee laahustamaan pois, naamallaan hymy missa hampaat loistaa poissa olollaan.
Seuraavana paivana alkaa jo nakya toivoa. On nalka. Kaikesta huolimatta joutuu nakojaan suomaan pienen kiitoksen muslimien voodoo taiolle, mutta vaan ihan pienen hiljaa omassa mielessa. Paljon ei uskalla syoda, mutta hyvaa on etta edes tekee mieli ruokaa. 3 paivaa meni syomatta ja tassa ilmastossa sita alkoi olla jo vahan heikkona. Eipa tarvinnut ainakaan viela vetaa meidan nimia elavien kirjoista pois, elama voitti (toistaiseksi) ja taas ollaan melkein taysissa ruumiin ja sielun voimissa (ellei sitten Allah vienyt sita sielua meilta mennessaan).
Kipeena ollessa sita ehti kokea ensimmaisen koti-ikavan. En tieda oliko se kuume houretta vai todellisuutta, mutta kotiin teki mieli paasta. Nyt taalla taas porskutetaan eteenpain Aasiaa ilman koti-ikavaa. Suomalaista ruokaa tosin tekee mieli, ja siita huomaa etta on nalka kun alkaa miettiin suomalaisia ruokia.
Viikko Trawanganilla meni turhankin nopeeta.
Oli taas aika palata Balille ja Kutalle, turismin ytimeen, lentoa Singaporeen odotteleen keskelle ihanien lansimaisten ketju yritysten, makkari, pizza hut ja starbucks coffee. Yllattavaa kuinka niissa kayminen voi tuntua kivalta ja niihin paasya odotti. Reissaaminen tekee erikoisia asioita.
Raporttini paattyy talta osin tahan.
Hajua ei varmaan tarvi erikeseen mainita, mutta jossain vaiheessa se on ollut harvinaisen voimakas.
-S
Dirman "Dirkku, Dirkkis..." vei meijat sen luo vetaan aamulla Dirkun vaimon tekemaa aamiasista, pannareita ja teeta, tuulen suojaan. Kun nalka oli taltutettu, niin lahdettiin bungalle minka se ukkeli oli meille varannu. No joo bunga oli oikein lupaava ulkoopain. Sisalta ei enaa niinkaan. Luksus tasolla aivan kadesta, ja tosi kallis, mutta kaikki majoitukset on indoissa tahan aikaan. Taikuissa maksettiin valilla hotellistakin hyvasta vahemman, mutta minkas teet kun jossain pitaa nukkua ja Gilin saaria kehuttu kovasti ja se asia piti tietysti tarkistaa.
En tieda missa oli vika mut ite menin iltaisin nukkuun jo kympin aikaan ja herailin 6.30. Seiskalta olin jo reippaana poikana taysissa pukeissa ja lahdossa aamiaiselle, mutta Kiia piti saada ensin hereille ja ylos. Aina naisia saa odottaa..... Aamiainenkin oli jokseenkin outoa kasvavalle nuorelle raavaalle miehelle: Hedelmasalaatti ja kuppi teeta.
Viikko Gili Airilla meni hujaukesessa. Siella otettiin lunkisti, snorklailtiin kirkkaassa vedessa, luettiin kirjoja bungalla riippumatossa ja iltaisin kaytiin syomassa. Ei mikaan kiva viikko tarinoiden kerrontaan. Liian vahan erikois tapahtumia.
Paitsi erikoismies Dirkku, siita ukkelista sais kerrottua enemmankin. monitoimiukkeli, jos tarvi jotain, Dirkkis hoiti. Dirkku sukeltaa, surffaa, pyorittaa omaa firmaa, tyoskentelee tarjoilijana, kasvattelee huumeita takapihallaan, auttaa lankkari turisteja, rakentaa taloa jne. Opettipa se ukkeli meitakin surffaan. Yks parituntinen vedessa ja olin ihan rikki. Kunto petti ja jalat iskeytyi rikki koralleissa. Surffaus jaa seuraavaan reissuun. Ei enaa talla reissulla.
Gili Air saari ja viikko siella oli todella paikallaan, kaukana kaikesta hulinasta ja hektisyydesta. Viikko rauhassa teki hyvaa.
Gili Trawangan olikin jo huomattavasti isompi, vakea ja melua enemman, muttei silti vielakaan muita kulkulaitteita kun vaan fillarit ja hevoskarryt.
Saarelle saavuttaessa katottiin etta nyt saavuttiin takaisin sivistyksen pariin.
Saatiin hyva bunga, joka tingattiin keskitason hintaiseksi, ja sielta sit vuokrattiin samantien fillarit milla lahdettiin sotkeen saarta ympari. Kuumaa oli hiekka ja ilma. Hauska reissu.
Samoilla bungaloweilla oli 3 suomalaista jannua kans yota. Ilta menikin sit niiden seurassa. Mita pidemmalle ilta eteni niin sita hilpeemmaksi kavi tunnelma. Kuuden aikaan aamulla ei ollu enaa kun mina ja yks kolmesta jannusta liikkella, tai no mekin nukuttiin rantahiekalla, johon nukahdettiin kesken tahtien katselu hetken. Tilanteeseen ei liity mitaan seksuaalivahemmisto juttuja. Siita suoraan suihkuun ja sankyyn nukkuun. (Kyseisena iltana Kiia luovutti jo aikaisin ja meni yopuulle, mika enteilikin jo viikonlopun tulevaa sairastamisfarssia)
Trawanganilla Kiia paatti vaihtaa viimeinkin mahansa bakteeri kannan paikalliseen bakteeri kantaan, ja teki sen sit ihan tosissaan. Samaan aikaan mulla oli erinomainen idea, oon kuullu et kipeena saa huomioo ja kaikki passaa sua. Harmi et Kiia paatti samaan aikaan vaihtaa bakteerikantansa kun ma havittelin kuume tilaa, hyvin siina onnistuen. Ilman mittaria sanoisin asteiden liikkuneen kehossa siina 39-40.5 astetta valimaastossa. Jossain vaiheessa olin niin kuume tokkurassa etta olin lauleskellu Lady Gagaa. Ei varmaan enempaa tarvi selitella. 3 Paivaa me maattiin sangyssa, se kumpi oli paremmassa kunnossa sai kayda hakemassa lisaa juotavaa.
Piristavaa koko hommassa oli se etta muutamaa paivaa aikaisemmin alkoi Ramadan-kuukausi. Muslimien paasto aika, jolloin kaikki syominen, juominen, savukoimien jne on kielletty aamu 4 ja ilta 18 valilla.
Pahimmissa kuumetokkuroissa ollessani joku ryski ovella tarkoituksena paasta sisalle. Kiia avasi oven. Bungalow kylan omistaja perheen isukki tuli ja jodlas itkuvirret ja muut koraanin katkelmat ja samaan aikaan pirskotti molempien paalle ja ympari huonetta vetta. En tieda mita tapahtuma tarkoitti, ollaanko meidat nyt kastettu Islamiin vai ha? Ainakaan viela ei ole tehnyt mieli koko yota joikhuta meneen perse Mekkaa kohti, niin ettei muut saa nukuttua.
Seuraavana paivana kun oltiin edelleen vuoteen vankeina taas joku pyrki sisalle. Talla kertaa isoisa ja meilta kysyttiin saako se parantaa meidat? No mikas siina kun kerta Muslimeiks nyt on jo kastettukin niin antaa tulla, ihan sama kunhan paranis. Hetken aikaa kuului terassilta pauke ja epamaarainen mekastaminen ja sit aijankappana pamahtaa sisalle. Pitkaan se pussaa Kiian ostaa ja mumisee ihmeellista muminaansa, sen jalkeen se ottaa jotain ruskeeta mommoo ja tekee silla ruksit paahan ja selkaan. Sama tapahtuma sarja toistetaan mulle. En voi mitaan kun oon niin heikkona jo kuume alistamana. Lopuksi ukkeli taittelee koko ruskeenmohnan banbunlehden sisaan ja laittaa sen mun tyynyn alle ja lahtee laahustamaan pois, naamallaan hymy missa hampaat loistaa poissa olollaan.
Seuraavana paivana alkaa jo nakya toivoa. On nalka. Kaikesta huolimatta joutuu nakojaan suomaan pienen kiitoksen muslimien voodoo taiolle, mutta vaan ihan pienen hiljaa omassa mielessa. Paljon ei uskalla syoda, mutta hyvaa on etta edes tekee mieli ruokaa. 3 paivaa meni syomatta ja tassa ilmastossa sita alkoi olla jo vahan heikkona. Eipa tarvinnut ainakaan viela vetaa meidan nimia elavien kirjoista pois, elama voitti (toistaiseksi) ja taas ollaan melkein taysissa ruumiin ja sielun voimissa (ellei sitten Allah vienyt sita sielua meilta mennessaan).
Kipeena ollessa sita ehti kokea ensimmaisen koti-ikavan. En tieda oliko se kuume houretta vai todellisuutta, mutta kotiin teki mieli paasta. Nyt taalla taas porskutetaan eteenpain Aasiaa ilman koti-ikavaa. Suomalaista ruokaa tosin tekee mieli, ja siita huomaa etta on nalka kun alkaa miettiin suomalaisia ruokia.
Viikko Trawanganilla meni turhankin nopeeta.
Oli taas aika palata Balille ja Kutalle, turismin ytimeen, lentoa Singaporeen odotteleen keskelle ihanien lansimaisten ketju yritysten, makkari, pizza hut ja starbucks coffee. Yllattavaa kuinka niissa kayminen voi tuntua kivalta ja niihin paasya odotti. Reissaaminen tekee erikoisia asioita.
Raporttini paattyy talta osin tahan.
Hajua ei varmaan tarvi erikeseen mainita, mutta jossain vaiheessa se on ollut harvinaisen voimakas.
-S
lauantai 7. elokuuta 2010
Ihanan kamala Indonesia
Jakarta
Fiksuja kun ollaan niin paatettiin lahtea Indonesiaa kohti tietamatta maasta yhtaan mitaan. Tai ei yhtaan mitaan, arveltiin kylla etta valuutta on rupia mutta siihen meidan tietamys sitten rajoittuikin. Saavuttiin Jakartaan ja taksikuski vei meidat yleisesti tunnetulle lankkari kadulle nimelta Jalan jaksa. Kyseinen tienpatka ei todellakaan osoittautunut lottovoitoksi koska hotellit ja GH:t repivat yolta hintaa 250.000 rupiaa, eli siis noin 20 euroa!!!! Otettiin vasymyksesta puolikuolleina vastaan huone hotel Margotista 240.000 rupialla. Huone oli pommi. Aivan karmea. Ei pystynyt edes kaymaan suihkussa koska sieta luultavasti olisi tullut takaisin likaisempana kun sinne mennessa. Yak. Kaikkein karmein ja epareiluin hinta-laatu suhde koko reissun aikana missaan. Ketutti. Ja paljon.
Ylipaataan Jakarta osoittautui tosi nihkeaksi ja hankalaksi kaupungiksi. Kaikki yritti kusettaa meita koko ajan. Rotat hyppi poydilla. Ja suurin yllari meille idiooteille asiaan perehtymattomille oli tietysti se etta Indonesia on yksi maailman suurimmista muslimimaista. Eli kaytannossa rukouskutsut raikasi ilmoilla jatkuvasti. Jap!
Jakarta-Surabaya junamatka
Niinkuin Ismo Leikola veistelee hyvin Pendolino biisissaan, voidaan yhtya siihen etta "Toimii kuin junan vessa" on paska sanonta! Matka kohti Balia alkoi. Tarkoituksena matkata ensin Surabayaan junalla ja sielta bussilla Denpasariin (Balin "paakaupunkiin"). Istuttiin junassa ilta viidesta noin aamu kuuteen eli suunnilleeen 13 tuntia. Junamatka oli siedettava mutta juuri kun sain asetettua paani hyvin Sakarin olkapaata vasten, alkaa taas ilmoilla raikaamaan rukouskutsu. Morjens! Kaikella kunnioituksella, onko reilua huutorukoilla tunnin verran yleisessa junassa kello 3 yolla? Itseasiassa kaippa se on, koska me taidettiin olla siina junassa ainoat, jotka ei kyseista uskontoa harjoita. Ketutti. Taas.
English? No No No!
Jippii. Ollaan Surabayan bussiasemalla. Kukaan ei puhu englantia. Ei siis oikeesti kukaan. Bussi aikataulut on vain ja ainoastaan Bahasan kielella. Missaan ei lue minkaanlaista viittaustakaan Baliin tai Denpasariin. Jes. Tunnelma katossa. Ja sitten, vaikka haluttaisi ostaa bussiliput, asemalla ei ole automaattia. Sakari tavaa jollekin taksikuskille paperille ATM ja sit alkaa tapahtua. Juippi raahaa meita pitkin pikkukujia autolleen ja ajaa automaatille. Hinnaksi sovittiin 20.000 rupiaa. Kun aija tuo meidat takaisin, hinta onkin muuttunut 40.000 rupiaksi. Siina vaiheessa juippi teki alkukantaisen virheen. Tassa vaiheessa oltiin poukkoiltu aseman ymparistossa noin 1,5 tuntia. Ei maksettu lisaa, vaan Sakari pitaytyi 20 tontussa. Kusettajat. Ketutti. Tu. Tana.
Kohtalo puuttuu peliin
Yhtakkia puskista juoksee joku paikallinen haiska ja kysyy taydellisella englannilla etta ollaanko menossa Balille. Vastataan myontavasti ja tyyppi lahtee juokseen kun rusakko asemalle pain puhelin korvalla ja viittoo meita seuraamaan. Niin joo ja mainittakoon etta tassa vaiheessa meinattiin jaada myos bussin alle. Jes! Seurataan tata Indonesian ihmetta tienvarteen missa odottaa bussi, meita! Maksetaan ja noustaan noiloina ymparille palyillen bussiin joka oli siis pysaytetty meita varten. Hyva meian joukkue! Vihdoin alkaa matka Balille pain. Ketutti silti vahan, koska ei oltu syota mitaan 12 tuntiin ja tassa vaiheessa voi kai mainita ettei syoty seuraavaan 15 tuntiinkaan kunnolla.
Bali-Kuta Beach
Tutustuttiin bussi matkan aikana pariin saksalaiseen tyttoon joiden kanssa sitten jaettiin taksi Kuta Beachille. Kutalle ei siis pitanyt joutua mutta siina vaiheessa noin 30 tuntia putkeen matkustaneina oli pakko paasta jonnekin missa olisi varmasti palveluja. Loydettiin melko pitkan etsinnan jalkeen huone ja sitten paastiinkin jo syomaan. Vihdoin olotila alkoi olla inhimillinen.
Pako Sanur Beachille
Kuta oli sellainen kun pelkasinkin. Taynna bilettavia turisteja ja kaupustelijoita. Oli pakko paasta pois. Kartasta katsottiin etta Sanur Beach niminen mesta olisi tarpeeksi kaukana ja lahdettiin sinne. Sanur oli hanurista. Niin yksinkertaista se on. Hanurista. Kuolemanporteilla kiikkuvia saksalaisia elakelaisia taynna oleva ylihinnoiteltu kylan pahanen. Tanne ei ainakaan jaada! Mennaan jo sinne Gilille! Ja niin me lahdettiin Sanurista 4 yon jalkeen.
Gili Islands
Monet on kehuneet Gilia ja toiveikkain mielin lahdettiin taas bussin ja lautan kyytimina kohti paratiisisaaria. Ajateltiin etta nyt meiningin on pakko muuttua. Paskaa ei voi sataa niskaan loputtomasti. Ensimmainen viikko Indonesiassa oli kamala. Inhottava. Masentava. Rahaa paloi ja mitaan ei saatu takaisin.
Gililla paatettiin jaada Gili Airille mika tunnetaan rauhallisena saarena ja sita tama kylla onkin, todella!
Saavuttiin Airille klo 7 illalla, aurinko ehti juuri laskea ja koska taalla ei ole yhtaan autoa eika mopoa eika muitakaan moottorilla toimivia kulkuneuvoja (paitsi veneet), paastiin hevostaksin kyytiin. Kaytiin katsomassa joitain majoituskohteita, itseasiassa aika moniakin ja kaikki oli taynna. Kaikki. Paitsi yksi missa yo olisi maksanut miljoona 300.000 rupiaa. Ei kiitti. Noh, oli pakko saada murua rinnan alle ja mentiinkiin rannalle paikalliseen ravintolaan syomaan. Ja sitten se tapahtui. Oikean elaman Clark Kent tuli kyselemaan meidan vointia ja tiedusteli oliko yo paikka loytynyt. Vastattiin etta ei, mutte eikohan me parjata. Aija alkoi soitella puhelimellaan ja etsia meille yopaikkaa, koska kaikki bungat oli buukattuna mies pyysi meita kotiinsa nukkumaan. Ei missaan tapauksessa haluttu hairita olemassa olollamme miehen perhetta joten kieltaydyttiin kohteliaasti kutsusta. Tyyppi ei luovuttanut vaan jarjesti meille nukkumapaikan rannalta, eraan ravintolan terassilta. Ilmaisu "Taivas kattona" sai ihan uuden merkityksen. Nukuttiin (se mita pystyttiin) siis kaytannossa taivasalla. Silti tuntui etta vihdoin Indonesia alkaa nayttamaan myos hyvia puolia itsestaan. Ja varmistus saatiin viimeistaan 6 aikoihin aamulla kun aurinko alkoi kivuta taivaalle vuoren takaa (maisema oli varmasti kaunein mita naa silmat on nahneet )ja Clark Kent oikealta nimeltaan Dirman, tuli hakemaan meidat luokseen aamupalalle ja lupasi hankkia meille majoituksen. Vihdoin ei ketuttanut yhtaan.
-K
Fiksuja kun ollaan niin paatettiin lahtea Indonesiaa kohti tietamatta maasta yhtaan mitaan. Tai ei yhtaan mitaan, arveltiin kylla etta valuutta on rupia mutta siihen meidan tietamys sitten rajoittuikin. Saavuttiin Jakartaan ja taksikuski vei meidat yleisesti tunnetulle lankkari kadulle nimelta Jalan jaksa. Kyseinen tienpatka ei todellakaan osoittautunut lottovoitoksi koska hotellit ja GH:t repivat yolta hintaa 250.000 rupiaa, eli siis noin 20 euroa!!!! Otettiin vasymyksesta puolikuolleina vastaan huone hotel Margotista 240.000 rupialla. Huone oli pommi. Aivan karmea. Ei pystynyt edes kaymaan suihkussa koska sieta luultavasti olisi tullut takaisin likaisempana kun sinne mennessa. Yak. Kaikkein karmein ja epareiluin hinta-laatu suhde koko reissun aikana missaan. Ketutti. Ja paljon.
Ylipaataan Jakarta osoittautui tosi nihkeaksi ja hankalaksi kaupungiksi. Kaikki yritti kusettaa meita koko ajan. Rotat hyppi poydilla. Ja suurin yllari meille idiooteille asiaan perehtymattomille oli tietysti se etta Indonesia on yksi maailman suurimmista muslimimaista. Eli kaytannossa rukouskutsut raikasi ilmoilla jatkuvasti. Jap!
Jakarta-Surabaya junamatka
Niinkuin Ismo Leikola veistelee hyvin Pendolino biisissaan, voidaan yhtya siihen etta "Toimii kuin junan vessa" on paska sanonta! Matka kohti Balia alkoi. Tarkoituksena matkata ensin Surabayaan junalla ja sielta bussilla Denpasariin (Balin "paakaupunkiin"). Istuttiin junassa ilta viidesta noin aamu kuuteen eli suunnilleeen 13 tuntia. Junamatka oli siedettava mutta juuri kun sain asetettua paani hyvin Sakarin olkapaata vasten, alkaa taas ilmoilla raikaamaan rukouskutsu. Morjens! Kaikella kunnioituksella, onko reilua huutorukoilla tunnin verran yleisessa junassa kello 3 yolla? Itseasiassa kaippa se on, koska me taidettiin olla siina junassa ainoat, jotka ei kyseista uskontoa harjoita. Ketutti. Taas.
English? No No No!
Jippii. Ollaan Surabayan bussiasemalla. Kukaan ei puhu englantia. Ei siis oikeesti kukaan. Bussi aikataulut on vain ja ainoastaan Bahasan kielella. Missaan ei lue minkaanlaista viittaustakaan Baliin tai Denpasariin. Jes. Tunnelma katossa. Ja sitten, vaikka haluttaisi ostaa bussiliput, asemalla ei ole automaattia. Sakari tavaa jollekin taksikuskille paperille ATM ja sit alkaa tapahtua. Juippi raahaa meita pitkin pikkukujia autolleen ja ajaa automaatille. Hinnaksi sovittiin 20.000 rupiaa. Kun aija tuo meidat takaisin, hinta onkin muuttunut 40.000 rupiaksi. Siina vaiheessa juippi teki alkukantaisen virheen. Tassa vaiheessa oltiin poukkoiltu aseman ymparistossa noin 1,5 tuntia. Ei maksettu lisaa, vaan Sakari pitaytyi 20 tontussa. Kusettajat. Ketutti. Tu. Tana.
Kohtalo puuttuu peliin
Yhtakkia puskista juoksee joku paikallinen haiska ja kysyy taydellisella englannilla etta ollaanko menossa Balille. Vastataan myontavasti ja tyyppi lahtee juokseen kun rusakko asemalle pain puhelin korvalla ja viittoo meita seuraamaan. Niin joo ja mainittakoon etta tassa vaiheessa meinattiin jaada myos bussin alle. Jes! Seurataan tata Indonesian ihmetta tienvarteen missa odottaa bussi, meita! Maksetaan ja noustaan noiloina ymparille palyillen bussiin joka oli siis pysaytetty meita varten. Hyva meian joukkue! Vihdoin alkaa matka Balille pain. Ketutti silti vahan, koska ei oltu syota mitaan 12 tuntiin ja tassa vaiheessa voi kai mainita ettei syoty seuraavaan 15 tuntiinkaan kunnolla.
Bali-Kuta Beach
Tutustuttiin bussi matkan aikana pariin saksalaiseen tyttoon joiden kanssa sitten jaettiin taksi Kuta Beachille. Kutalle ei siis pitanyt joutua mutta siina vaiheessa noin 30 tuntia putkeen matkustaneina oli pakko paasta jonnekin missa olisi varmasti palveluja. Loydettiin melko pitkan etsinnan jalkeen huone ja sitten paastiinkin jo syomaan. Vihdoin olotila alkoi olla inhimillinen.
Pako Sanur Beachille
Kuta oli sellainen kun pelkasinkin. Taynna bilettavia turisteja ja kaupustelijoita. Oli pakko paasta pois. Kartasta katsottiin etta Sanur Beach niminen mesta olisi tarpeeksi kaukana ja lahdettiin sinne. Sanur oli hanurista. Niin yksinkertaista se on. Hanurista. Kuolemanporteilla kiikkuvia saksalaisia elakelaisia taynna oleva ylihinnoiteltu kylan pahanen. Tanne ei ainakaan jaada! Mennaan jo sinne Gilille! Ja niin me lahdettiin Sanurista 4 yon jalkeen.
Gili Islands
Monet on kehuneet Gilia ja toiveikkain mielin lahdettiin taas bussin ja lautan kyytimina kohti paratiisisaaria. Ajateltiin etta nyt meiningin on pakko muuttua. Paskaa ei voi sataa niskaan loputtomasti. Ensimmainen viikko Indonesiassa oli kamala. Inhottava. Masentava. Rahaa paloi ja mitaan ei saatu takaisin.
Gililla paatettiin jaada Gili Airille mika tunnetaan rauhallisena saarena ja sita tama kylla onkin, todella!
Saavuttiin Airille klo 7 illalla, aurinko ehti juuri laskea ja koska taalla ei ole yhtaan autoa eika mopoa eika muitakaan moottorilla toimivia kulkuneuvoja (paitsi veneet), paastiin hevostaksin kyytiin. Kaytiin katsomassa joitain majoituskohteita, itseasiassa aika moniakin ja kaikki oli taynna. Kaikki. Paitsi yksi missa yo olisi maksanut miljoona 300.000 rupiaa. Ei kiitti. Noh, oli pakko saada murua rinnan alle ja mentiinkiin rannalle paikalliseen ravintolaan syomaan. Ja sitten se tapahtui. Oikean elaman Clark Kent tuli kyselemaan meidan vointia ja tiedusteli oliko yo paikka loytynyt. Vastattiin etta ei, mutte eikohan me parjata. Aija alkoi soitella puhelimellaan ja etsia meille yopaikkaa, koska kaikki bungat oli buukattuna mies pyysi meita kotiinsa nukkumaan. Ei missaan tapauksessa haluttu hairita olemassa olollamme miehen perhetta joten kieltaydyttiin kohteliaasti kutsusta. Tyyppi ei luovuttanut vaan jarjesti meille nukkumapaikan rannalta, eraan ravintolan terassilta. Ilmaisu "Taivas kattona" sai ihan uuden merkityksen. Nukuttiin (se mita pystyttiin) siis kaytannossa taivasalla. Silti tuntui etta vihdoin Indonesia alkaa nayttamaan myos hyvia puolia itsestaan. Ja varmistus saatiin viimeistaan 6 aikoihin aamulla kun aurinko alkoi kivuta taivaalle vuoren takaa (maisema oli varmasti kaunein mita naa silmat on nahneet )ja Clark Kent oikealta nimeltaan Dirman, tuli hakemaan meidat luokseen aamupalalle ja lupasi hankkia meille majoituksen. Vihdoin ei ketuttanut yhtaan.
-K
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
