Kulttuuria kulttuuria

Paastiin onnellisesti Ho Chi Minh Cityyn takaisin, mutta siihen se onnellisuus sitten loppuikin. 
Mentiin syomaan lounasta ravintolaan, joka oli meille tuttu jo edelliselta Saigonin vierailulta. 
Noh..otinpa sitten tomaattikeiton, joka kaytannossa oli kuitenkin ketsuppikeitto. Loppupaiva menikin sitten vessanponttoa halaillessa, mutta onneksi oli viela jaljella Trawanganin taudin aikaisia laakkeita ja tauti kesti talla eraa viikonlopun sijaan 5 tuntia. 
Ehka se oli ruokamyrkytys tai sit jotain muuta.. Samapa tuo kunhan meni nopeesti ohi!

Ho Chi Minh Cityn 5 paivan vierailun aikana oli tarkoitus tehda myos jotain jarkevaa. 
Niimpa paatettiin kayda tutustumassa kahteen museoon. Ensimmaisena vuorossa oli War Remnants Museum, jossa oli kaikenlaista materiaalia Vietnamin sodan ajalta. Museossa vierahti koko iltapaiva. Nakemista oli paljon ja varsinkin sota-ajan valokuvat olivat erityisen vaikuttavia ja kiinnostavia.  Ja totaalisen hirvittavia.
Aarimmaisen mielenkiintoinen museo kaiken kaikkiaan, vaikkakin kylla siina aika hiljaisena tyttona ja poikana tuli kierreltya.

Pidettiin yksi valipaiva ja mentiin keskiviikkona tsekkaamaan mita piti sisallaan Museum Ho Chi Minh City.
Pakko sanoa, etta museo oli aarimmaisen tylsa. Mielenkiintoisimmat jutut olivat ehka valokuvat, joissa oli kuvattuna kaupunkia eripuolilta vuonna 1955 ja vieressa oli samasta paikkaa kuva vuodelta 2005. 
Hammentavaa oli huomata kuinka viidakkoa Saigon joskus on ollut ja kuinka tayteen ahdattu se on nykyaan.
Mutta joo siis alkaa menko tonne museoon! :D

Piti kertoa jotain tuosta HCMC:n moottoripyora helvetista..
Jokainen tienylitys oli sydarin paikka. Jos Sakarin kasi ei ollut omassa kiinni, meika jai sinne jonnekin tiensivuun ootteleen, etta taivaalta satais nitroja. Niita olis todella tarvittu enemman Saigonin liikenteen seassa, kuin mita Koukkuniemen vanhainkoti kuluttaa paivassa.  Sakari oli tietysti kuin rapu rantahietikossa, eika antanut moisen hulinan ja halinan hairita omaa kulkuaan.
Todella vastenmielinen liikenne. Koko ajan torvet soi, ihmiset ajaa skoottereilla, autoilla, cykloilla sikin sokin. Kukaan ei noudata liikennevaloja ja olikohan siella edes liikenne merkkeja? 
Saigonissa on naurettavan helppoa tulla ryostetyksi moottoripyoracowboyn toimesta, joka loppujen lopuksi katoaa parissa sekunnissa liikenteen sekaan.
 
Viimeisena iltana HCMC:ssa kaytiin katsomassa auringonlasku Sheraton hotellin kattoterassilta. 
Drinkit olivat naurettavan kalliit, mutta oli se kylla nakemisen arvoinen. Todella upea maisema, mista nakyi puolet kaupungista. Aika alyton kylla se saastepilvi mika sen kaupungin paalla leijailee. Taitaa samanmoinen olla Bangkokissakin..

Ja BKK:sta puheenollen, taalla me ollaan taas! Jei! Aamulla saavuttiin klo 11.10.
Kohta lahetaan kattoon viela yks temppeli ja sit alkaakin kulttuurikiintio olla talta reissulta taynna. 

-K