Morjensta taas.
Dirman "Dirkku, Dirkkis..." vei meijat sen luo vetaan aamulla Dirkun vaimon tekemaa aamiasista, pannareita ja teeta, tuulen suojaan. Kun nalka oli taltutettu, niin lahdettiin bungalle minka se ukkeli oli meille varannu. No joo bunga oli oikein lupaava ulkoopain. Sisalta ei enaa niinkaan. Luksus tasolla aivan kadesta, ja tosi kallis, mutta kaikki majoitukset on indoissa tahan aikaan. Taikuissa maksettiin valilla hotellistakin hyvasta vahemman, mutta minkas teet kun jossain pitaa nukkua ja Gilin saaria kehuttu kovasti ja se asia piti tietysti tarkistaa.
En tieda missa oli vika mut ite menin iltaisin nukkuun jo kympin aikaan ja herailin 6.30. Seiskalta olin jo reippaana poikana taysissa pukeissa ja lahdossa aamiaiselle, mutta Kiia piti saada ensin hereille ja ylos. Aina naisia saa odottaa..... Aamiainenkin oli jokseenkin outoa kasvavalle nuorelle raavaalle miehelle: Hedelmasalaatti ja kuppi teeta.
Viikko Gili Airilla meni hujaukesessa. Siella otettiin lunkisti, snorklailtiin kirkkaassa vedessa, luettiin kirjoja bungalla riippumatossa ja iltaisin kaytiin syomassa. Ei mikaan kiva viikko tarinoiden kerrontaan. Liian vahan erikois tapahtumia.
Paitsi erikoismies Dirkku, siita ukkelista sais kerrottua enemmankin. monitoimiukkeli, jos tarvi jotain, Dirkkis hoiti. Dirkku sukeltaa, surffaa, pyorittaa omaa firmaa, tyoskentelee tarjoilijana, kasvattelee huumeita takapihallaan, auttaa lankkari turisteja, rakentaa taloa jne. Opettipa se ukkeli meitakin surffaan. Yks parituntinen vedessa ja olin ihan rikki. Kunto petti ja jalat iskeytyi rikki koralleissa. Surffaus jaa seuraavaan reissuun. Ei enaa talla reissulla.
Gili Air saari ja viikko siella oli todella paikallaan, kaukana kaikesta hulinasta ja hektisyydesta. Viikko rauhassa teki hyvaa.
Gili Trawangan olikin jo huomattavasti isompi, vakea ja melua enemman, muttei silti vielakaan muita kulkulaitteita kun vaan fillarit ja hevoskarryt.
Saarelle saavuttaessa katottiin etta nyt saavuttiin takaisin sivistyksen pariin.
Saatiin hyva bunga, joka tingattiin keskitason hintaiseksi, ja sielta sit vuokrattiin samantien fillarit milla lahdettiin sotkeen saarta ympari. Kuumaa oli hiekka ja ilma. Hauska reissu.
Samoilla bungaloweilla oli 3 suomalaista jannua kans yota. Ilta menikin sit niiden seurassa. Mita pidemmalle ilta eteni niin sita hilpeemmaksi kavi tunnelma. Kuuden aikaan aamulla ei ollu enaa kun mina ja yks kolmesta jannusta liikkella, tai no mekin nukuttiin rantahiekalla, johon nukahdettiin kesken tahtien katselu hetken. Tilanteeseen ei liity mitaan seksuaalivahemmisto juttuja. Siita suoraan suihkuun ja sankyyn nukkuun. (Kyseisena iltana Kiia luovutti jo aikaisin ja meni yopuulle, mika enteilikin jo viikonlopun tulevaa sairastamisfarssia)
Trawanganilla Kiia paatti vaihtaa viimeinkin mahansa bakteeri kannan paikalliseen bakteeri kantaan, ja teki sen sit ihan tosissaan. Samaan aikaan mulla oli erinomainen idea, oon kuullu et kipeena saa huomioo ja kaikki passaa sua. Harmi et Kiia paatti samaan aikaan vaihtaa bakteerikantansa kun ma havittelin kuume tilaa, hyvin siina onnistuen. Ilman mittaria sanoisin asteiden liikkuneen kehossa siina 39-40.5 astetta valimaastossa. Jossain vaiheessa olin niin kuume tokkurassa etta olin lauleskellu Lady Gagaa. Ei varmaan enempaa tarvi selitella. 3 Paivaa me maattiin sangyssa, se kumpi oli paremmassa kunnossa sai kayda hakemassa lisaa juotavaa.
Piristavaa koko hommassa oli se etta muutamaa paivaa aikaisemmin alkoi Ramadan-kuukausi. Muslimien paasto aika, jolloin kaikki syominen, juominen, savukoimien jne on kielletty aamu 4 ja ilta 18 valilla.
Pahimmissa kuumetokkuroissa ollessani joku ryski ovella tarkoituksena paasta sisalle. Kiia avasi oven. Bungalow kylan omistaja perheen isukki tuli ja jodlas itkuvirret ja muut koraanin katkelmat ja samaan aikaan pirskotti molempien paalle ja ympari huonetta vetta. En tieda mita tapahtuma tarkoitti, ollaanko meidat nyt kastettu Islamiin vai ha? Ainakaan viela ei ole tehnyt mieli koko yota joikhuta meneen perse Mekkaa kohti, niin ettei muut saa nukuttua.
Seuraavana paivana kun oltiin edelleen vuoteen vankeina taas joku pyrki sisalle. Talla kertaa isoisa ja meilta kysyttiin saako se parantaa meidat? No mikas siina kun kerta Muslimeiks nyt on jo kastettukin niin antaa tulla, ihan sama kunhan paranis. Hetken aikaa kuului terassilta pauke ja epamaarainen mekastaminen ja sit aijankappana pamahtaa sisalle. Pitkaan se pussaa Kiian ostaa ja mumisee ihmeellista muminaansa, sen jalkeen se ottaa jotain ruskeeta mommoo ja tekee silla ruksit paahan ja selkaan. Sama tapahtuma sarja toistetaan mulle. En voi mitaan kun oon niin heikkona jo kuume alistamana. Lopuksi ukkeli taittelee koko ruskeenmohnan banbunlehden sisaan ja laittaa sen mun tyynyn alle ja lahtee laahustamaan pois, naamallaan hymy missa hampaat loistaa poissa olollaan.
Seuraavana paivana alkaa jo nakya toivoa. On nalka. Kaikesta huolimatta joutuu nakojaan suomaan pienen kiitoksen muslimien voodoo taiolle, mutta vaan ihan pienen hiljaa omassa mielessa. Paljon ei uskalla syoda, mutta hyvaa on etta edes tekee mieli ruokaa. 3 paivaa meni syomatta ja tassa ilmastossa sita alkoi olla jo vahan heikkona. Eipa tarvinnut ainakaan viela vetaa meidan nimia elavien kirjoista pois, elama voitti (toistaiseksi) ja taas ollaan melkein taysissa ruumiin ja sielun voimissa (ellei sitten Allah vienyt sita sielua meilta mennessaan).
Kipeena ollessa sita ehti kokea ensimmaisen koti-ikavan. En tieda oliko se kuume houretta vai todellisuutta, mutta kotiin teki mieli paasta. Nyt taalla taas porskutetaan eteenpain Aasiaa ilman koti-ikavaa. Suomalaista ruokaa tosin tekee mieli, ja siita huomaa etta on nalka kun alkaa miettiin suomalaisia ruokia.
Viikko Trawanganilla meni turhankin nopeeta.
Oli taas aika palata Balille ja Kutalle, turismin ytimeen, lentoa Singaporeen odotteleen keskelle ihanien lansimaisten ketju yritysten, makkari, pizza hut ja starbucks coffee. Yllattavaa kuinka niissa kayminen voi tuntua kivalta ja niihin paasya odotti. Reissaaminen tekee erikoisia asioita.
Raporttini paattyy talta osin tahan.
Hajua ei varmaan tarvi erikeseen mainita, mutta jossain vaiheessa se on ollut harvinaisen voimakas.
-S
sunnuntai 22. elokuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti