Viime kirjoituksessa ei Langkawi ollut viela ehtinyt meita vakuuttaa, eika se ole siihen pystynyt vielakaan.
Tilanne saattaisi olla toinen, jos taalla olisi jotain muutakin kuin vain pilvista ilmaa.
Yhtena paivana paastiin rannalle, muina paivina onkin sitten satanut ja taivas ollut harmaan pilvipeitteen peitossa. Sukeltamaan ei paase, ainakaan helpolla ja jos haluaisi niin tarvisi maksaa itsensa aivan kipeaksi, ruoka on syotavaa, muttei erikoista. Tama kyseinen saari on aivan yliarvostettu!
Hinnat on kaupoissa halvemmat johtuen saaren verovapaudesta, mutta ei sekaan kaikkea pysty pelastamaan.
Nytpahan tamakin tiedetaan eika Langkawille tarvitse toista kertaa rantautua!
Vahan on samat fiilikset kun Balilla Sanur-beachilla..eli tylsaa tylsaa tylsaa.
Lento Kuala Lumpuriin lahtee sateiselta Langkawin saarelta huomenna perjantaina klo 9.40.
Tiedettiin jo matkaa suunnitellessa, etta jos uusi vuosi viela norkoillaan nailla Kaakkois-Aasian kulmilla, halutaan ehdottomasti viettaa vuoden vaihde isossa kaupungissa.
Ajatuksissa oli Bangkok, mutta Kuala Lumpuriin paadyttiin. Melko iisisti otetaan vuosi 2011 vastaan.
Kun paastaan lennolta kaupunkiin, suunnataan luultavasti viime visiitilta tuttuun supermarkettiin, jossa myydaan oikeaa, hyvaa, kunnollista, maukasta juustoa! Nyt siella joku saattaa ihmetella, etta ollaanko seottu lopullisesti, mutta yli puoli vuotta lahes kokonaan ilman maitotuotteita elaneelle palanen juustoa on kuin pullollinen kylmaa vetta Saharassa harhailevalle!
Kyllahan siina varmaan tulee haettu pullo malbecia ja muutama olutkin matkaan..
Tarkoitus on illemmalla siirtya eraalle baarikadulle, jossa Sakari ehti tietysti viimeksi jo tutustua moniin uusiin tuttavuuksiin. Toiveissa on ehka nahda hieno ilotulistuskin keskiyolla.
Ei vaan ole kylla mitaan hajua, etta miten taallapain ihmiset vaihtaa vuotta. Ja vaihtaako ne edes nyt samaan aikaan?! Thaimaassakin oli meneillaan vuosi 2554! Pitais kai alkaa pikkuhiljaa ottaa selvaa noista eri maiden perustiedoista, google laulamaan.
Mutta mita sita turhia ressaamaan enaa tassa vaiheessa kun matka alkaa olla paketissa ja Suomen pakkasten ajatteleminenkin saa jo ihon kananlihalle...
Iloista vuoden vaihdetta kaikille!!! :D
-K & S
torstai 30. joulukuuta 2010
lauantai 25. joulukuuta 2010
Maleysia truly Asia!
Heippa vaan kaikille ja jouluja taalta Langkawilta. Mehan ollaan koko reissu suunniteltu, etta skipataan koko joulu ja fiilis on todenteolla vahvistunut joulun aikana!
Lennettiin eilen Penangista Langkawille. Alettiin etsia normaalisti kamppaa, mutta joulun kunniaksi kaikki hyvat eli halvat paikat oli buukattu tayteen.
Jouduttiin siis ottamaan sellainen melkoisen ankea perhehuone, jonka hinta lahentelee 40 euroa ja siina lukaalissa ei sit oo ees kuumaa suihkua! Ja ainiin, meian etupihalla on jonkinlainen kaatopaikka, missa kissat ja kukot kuopii ruuanjatteita vatsantaytteeksi. Niin joo ja ma taisin tehda jonkinlaisen hyttysen nirhaamis ennatyksen eilen illalla, pitas varmaan soittaa Guinnessin ennatyskirjan tehtailijoille..
Sakarilla tuli eilen muutamat kiroukset ja ei niin kauniit sanat sanottua, joten ansaitsikin uuden lisanimen.
Sakari tunnettakoon tasta lahtien Sakari "Joulumieli" Palvaanlahtena.
Mutta kyllahan se nyt riipii, etta naa allahin hihhulit rahastaa kristittyjen juhlalla.
Eniten harmittaa se, etta menee niin paljon rahaa hukkaan, mutta enaa tassa vaiheessa ei uskalla nukkua ulkonakaan kun on niin paljon jo tuliaisia ja muita ostoksia tehtyna. Toisekseen harmittaa se, etta ma yritin ajoissa buukata meille majataloa taalta, mutta ne urpot ei ikina vastanneet mun yhteydenottopyyntoihin tai varaustiedusteluihin.
Onneks tanaan sit saatiin buukattua ens viikolle meille halvempi majoitus, mutta sekin ostettiin sika sakissa periaatteella, ei nahty huonetta, mutta halvempi se nyt on, niin sinne mennaan.
Eika se voi olla paljoo tan hetkista murjua huonompi!
Jepulis, eli meilla ei joulu mennyt putkeen, mutta onneksi naa nyt oli meille vaan paivia muiden joukossa.
Koko reissu on ollut niin fantastinen kokemus, ettei tallainen meita enaa tassa vaiheessa lannista.
Vuoden vaihdetta aiotaan juhlia joulunkin edesta ja onneksi Kuala Lumpurista on jo varattuna hyva guesthouse. Kaupunki on syyskuun vierailulta tuttu, joten suurempia kaytannon ongelmia ei pitaisi ilmentya, toivon mukaan.
Nyt vaan koitetaan imea viimeiset auringon paisteet iholle taalla Langkawin saaren rannoilla, lueskella kirjoja ja lepailla. Langkawi ei tahan mennessa ole meita vakuuttanut, mutta viela on onneksi 5 paivaa aikaa korjata tilanne!
-K
Lennettiin eilen Penangista Langkawille. Alettiin etsia normaalisti kamppaa, mutta joulun kunniaksi kaikki hyvat eli halvat paikat oli buukattu tayteen.
Jouduttiin siis ottamaan sellainen melkoisen ankea perhehuone, jonka hinta lahentelee 40 euroa ja siina lukaalissa ei sit oo ees kuumaa suihkua! Ja ainiin, meian etupihalla on jonkinlainen kaatopaikka, missa kissat ja kukot kuopii ruuanjatteita vatsantaytteeksi. Niin joo ja ma taisin tehda jonkinlaisen hyttysen nirhaamis ennatyksen eilen illalla, pitas varmaan soittaa Guinnessin ennatyskirjan tehtailijoille..
Sakarilla tuli eilen muutamat kiroukset ja ei niin kauniit sanat sanottua, joten ansaitsikin uuden lisanimen.
Sakari tunnettakoon tasta lahtien Sakari "Joulumieli" Palvaanlahtena.
Mutta kyllahan se nyt riipii, etta naa allahin hihhulit rahastaa kristittyjen juhlalla.
Eniten harmittaa se, etta menee niin paljon rahaa hukkaan, mutta enaa tassa vaiheessa ei uskalla nukkua ulkonakaan kun on niin paljon jo tuliaisia ja muita ostoksia tehtyna. Toisekseen harmittaa se, etta ma yritin ajoissa buukata meille majataloa taalta, mutta ne urpot ei ikina vastanneet mun yhteydenottopyyntoihin tai varaustiedusteluihin.
Onneks tanaan sit saatiin buukattua ens viikolle meille halvempi majoitus, mutta sekin ostettiin sika sakissa periaatteella, ei nahty huonetta, mutta halvempi se nyt on, niin sinne mennaan.
Eika se voi olla paljoo tan hetkista murjua huonompi!
Jepulis, eli meilla ei joulu mennyt putkeen, mutta onneksi naa nyt oli meille vaan paivia muiden joukossa.
Koko reissu on ollut niin fantastinen kokemus, ettei tallainen meita enaa tassa vaiheessa lannista.
Vuoden vaihdetta aiotaan juhlia joulunkin edesta ja onneksi Kuala Lumpurista on jo varattuna hyva guesthouse. Kaupunki on syyskuun vierailulta tuttu, joten suurempia kaytannon ongelmia ei pitaisi ilmentya, toivon mukaan.
Nyt vaan koitetaan imea viimeiset auringon paisteet iholle taalla Langkawin saaren rannoilla, lueskella kirjoja ja lepailla. Langkawi ei tahan mennessa ole meita vakuuttanut, mutta viela on onneksi 5 paivaa aikaa korjata tilanne!
-K
tiistai 21. joulukuuta 2010
Pannaas mennen Pattayalle! Vehreiden palmujen alle!
Morjesta moi!
Taas on tullut aika avata verbaliikan kassakaappi ja katsoa kuinka sanat siella polyttyy, jos niita ei kayta, no kaytetaan!
Bangkok
Wat Traimitr
Temppeli BKK:ssa, paikan ehdottomana turistihaavina on 5,5 tonninen umpikultainen Buddha-patsas, arvoltaan PALJON. Oli siina temppelissa myos museo, ei niin kiintoisa. Eika itse temppelikaan sen kummoisempi ollut, tai no sellanen perus, vahan normaalia korkeampi.
Buddha patsas oli se juttu ja siihen juttuun se jai.
Viikonloppumarkkinat
Markkinat on valtaisat, Thaimaan suurimmat, sisaltaen yli 15 000 myyntikojua. Sinne paasteltiin metrolla. Aikaa vierahti onneksi vain pari tuntia ja se riitti. Tarviketta tuli ostettua se mita piti ja vahan ylimaaraista.
Huh, hengissa pois, Sky trainilla. Sellanen olis muuten Tampereellekin se kaikkein paras ratkaisu liikenne pulmiin, ei tarvi Tampereesta yrittaa rakentaa mitaan pikku Hellsinkia ratikka viritelmien avulla.
RCA
RCA=Royal City Avenue, Bangkokin yoelaman keskus paikallisten keskuudessa.
Valkoisia taalla ei juurikaan nae. "Yokerho" sisaltaa monta erilaista vaihtoehtoa, live-musiikkia, hardcore konemusiikkia ja sitten sen parhaan osuuden: hiphoppia ja hetken kuumimpia hitteja! Bangkokin parasta antia, ehdottomasti.
Sinne matkattiin kahden kanukin kanssa, Shawnin, johon tutustuttiin Kambodzassa Sihanoukvillessa, ja sen siskon Michelen. Shawn tavattiin sattumalta Khaosan Roadilla ja samantien sovittiin suunnitelma: RCA.
RCA:lle suunnattiin taksilla kaikki nelja yhdessa. Taksimies yritti koijata paikan olevan kiinni ja ehdotti toista paikkaa. Ei, me mennaan RCA:lle, ei sun provikka paikkaan!
RCA:lla on parhaat bileet BKK:ssa ja lazerit viuhtoo ympari salia sellaseen malliin, etta Suomi poika on ihmeissaan. Taakin hienous on jonkun Liisa Hyssalan kieltama! Kaikki kiva ja nayttava on Suomessa kielletty!
Jalluu, kossuu ja kaljaa hölkynkölkyn! Me nostetaan maljaa! Selvästi hyvä päivä! JOO! Hyvä päivä! Siis hyvästi selvä päivä! Jos sul on jano suu auki AAH! mul o jano sul o jano kaikki sanoo AAH!
Pattaya
Ou jea, Pattaya!
Siis se minne Suomalaiset suuntaa "aija"-porukalla pariks viikkoo sukeltaan. Joo, just se, paitsi etta ei ne vassykka-porukat sinne sukeltaan lahde. Niin paljon en ole nahnyt kiiluva-silmaisia miehia, laihoja, lihavia, hikisia, nuoria ja jopa toinen jalkahaudassa toinen banaanin kuorella kulkevia, ja kaikilla sama paamaara, punaiset jouluvalot kun vaan vetaa puoleensa.
Joo tosiaan Pattayalla on kiva hillua, kun sormet niin kivasti kopeloi pill..imehua! Niinpa. Epatodellinen paikka. Joka paikassa kirkkaat valot tuikkii ja kaikkialla myynnissa piparia, mutta miks ei silti tullu yhtaan jouluinen olo??
Eika siina viela kaikki. Paikka taynna ita-naapureita ja nehan nostaa ruuan, majoituksen ja kaikki mahdolliset hinnat korkealle ja kayttaytyy kuin siat.
En malta odotaa koska paasen viettamaan aikaa uudestaan Pattayan aurinkoon...
Nyt ollaan joka tapauksessa jo Bangkokissa valmistautumassa lentoon Penangiin Malesiaan, joka on torstaina ja heti peraan perjantaina lennetaan viereiselle saarelle Langawille joulun viettoon!
-S
Taas on tullut aika avata verbaliikan kassakaappi ja katsoa kuinka sanat siella polyttyy, jos niita ei kayta, no kaytetaan!
Bangkok
Wat Traimitr
Temppeli BKK:ssa, paikan ehdottomana turistihaavina on 5,5 tonninen umpikultainen Buddha-patsas, arvoltaan PALJON. Oli siina temppelissa myos museo, ei niin kiintoisa. Eika itse temppelikaan sen kummoisempi ollut, tai no sellanen perus, vahan normaalia korkeampi.
Buddha patsas oli se juttu ja siihen juttuun se jai.
Viikonloppumarkkinat
Markkinat on valtaisat, Thaimaan suurimmat, sisaltaen yli 15 000 myyntikojua. Sinne paasteltiin metrolla. Aikaa vierahti onneksi vain pari tuntia ja se riitti. Tarviketta tuli ostettua se mita piti ja vahan ylimaaraista.
Huh, hengissa pois, Sky trainilla. Sellanen olis muuten Tampereellekin se kaikkein paras ratkaisu liikenne pulmiin, ei tarvi Tampereesta yrittaa rakentaa mitaan pikku Hellsinkia ratikka viritelmien avulla.
RCA
RCA=Royal City Avenue, Bangkokin yoelaman keskus paikallisten keskuudessa.
Valkoisia taalla ei juurikaan nae. "Yokerho" sisaltaa monta erilaista vaihtoehtoa, live-musiikkia, hardcore konemusiikkia ja sitten sen parhaan osuuden: hiphoppia ja hetken kuumimpia hitteja! Bangkokin parasta antia, ehdottomasti.
Sinne matkattiin kahden kanukin kanssa, Shawnin, johon tutustuttiin Kambodzassa Sihanoukvillessa, ja sen siskon Michelen. Shawn tavattiin sattumalta Khaosan Roadilla ja samantien sovittiin suunnitelma: RCA.
RCA:lle suunnattiin taksilla kaikki nelja yhdessa. Taksimies yritti koijata paikan olevan kiinni ja ehdotti toista paikkaa. Ei, me mennaan RCA:lle, ei sun provikka paikkaan!
RCA:lla on parhaat bileet BKK:ssa ja lazerit viuhtoo ympari salia sellaseen malliin, etta Suomi poika on ihmeissaan. Taakin hienous on jonkun Liisa Hyssalan kieltama! Kaikki kiva ja nayttava on Suomessa kielletty!
Jalluu, kossuu ja kaljaa hölkynkölkyn! Me nostetaan maljaa! Selvästi hyvä päivä! JOO! Hyvä päivä! Siis hyvästi selvä päivä! Jos sul on jano suu auki AAH! mul o jano sul o jano kaikki sanoo AAH!
Pattaya
Ou jea, Pattaya!
Siis se minne Suomalaiset suuntaa "aija"-porukalla pariks viikkoo sukeltaan. Joo, just se, paitsi etta ei ne vassykka-porukat sinne sukeltaan lahde. Niin paljon en ole nahnyt kiiluva-silmaisia miehia, laihoja, lihavia, hikisia, nuoria ja jopa toinen jalkahaudassa toinen banaanin kuorella kulkevia, ja kaikilla sama paamaara, punaiset jouluvalot kun vaan vetaa puoleensa.
Joo tosiaan Pattayalla on kiva hillua, kun sormet niin kivasti kopeloi pill..imehua! Niinpa. Epatodellinen paikka. Joka paikassa kirkkaat valot tuikkii ja kaikkialla myynnissa piparia, mutta miks ei silti tullu yhtaan jouluinen olo??
Eika siina viela kaikki. Paikka taynna ita-naapureita ja nehan nostaa ruuan, majoituksen ja kaikki mahdolliset hinnat korkealle ja kayttaytyy kuin siat.
En malta odotaa koska paasen viettamaan aikaa uudestaan Pattayan aurinkoon...
Nyt ollaan joka tapauksessa jo Bangkokissa valmistautumassa lentoon Penangiin Malesiaan, joka on torstaina ja heti peraan perjantaina lennetaan viereiselle saarelle Langawille joulun viettoon!
-S
torstai 16. joulukuuta 2010
Kulttuuria kulttuuria
Paastiin onnellisesti Ho Chi Minh Cityyn takaisin, mutta siihen se onnellisuus sitten loppuikin.
Mentiin syomaan lounasta ravintolaan, joka oli meille tuttu jo edelliselta Saigonin vierailulta.
Noh..otinpa sitten tomaattikeiton, joka kaytannossa oli kuitenkin ketsuppikeitto. Loppupaiva menikin sitten vessanponttoa halaillessa, mutta onneksi oli viela jaljella Trawanganin taudin aikaisia laakkeita ja tauti kesti talla eraa viikonlopun sijaan 5 tuntia.
Ehka se oli ruokamyrkytys tai sit jotain muuta.. Samapa tuo kunhan meni nopeesti ohi!
Ho Chi Minh Cityn 5 paivan vierailun aikana oli tarkoitus tehda myos jotain jarkevaa.
Niimpa paatettiin kayda tutustumassa kahteen museoon. Ensimmaisena vuorossa oli War Remnants Museum, jossa oli kaikenlaista materiaalia Vietnamin sodan ajalta. Museossa vierahti koko iltapaiva. Nakemista oli paljon ja varsinkin sota-ajan valokuvat olivat erityisen vaikuttavia ja kiinnostavia. Ja totaalisen hirvittavia.
Aarimmaisen mielenkiintoinen museo kaiken kaikkiaan, vaikkakin kylla siina aika hiljaisena tyttona ja poikana tuli kierreltya.
Pidettiin yksi valipaiva ja mentiin keskiviikkona tsekkaamaan mita piti sisallaan Museum Ho Chi Minh City.
Pakko sanoa, etta museo oli aarimmaisen tylsa. Mielenkiintoisimmat jutut olivat ehka valokuvat, joissa oli kuvattuna kaupunkia eripuolilta vuonna 1955 ja vieressa oli samasta paikkaa kuva vuodelta 2005.
Hammentavaa oli huomata kuinka viidakkoa Saigon joskus on ollut ja kuinka tayteen ahdattu se on nykyaan.
Mutta joo siis alkaa menko tonne museoon! :D
Piti kertoa jotain tuosta HCMC:n moottoripyora helvetista..
Jokainen tienylitys oli sydarin paikka. Jos Sakarin kasi ei ollut omassa kiinni, meika jai sinne jonnekin tiensivuun ootteleen, etta taivaalta satais nitroja. Niita olis todella tarvittu enemman Saigonin liikenteen seassa, kuin mita Koukkuniemen vanhainkoti kuluttaa paivassa. Sakari oli tietysti kuin rapu rantahietikossa, eika antanut moisen hulinan ja halinan hairita omaa kulkuaan.
Todella vastenmielinen liikenne. Koko ajan torvet soi, ihmiset ajaa skoottereilla, autoilla, cykloilla sikin sokin. Kukaan ei noudata liikennevaloja ja olikohan siella edes liikenne merkkeja?
Saigonissa on naurettavan helppoa tulla ryostetyksi moottoripyoracowboyn toimesta, joka loppujen lopuksi katoaa parissa sekunnissa liikenteen sekaan.
Viimeisena iltana HCMC:ssa kaytiin katsomassa auringonlasku Sheraton hotellin kattoterassilta.
Drinkit olivat naurettavan kalliit, mutta oli se kylla nakemisen arvoinen. Todella upea maisema, mista nakyi puolet kaupungista. Aika alyton kylla se saastepilvi mika sen kaupungin paalla leijailee. Taitaa samanmoinen olla Bangkokissakin..
Ja BKK:sta puheenollen, taalla me ollaan taas! Jei! Aamulla saavuttiin klo 11.10.
Kohta lahetaan kattoon viela yks temppeli ja sit alkaakin kulttuurikiintio olla talta reissulta taynna.
-K
Mentiin syomaan lounasta ravintolaan, joka oli meille tuttu jo edelliselta Saigonin vierailulta.
Noh..otinpa sitten tomaattikeiton, joka kaytannossa oli kuitenkin ketsuppikeitto. Loppupaiva menikin sitten vessanponttoa halaillessa, mutta onneksi oli viela jaljella Trawanganin taudin aikaisia laakkeita ja tauti kesti talla eraa viikonlopun sijaan 5 tuntia.
Ehka se oli ruokamyrkytys tai sit jotain muuta.. Samapa tuo kunhan meni nopeesti ohi!
Ho Chi Minh Cityn 5 paivan vierailun aikana oli tarkoitus tehda myos jotain jarkevaa.
Niimpa paatettiin kayda tutustumassa kahteen museoon. Ensimmaisena vuorossa oli War Remnants Museum, jossa oli kaikenlaista materiaalia Vietnamin sodan ajalta. Museossa vierahti koko iltapaiva. Nakemista oli paljon ja varsinkin sota-ajan valokuvat olivat erityisen vaikuttavia ja kiinnostavia. Ja totaalisen hirvittavia.
Aarimmaisen mielenkiintoinen museo kaiken kaikkiaan, vaikkakin kylla siina aika hiljaisena tyttona ja poikana tuli kierreltya.
Pidettiin yksi valipaiva ja mentiin keskiviikkona tsekkaamaan mita piti sisallaan Museum Ho Chi Minh City.
Pakko sanoa, etta museo oli aarimmaisen tylsa. Mielenkiintoisimmat jutut olivat ehka valokuvat, joissa oli kuvattuna kaupunkia eripuolilta vuonna 1955 ja vieressa oli samasta paikkaa kuva vuodelta 2005.
Hammentavaa oli huomata kuinka viidakkoa Saigon joskus on ollut ja kuinka tayteen ahdattu se on nykyaan.
Mutta joo siis alkaa menko tonne museoon! :D
Piti kertoa jotain tuosta HCMC:n moottoripyora helvetista..
Jokainen tienylitys oli sydarin paikka. Jos Sakarin kasi ei ollut omassa kiinni, meika jai sinne jonnekin tiensivuun ootteleen, etta taivaalta satais nitroja. Niita olis todella tarvittu enemman Saigonin liikenteen seassa, kuin mita Koukkuniemen vanhainkoti kuluttaa paivassa. Sakari oli tietysti kuin rapu rantahietikossa, eika antanut moisen hulinan ja halinan hairita omaa kulkuaan.
Todella vastenmielinen liikenne. Koko ajan torvet soi, ihmiset ajaa skoottereilla, autoilla, cykloilla sikin sokin. Kukaan ei noudata liikennevaloja ja olikohan siella edes liikenne merkkeja?
Saigonissa on naurettavan helppoa tulla ryostetyksi moottoripyoracowboyn toimesta, joka loppujen lopuksi katoaa parissa sekunnissa liikenteen sekaan.
Viimeisena iltana HCMC:ssa kaytiin katsomassa auringonlasku Sheraton hotellin kattoterassilta.
Drinkit olivat naurettavan kalliit, mutta oli se kylla nakemisen arvoinen. Todella upea maisema, mista nakyi puolet kaupungista. Aika alyton kylla se saastepilvi mika sen kaupungin paalla leijailee. Taitaa samanmoinen olla Bangkokissakin..
Ja BKK:sta puheenollen, taalla me ollaan taas! Jei! Aamulla saavuttiin klo 11.10.
Kohta lahetaan kattoon viela yks temppeli ja sit alkaakin kulttuurikiintio olla talta reissulta taynna.
-K
perjantai 10. joulukuuta 2010
Ei niin muikea Mui Ne
Nha Trang
Loppuaika Nha Trangissa menikin melkein ainoastaan herkuttelemalla, oli parman- ja serranonkinkkuja, juustoja, pizzaa, pastaa, pihvia (reissun parasta), perunaa, oliiveja, oli huoneella ja ravintoloissa. Eipa sateisessa Nha Trangissa oikein muuta tekemista keksitty kuin herkutella, tayttaa kulinaristisia toiveitamme. Syotiin siis suruumme kun aurinkoa olimme etsimassa ja aurinko oli pahasti kateissa paksun ja sateisen pilviverhon takana.
Mui Ne
Saavuimme Mui Neen taynna suuria odotuksia liittyen aurinkoon.
Kuitenkin, edelleen, saa jatkui sateisena, onneksi Mui Ne tarjosi sentaan 5 astetta Nha Trangia lampoisemman ilmaston, joten enaa ei tarvinnut palella.
Sitten se vaan ilmestyi. Tiistaina herattiin auringon paisteeseen, oli olo kuin olisi vain nahnyt pahaa unta auringottomuudesta. Vihdoin paastiin rannalle ruskettumaan! Ja tata herkkua kesti 3 kokonaista paivaa.
Rusketus alkaa taas molemmilla oleen ihan semi-uskottava.
Aurinko onkin aikalailla meidan ainoa ilo ollut Mui Nessa. Taalla on TYLSAA. Mitaan ei tapahdu. Kaytannossa koko kyla on yhden tien varrella.
Ainoa mahdollinen aktiviteetti mahdollisuus olisi "leijasurffaus" (Kite surfing), jota ei lahdetty koittamaan, koska ei se perus surffauskaan tuntunut olevan ihan meidan heinia..niin ja onhan toi hintakin aika mielenkiintoinen: 140 dollaria paiva! Joten, ei kiitos.
Itsenaisyyspaivan viettoa
Ei ollut linnanjuhlia, ei ollut hienoja pukuja, ei ollut tyovuoroa, ei ollut omaa vastaanottoa, ei ollut mitenkaanpain perinteinen itsenaisyyspaiva luvassa.
Niimpa lahdettiin syomaan isanmaallisesti italialaista ruokaa. Uskokaa vaan, jos Suomi-ruokaa olisi ollut tarjolla, niin luultavasti hinnalla ei olisi hirveesti ollut valia!
Sakari vetasi tuhannentaytteen pizzan huiviinsa ja Kiialla katosi tuulensuojaan herkullinen pestopasta.
Ruokailun jalkeen lahdettiin katsastamaan paikallinen "menomesta" Pogo. Jossain vaiheessa iltaa herattiin siihen todellisuuteen, etta koko kapakka oli taynna itanaapureita. Itsenaisyyspaiva meni siis italialaisessa ravintolassa, vietnamilaisessa rantabaarissa venalaisten keskella.
Ah, miten isanmaallista! Voidaanko me liittya perussuomalaisiin?
Hiekkaa
Tanaan kaytiin tarkistamassa milta nayttaa Mui Nen kuuluisat hiekkadyynit. Hienolta naytti, varsinkin kun ei ole ennen tuommoisia dyyneja paassyt ihastelemaan. Matkattiin siis n. 10 km Mui Nesta itaanpain skootterilla.
Perille paastya lapset tungeksivat meidan ymparilla yrittaen saada meidat vuokraamaan liukuria. Korvissa kaikui aggressiiviset myyntipuheet. Edelleen tekee pahaa kun nakee ala-aste ikaisia lapsia myyntitoissa...
Paadyttiin vuokraamaan omat liukurit Jai ja Yang nimiselta tyttokaksikolta.
Dyyneja laskettiin ripeasti alas ja noustiin erittain vaivalloisesti hikisina ylos. Jai jopa alkoi tyontamaan Kiiaa hanurista ylos rinnetta, kun ei tati meinannut jaksaa itse patikoida kuumassa hiekassa.
Huoneelle takaisin paastyamme alkoi puhdistautumis operaatio, hiekkaa oli taskut, vaatteet, korvat, hiukset, nena, suu, nielu ja silmat taynna. Siltikin tama oli Mui Nen parasta aktiviteettia, jos rannalla laiskottelua ei lasketa aktiviteetiksi. Kokemisen arvoiset dyynit!
Huomenna Saigoniin
Viikon vierailun jalkeen jatetaan Mui Ne taakse ja palataan huomenna Saigoniin, josta lennetaan ensi viikon torstaina Bangkokiin. Lennoista puheenollen; ostettiin kaksi uutta lentoa, Penangista Langawille ja Langawilta Kuala Lumpuriin.
Molemmat erikoispaivina, joulun- ja uuden vuodenaattoina! Bussissa istumiset alkaa tuntua jo liikaa istumalihaksissa, joten paatettiin matkustaa helpommin ja nopeammin reissun viime hetkien kunniaksi.
Meilla on siis tiedossa 3 viikon sisaan 6 lentoa. Mutta mikas tassa, kun Air Asia hinnat on ystavalliset. "Air asia-now everybody can fly"
-K & S
Loppuaika Nha Trangissa menikin melkein ainoastaan herkuttelemalla, oli parman- ja serranonkinkkuja, juustoja, pizzaa, pastaa, pihvia (reissun parasta), perunaa, oliiveja, oli huoneella ja ravintoloissa. Eipa sateisessa Nha Trangissa oikein muuta tekemista keksitty kuin herkutella, tayttaa kulinaristisia toiveitamme. Syotiin siis suruumme kun aurinkoa olimme etsimassa ja aurinko oli pahasti kateissa paksun ja sateisen pilviverhon takana.
Mui Ne
Saavuimme Mui Neen taynna suuria odotuksia liittyen aurinkoon.
Kuitenkin, edelleen, saa jatkui sateisena, onneksi Mui Ne tarjosi sentaan 5 astetta Nha Trangia lampoisemman ilmaston, joten enaa ei tarvinnut palella.
Sitten se vaan ilmestyi. Tiistaina herattiin auringon paisteeseen, oli olo kuin olisi vain nahnyt pahaa unta auringottomuudesta. Vihdoin paastiin rannalle ruskettumaan! Ja tata herkkua kesti 3 kokonaista paivaa.
Rusketus alkaa taas molemmilla oleen ihan semi-uskottava.
Aurinko onkin aikalailla meidan ainoa ilo ollut Mui Nessa. Taalla on TYLSAA. Mitaan ei tapahdu. Kaytannossa koko kyla on yhden tien varrella.
Ainoa mahdollinen aktiviteetti mahdollisuus olisi "leijasurffaus" (Kite surfing), jota ei lahdetty koittamaan, koska ei se perus surffauskaan tuntunut olevan ihan meidan heinia..niin ja onhan toi hintakin aika mielenkiintoinen: 140 dollaria paiva! Joten, ei kiitos.
Itsenaisyyspaivan viettoa
Ei ollut linnanjuhlia, ei ollut hienoja pukuja, ei ollut tyovuoroa, ei ollut omaa vastaanottoa, ei ollut mitenkaanpain perinteinen itsenaisyyspaiva luvassa.
Niimpa lahdettiin syomaan isanmaallisesti italialaista ruokaa. Uskokaa vaan, jos Suomi-ruokaa olisi ollut tarjolla, niin luultavasti hinnalla ei olisi hirveesti ollut valia!
Sakari vetasi tuhannentaytteen pizzan huiviinsa ja Kiialla katosi tuulensuojaan herkullinen pestopasta.
Ruokailun jalkeen lahdettiin katsastamaan paikallinen "menomesta" Pogo. Jossain vaiheessa iltaa herattiin siihen todellisuuteen, etta koko kapakka oli taynna itanaapureita. Itsenaisyyspaiva meni siis italialaisessa ravintolassa, vietnamilaisessa rantabaarissa venalaisten keskella.
Ah, miten isanmaallista! Voidaanko me liittya perussuomalaisiin?
Hiekkaa
Tanaan kaytiin tarkistamassa milta nayttaa Mui Nen kuuluisat hiekkadyynit. Hienolta naytti, varsinkin kun ei ole ennen tuommoisia dyyneja paassyt ihastelemaan. Matkattiin siis n. 10 km Mui Nesta itaanpain skootterilla.
Perille paastya lapset tungeksivat meidan ymparilla yrittaen saada meidat vuokraamaan liukuria. Korvissa kaikui aggressiiviset myyntipuheet. Edelleen tekee pahaa kun nakee ala-aste ikaisia lapsia myyntitoissa...
Paadyttiin vuokraamaan omat liukurit Jai ja Yang nimiselta tyttokaksikolta.
Dyyneja laskettiin ripeasti alas ja noustiin erittain vaivalloisesti hikisina ylos. Jai jopa alkoi tyontamaan Kiiaa hanurista ylos rinnetta, kun ei tati meinannut jaksaa itse patikoida kuumassa hiekassa.
Huoneelle takaisin paastyamme alkoi puhdistautumis operaatio, hiekkaa oli taskut, vaatteet, korvat, hiukset, nena, suu, nielu ja silmat taynna. Siltikin tama oli Mui Nen parasta aktiviteettia, jos rannalla laiskottelua ei lasketa aktiviteetiksi. Kokemisen arvoiset dyynit!
Huomenna Saigoniin
Viikon vierailun jalkeen jatetaan Mui Ne taakse ja palataan huomenna Saigoniin, josta lennetaan ensi viikon torstaina Bangkokiin. Lennoista puheenollen; ostettiin kaksi uutta lentoa, Penangista Langawille ja Langawilta Kuala Lumpuriin.
Molemmat erikoispaivina, joulun- ja uuden vuodenaattoina! Bussissa istumiset alkaa tuntua jo liikaa istumalihaksissa, joten paatettiin matkustaa helpommin ja nopeammin reissun viime hetkien kunniaksi.
Meilla on siis tiedossa 3 viikon sisaan 6 lentoa. Mutta mikas tassa, kun Air Asia hinnat on ystavalliset. "Air asia-now everybody can fly"
-K & S
keskiviikko 1. joulukuuta 2010
Egg & Noodle
Poached egg, boiled egg, scrambled egg, fried egg, omelet, omelet with cheese, bread with egg, soup with egg, egg with egg..EGG!!!
Nyt alkaa riittaan. Kolesteroliarvot on katossa ja suonet varmaan jo hyvaa vauhtia tukossa.
Reissun alussa kananmuna, kaikissa muodoissaan, tuntui turvalliselta, edulliselta ja kaikinpuolin hyvalta vaihtoehdolta aamiaiseksi. Kananmunahan on melko tayttavaa ja ainakin tiesi mita tilasi.
Nyt kuitenkin kyseinen ruoka-aine alkaa pahemman kerran tulla korvista ulos.
Aamiaisella, jos viereisessa poydassa porukka tilaa omelettia, niin on parempi olla vilkuilematta, muuten saattaa oma hedelmasalaatti tai pannukakku nopeasti kivuta pois tuulensuojasta.
Kananmuna kaikissa muodoissaan aiheuttaa lahinna kylmiavareita talla hetkella.
Ehkapa keitetty muna voisi menna alas pinaattikeiton kanssa, mutta kun eihan taalla ole mitaan pinaattikeittoja! Se on kuulkaas nuudelikeittoo mita taalta saa, mutta hei, nou hata! Senkin saa kananmunalla kuorrutettuna!
Nuudeli keittokin on ihan omalukunsa. Sita saa aamiaiseksi, valipalaksi, lounaaksi, paivalliseksi, huikopalaksi, iltapalaksi ja viela yopalaksi, ihan kuten riisiakin. Vaikka nama Aasian ruuat ovatkin hyvan makuisia, alkaa silti 6kk matkustamisen jalkeen olla jo melko kypsa riisiin ja riisinuudeliin, seka tietysti niihin iki-ihaniin kananmuniin.
Varsinkin Kiialle on tehnyt tiukkaa puolen vuoden tauko ruisleivasta ja muista kuitupitoisista ruoka-aineista.
Nyt siis pikkuhiljaa alamme jo tosissaan odottelemaan vesikielella Suomessa tarjottavia pihveja (ei mitaan waterbuffaloa, vaan kunnon harkaa), perunaa (kaikissa muodoissaan), pastaa, erityisesti raikasta tuoretta salaattia, maitotuotteita kaikissa muodoissaan ja muita tuttuja appeita.
Seka erityisesti aamiaiseksi nuudelikeiton sijaan esim. fazerin ruispuikula edamilla paallystettyna! Nam!
-S & K
Nyt alkaa riittaan. Kolesteroliarvot on katossa ja suonet varmaan jo hyvaa vauhtia tukossa.
Reissun alussa kananmuna, kaikissa muodoissaan, tuntui turvalliselta, edulliselta ja kaikinpuolin hyvalta vaihtoehdolta aamiaiseksi. Kananmunahan on melko tayttavaa ja ainakin tiesi mita tilasi.
Nyt kuitenkin kyseinen ruoka-aine alkaa pahemman kerran tulla korvista ulos.
Aamiaisella, jos viereisessa poydassa porukka tilaa omelettia, niin on parempi olla vilkuilematta, muuten saattaa oma hedelmasalaatti tai pannukakku nopeasti kivuta pois tuulensuojasta.
Kananmuna kaikissa muodoissaan aiheuttaa lahinna kylmiavareita talla hetkella.
Ehkapa keitetty muna voisi menna alas pinaattikeiton kanssa, mutta kun eihan taalla ole mitaan pinaattikeittoja! Se on kuulkaas nuudelikeittoo mita taalta saa, mutta hei, nou hata! Senkin saa kananmunalla kuorrutettuna!
Nuudeli keittokin on ihan omalukunsa. Sita saa aamiaiseksi, valipalaksi, lounaaksi, paivalliseksi, huikopalaksi, iltapalaksi ja viela yopalaksi, ihan kuten riisiakin. Vaikka nama Aasian ruuat ovatkin hyvan makuisia, alkaa silti 6kk matkustamisen jalkeen olla jo melko kypsa riisiin ja riisinuudeliin, seka tietysti niihin iki-ihaniin kananmuniin.
Varsinkin Kiialle on tehnyt tiukkaa puolen vuoden tauko ruisleivasta ja muista kuitupitoisista ruoka-aineista.
Nyt siis pikkuhiljaa alamme jo tosissaan odottelemaan vesikielella Suomessa tarjottavia pihveja (ei mitaan waterbuffaloa, vaan kunnon harkaa), perunaa (kaikissa muodoissaan), pastaa, erityisesti raikasta tuoretta salaattia, maitotuotteita kaikissa muodoissaan ja muita tuttuja appeita.
Seka erityisesti aamiaiseksi nuudelikeiton sijaan esim. fazerin ruispuikula edamilla paallystettyna! Nam!
-S & K
lauantai 27. marraskuuta 2010
Good Morning Vietnam!
SihanoukVille
Kauas taakse on jo jaanyt se mielenrentoutus ranta. Matkaa on jo paljon takana, vaikka aikaa vain vahan, tai silta se ainakin tuntuu.
Sihanoukissa meilla jai tekematta snorklausreissu ja vanha ranskalaiskylakin sijaisti 90km lahempana Kampotia kuin Sihanoukia, joten sekin jai tekematta. No mita me sitten tehtiin koko 14yota Sihanoukissa? Nautittiin ja vietettiin lomaa lomasta ja reissaamisesta.
Sihanoukin rannalla pyori kaiken maailman ihme kaupustelijoita, joita on koko Aasia taynna, eika pelkastaan rannat. Mitaan ei ostettu. Eika osteta, valttamatta.
Sakarilla meinasikin valilla vanne kiristya paan ymparilla liikaa, kun paikalle ilmestyy ties kuinka mones ja/tai kuinka monetta kertaa sama kauppias myymassa samaa tuotetta, mita jokainen muukin myy.
Kun Wau ja Weu ilmestyivat kaupustelemaan omaa ideaansa, langalla karvojen sheivausta, ei Kiian jaloissa ollut paljon tehtavaa, oli sileat kuin vauvan pylly, silloin Sakari suostui antamaan kainalonsa kyseisen tati kaksikon kasittelyyn. Se oli ihan okei. Seuraavana paivana tosin kainaloita vahan kihelmoi.
No olipahan kokemus ja puoli hyvaa jalkea tuli. Se siita.
Meidan ikainen Suomalainen pariskuntakin tavattiin rannalla, tosin jo Siem Reapissa oltiin samassa gh:ssa.
Pari mukavaa iltaa heilahti Jannen ja Sonjan kanssa. Sakarilla nimenomaan heilahti kun sai juttukaveria puhumaan aiheista, mitka ei valttamatta oo niita naisten lemppareita, kuten autot ja moottoripyorat.
Pari iltaa Jannen kanssa meni jo aamun puolelle ennen kuin Sakari onnistui raahautumaan gh:lle Kiian viereen huilaamaan. Tulipa kaytya myos Casinolla. Rahaa ei mennyt paljon mitaan, mutta sitakin mielenkiintoisempaa se oli.
Sadekauden pitaisi kai jo olla ohi, vaikkei ihan silta tunnu. Sade kun alkaa tihkuttaa niin on toimittava nopeasti. Suojaan tai muuten kastuu, aikaa muutamasta sekunnista muutamaan minuuttiin. Kun rankka sade alkaa pisarat on isoja ja niita on paljon. Tata ei onneksi kesta yleensa kuin muutaman tunnin ja sen jalkeen taas paistaa, ehka.
Se on ihan okei jos ei ole tehty sokerista. Ei jaksa murehtia.
Muutamia asioita on, jota taalla on tullut ihmeteltya useampaan otteeseen ja usein.
Miksi taalla on suuressa huudossa ihmisilla pitaa paivisin flanelli-pyjamat paalla?! Miksi? Kertokaa joku, joka on meita viisaampi!
Sen ymmartaa kylla, jos illalla lahtee lahikaupassa kaymaan pyjama paalla, kun laiskottaa vaihtaa oikeita vaatteita paalle, mutta koko paiva hengailla pyjamassa kuin missakin muotiluomuksessa. Ei pysty ainakaan talla nupilla kasittelemaan tata kysymysta...
Kampot
Kampot, konkurssipesa, reissun suurimpia floppeja, tylsa, kuollut ja ransistynyt kyla.
Meille ei siella ollut mitaan, ei kertakaikkiaan mitaan. Ruokaa sai viela klo 22.00 jos sai, ja se ei ollut mitaan kovin erikoista, mihinkaan suuntaa. Taytti muttei mikaan kulinaarinen elamys ollut.
Skootterikin vuokrattiin ja kylaa ajeltiin ympariinsa kuin hullut vailla paamaaraa. Kaytiin katsomassa Bokorin luonnonpuistoa, jossa sijaitsee tama vanha hylatty autio ranskalaiskyla. Oikeastaan ei kayty katsomassa kuin luonnonpuiston porttia, alueelle olisi ollut sisaanpaasy maksu, mutta meita ei huvittanut maksaa vedatys hintaa mita meilta pyydettiin, joten skootteri ympari ja nokka kohti konkurssipesaa, on sekin autio kaupunki sinansa. 4 yota ja 4 paivaa Kampotissa meni melko pitkalti hotellihuoneessa kaapeli-tv elokuvien parissa, mita nyt ei skootterin selassa istuttu.
Eipa oikein muuta voi sanoa koko kylasta, kuin etta, jos on jumiutunut tai tykastynyt jonnekkin 1970-1980-lukujen huumehoyryisiin tienvarsi "bileisiin" ja jumitus paikkoihin on Kampot loistava kohde. Ei sita oikein muuten pysty kuvailemaan.
Good morning Vietnam
Lahto Kampotista Vietnamiin Saigoniin (Ho Chi Minh Cityyn) piti olla helppo rasti, yksi bussin vaihto rajalla ja matkaan kulua aikaa 8h max10h. Joopa joo... Rajalle mennessa oltiin bussia ehditty vaihtaan jo 2kertaa, siella istuttiin pari tuntia odottaen ilman tietoa tulevasta. Saigoniin paastiin loppujen lopuksi 5-6 bussin vaihdon ja 14h matkustamisen jalkeen. Onneksi istumalihakset on jo jotenkinpain tottuneet tahan, mutta kylla se silti valilla aina tiukkaa tekee.
Taman piti siis olla se helpompi vaihtoehto ja samalla myos kalliimpi. Halvempi oltaisiin otettu, mutta ei saatu. Halvempi olisi kiertanyt Phnom Penhin kautta. Samana paivana alkoi (Suomessakin uutisoitu) surullisen kuuluisa Boat Racing tapahtuma Phnom Penhissa ja siksi bussimatkaa ei sita kautta suostuttu tekemaan. Kyseisessa tapahtumassahan kuoli 450 ihmista viimeisimpien tietojen mukaan. Hyva, etta me ei siella oltu. Itseni tuntien tiedan, etta olisimme Kiian kanssa olleet keskella kyseisia hulinoita, pahimmassa tapauksessa kasvattamassa uhrien lukumaaraa kahdella henkilolla ja tekemassa asiasta vielakin isompaa uutista Suomeen. Onneksi ei niin kaynyt. Taas yksi laheltapiti tilanne valtetty.
Saigonissa tosiaan oltiin lauantai yona puolenyon jalkeen. Vaihtoehdot majapaikkojen suhteen oli aika vahissa ja vasyneina, vastoinkaymisten turruttamina, istumalihakset jumissa otettiin helppona arpana vahan kalliimpi ja tasokkaampi hotla. Niinpa sita sitten paadyttiin pitkasta aikaa oikein kunnon hotlaan yhdeksi yoksi.
Pari seuraavaa menikin halvemmassa, mutta silti oikein siistissa vasyneiden matkalaisten majoitusliikkeessa, jossa oli oikein miellyttava ja toimiva palvelu henkilokunnan puolesta.
Saigoniin palaamme viela, silloin kyseisesta moottoripyora helvetista lisaa.
Da Lat
Kylma. Da Latissa oli kylma. Ainakin tassa vaiheessa ja meidan varustetasolla. Kun on 5,5 kk aurinkoa enemman ja vahemman takana, hikisissa kohteissa, niin13-15c yolla ja noin 20c paivalla tuntuu erityisen hyytavalta ilman pitkia housuja.
Nyt Kiiankin tajusi mita pelattavaa Suomeen paluussa on. Kylmyys, mika jaadyttaa luut ja koko kropan.
Se iskee kuin Mike Tayson vasten kasvoja, yhtakkia ja ja varoittamatta.
Da Lat oli ihan kiva kaupunki muuten. Saunassakin kaytiin, mika oli hyva. Sita edeltanyt "hieronta" tosin ei. Monessa eri hieronnassa ollaan kayty, kertaakaan ei taman tason ravellyksessa. Ihme touhua.
Koko "hieronnan" ajan tuntui, etta hierojalla on kiire johonkin. Ja olihan silla, kiire paasta vonkaamaan tippia ja tarjoamaan loppu ratkaisua. Sinansa huvittavammaksi tilanteen teki se, etta tama oli molemmille ensimmainen loppu ratkaisu ehdotus missaanpain Aasiaa ja missaan hieromossa.
Kylla, myos Kiialle tuli ehdotus ja sita jopa vahan taidettiin kopeloida, naishierojat oli molemmilla, mutta Sakari selvisi vahemmalla laappimisella.
Nha Trang
Matka Nha Trangin rantakohteeseen sujui hyvin. Loydettiin viela hyva, siisti, kaikilla herkuilla oleva hotelli huone merimaisemalla hyvin edulliseen hintaan, siihen se hyvyys sitten jaikin.
Suihkuun mentiin ja ovi vedettiin perassa kiinni, kiinni se myos jai. Reilu puoli tuntia pienessa suihkuhuoneessa mekastettiin ja ihmisia huudettiin apuun. Siis sen jalkeen, kun olin paskonut oven ikkunalasin suihkulla.
Kivasti lasi helahti lattialle, mutta harmittavasti myos oven kahvoille ja suihkun lattialle.
Ovi ei auennut kummaltakaan puolelta. Ei millaan.
Naapuri huoneen asukit kuuli kun mekastaminen alkoi ja tuli kyseleen onko joku hatana, on todellakin, me ollaan vankina meidan omassa suihkuhuoneessa. Sakarilla ei ollut asian kanssa sen isompaa hataa, ulos olisi menty vaikka sitten lasin lapi, vaikkakin se olisi vaatinut isoja naarmuja kehoon.
Kiia sen sijaan sai paakoppaansa vieraaksi jo tutuksi tulleen aalio ilkion, paniikkikohtauksen, taas. Hotellinpoika tuli huoneeseen ja ensi toikseen alkoi siivota lattialta lasin sirjuja. kiva, sitahan me siina oltiinkin yli puoli tuntia odotettu, etta joku tulisi siivoamaan lattian. Perkele. Taas en tajua.
Kun oltiin vapauduttu meidan loukosta oli aika lahtea selvittamaan asiaa. Sekin sinansa mielekiintoinen tapaus. Ihan erilailla miten meilla kivassa koti Suomessa, asiasta ei saatu korvaukseks edes yhta ilmaiseta yota, meidat heitettiin hotellista pihalle. Ja taas ei ymmarra. Tilanteen vaatimalla tasolla tuli paasteltya koko kiro- ja haukkumasana varasto hotellin respassa taydella volyymilla. Enpa ennen ole noin avautunut kenellekkaan niin voimakkaasti, taysilla ja vihaisen agressiivisena.
Mita tasta jai meille kateen? Kiialle pelko suljettuihin tiloihin. Sakarille harmistus, ettei koko ikkunaa pistanyt palasiksi ja joitain lasinsiruja kasiin ja sormiin... Kostojan kosto jai puolittaiseksi.
Hotellille jai kateen lattia tayteen lasin sirua ja rikkinainen vessanovilasi. Llisaksi jai saamatta meidan rahat mahdollisesti kymmenelta yolta.
Ja tietysti ne nettosivat kyseisesta episodista viela kaksi loppuun arsytettya suomalaiskulkijaa, arsytettya kuin talviunilta heratetyt karhut, kyrailemaan kyseisen rupupaikan kohtelua maksavia asiakkaita kohtaan.
Ja taas Perkele.
Nyt ollaan jo yksi yo oltu toisessa hotellissa, vahan kalliimmassa, mutta ainakaan viela ei olla jaaty jumiin. Asiat reilassa. No problemos amigos hombres y senioritas!
Jaakaappiin kaytiin hakeen vahan parman kinkkua, juustoa, punkkua, olutta ja pikkupullo vodkaa.
Kommetteja, cam on! (Cam on= kiitos)
-S
Kauas taakse on jo jaanyt se mielenrentoutus ranta. Matkaa on jo paljon takana, vaikka aikaa vain vahan, tai silta se ainakin tuntuu.
Sihanoukissa meilla jai tekematta snorklausreissu ja vanha ranskalaiskylakin sijaisti 90km lahempana Kampotia kuin Sihanoukia, joten sekin jai tekematta. No mita me sitten tehtiin koko 14yota Sihanoukissa? Nautittiin ja vietettiin lomaa lomasta ja reissaamisesta.
Sihanoukin rannalla pyori kaiken maailman ihme kaupustelijoita, joita on koko Aasia taynna, eika pelkastaan rannat. Mitaan ei ostettu. Eika osteta, valttamatta.
Sakarilla meinasikin valilla vanne kiristya paan ymparilla liikaa, kun paikalle ilmestyy ties kuinka mones ja/tai kuinka monetta kertaa sama kauppias myymassa samaa tuotetta, mita jokainen muukin myy.
Kun Wau ja Weu ilmestyivat kaupustelemaan omaa ideaansa, langalla karvojen sheivausta, ei Kiian jaloissa ollut paljon tehtavaa, oli sileat kuin vauvan pylly, silloin Sakari suostui antamaan kainalonsa kyseisen tati kaksikon kasittelyyn. Se oli ihan okei. Seuraavana paivana tosin kainaloita vahan kihelmoi.
No olipahan kokemus ja puoli hyvaa jalkea tuli. Se siita.
Meidan ikainen Suomalainen pariskuntakin tavattiin rannalla, tosin jo Siem Reapissa oltiin samassa gh:ssa.
Pari mukavaa iltaa heilahti Jannen ja Sonjan kanssa. Sakarilla nimenomaan heilahti kun sai juttukaveria puhumaan aiheista, mitka ei valttamatta oo niita naisten lemppareita, kuten autot ja moottoripyorat.
Pari iltaa Jannen kanssa meni jo aamun puolelle ennen kuin Sakari onnistui raahautumaan gh:lle Kiian viereen huilaamaan. Tulipa kaytya myos Casinolla. Rahaa ei mennyt paljon mitaan, mutta sitakin mielenkiintoisempaa se oli.
Sadekauden pitaisi kai jo olla ohi, vaikkei ihan silta tunnu. Sade kun alkaa tihkuttaa niin on toimittava nopeasti. Suojaan tai muuten kastuu, aikaa muutamasta sekunnista muutamaan minuuttiin. Kun rankka sade alkaa pisarat on isoja ja niita on paljon. Tata ei onneksi kesta yleensa kuin muutaman tunnin ja sen jalkeen taas paistaa, ehka.
Se on ihan okei jos ei ole tehty sokerista. Ei jaksa murehtia.
Muutamia asioita on, jota taalla on tullut ihmeteltya useampaan otteeseen ja usein.
Miksi taalla on suuressa huudossa ihmisilla pitaa paivisin flanelli-pyjamat paalla?! Miksi? Kertokaa joku, joka on meita viisaampi!
Sen ymmartaa kylla, jos illalla lahtee lahikaupassa kaymaan pyjama paalla, kun laiskottaa vaihtaa oikeita vaatteita paalle, mutta koko paiva hengailla pyjamassa kuin missakin muotiluomuksessa. Ei pysty ainakaan talla nupilla kasittelemaan tata kysymysta...
Kampot
Kampot, konkurssipesa, reissun suurimpia floppeja, tylsa, kuollut ja ransistynyt kyla.
Meille ei siella ollut mitaan, ei kertakaikkiaan mitaan. Ruokaa sai viela klo 22.00 jos sai, ja se ei ollut mitaan kovin erikoista, mihinkaan suuntaa. Taytti muttei mikaan kulinaarinen elamys ollut.
Skootterikin vuokrattiin ja kylaa ajeltiin ympariinsa kuin hullut vailla paamaaraa. Kaytiin katsomassa Bokorin luonnonpuistoa, jossa sijaitsee tama vanha hylatty autio ranskalaiskyla. Oikeastaan ei kayty katsomassa kuin luonnonpuiston porttia, alueelle olisi ollut sisaanpaasy maksu, mutta meita ei huvittanut maksaa vedatys hintaa mita meilta pyydettiin, joten skootteri ympari ja nokka kohti konkurssipesaa, on sekin autio kaupunki sinansa. 4 yota ja 4 paivaa Kampotissa meni melko pitkalti hotellihuoneessa kaapeli-tv elokuvien parissa, mita nyt ei skootterin selassa istuttu.
Eipa oikein muuta voi sanoa koko kylasta, kuin etta, jos on jumiutunut tai tykastynyt jonnekkin 1970-1980-lukujen huumehoyryisiin tienvarsi "bileisiin" ja jumitus paikkoihin on Kampot loistava kohde. Ei sita oikein muuten pysty kuvailemaan.
Good morning Vietnam
Lahto Kampotista Vietnamiin Saigoniin (Ho Chi Minh Cityyn) piti olla helppo rasti, yksi bussin vaihto rajalla ja matkaan kulua aikaa 8h max10h. Joopa joo... Rajalle mennessa oltiin bussia ehditty vaihtaan jo 2kertaa, siella istuttiin pari tuntia odottaen ilman tietoa tulevasta. Saigoniin paastiin loppujen lopuksi 5-6 bussin vaihdon ja 14h matkustamisen jalkeen. Onneksi istumalihakset on jo jotenkinpain tottuneet tahan, mutta kylla se silti valilla aina tiukkaa tekee.
Taman piti siis olla se helpompi vaihtoehto ja samalla myos kalliimpi. Halvempi oltaisiin otettu, mutta ei saatu. Halvempi olisi kiertanyt Phnom Penhin kautta. Samana paivana alkoi (Suomessakin uutisoitu) surullisen kuuluisa Boat Racing tapahtuma Phnom Penhissa ja siksi bussimatkaa ei sita kautta suostuttu tekemaan. Kyseisessa tapahtumassahan kuoli 450 ihmista viimeisimpien tietojen mukaan. Hyva, etta me ei siella oltu. Itseni tuntien tiedan, etta olisimme Kiian kanssa olleet keskella kyseisia hulinoita, pahimmassa tapauksessa kasvattamassa uhrien lukumaaraa kahdella henkilolla ja tekemassa asiasta vielakin isompaa uutista Suomeen. Onneksi ei niin kaynyt. Taas yksi laheltapiti tilanne valtetty.
Saigonissa tosiaan oltiin lauantai yona puolenyon jalkeen. Vaihtoehdot majapaikkojen suhteen oli aika vahissa ja vasyneina, vastoinkaymisten turruttamina, istumalihakset jumissa otettiin helppona arpana vahan kalliimpi ja tasokkaampi hotla. Niinpa sita sitten paadyttiin pitkasta aikaa oikein kunnon hotlaan yhdeksi yoksi.
Pari seuraavaa menikin halvemmassa, mutta silti oikein siistissa vasyneiden matkalaisten majoitusliikkeessa, jossa oli oikein miellyttava ja toimiva palvelu henkilokunnan puolesta.
Saigoniin palaamme viela, silloin kyseisesta moottoripyora helvetista lisaa.
Da Lat
Kylma. Da Latissa oli kylma. Ainakin tassa vaiheessa ja meidan varustetasolla. Kun on 5,5 kk aurinkoa enemman ja vahemman takana, hikisissa kohteissa, niin13-15c yolla ja noin 20c paivalla tuntuu erityisen hyytavalta ilman pitkia housuja.
Nyt Kiiankin tajusi mita pelattavaa Suomeen paluussa on. Kylmyys, mika jaadyttaa luut ja koko kropan.
Se iskee kuin Mike Tayson vasten kasvoja, yhtakkia ja ja varoittamatta.
Da Lat oli ihan kiva kaupunki muuten. Saunassakin kaytiin, mika oli hyva. Sita edeltanyt "hieronta" tosin ei. Monessa eri hieronnassa ollaan kayty, kertaakaan ei taman tason ravellyksessa. Ihme touhua.
Koko "hieronnan" ajan tuntui, etta hierojalla on kiire johonkin. Ja olihan silla, kiire paasta vonkaamaan tippia ja tarjoamaan loppu ratkaisua. Sinansa huvittavammaksi tilanteen teki se, etta tama oli molemmille ensimmainen loppu ratkaisu ehdotus missaanpain Aasiaa ja missaan hieromossa.
Kylla, myos Kiialle tuli ehdotus ja sita jopa vahan taidettiin kopeloida, naishierojat oli molemmilla, mutta Sakari selvisi vahemmalla laappimisella.
Nha Trang
Matka Nha Trangin rantakohteeseen sujui hyvin. Loydettiin viela hyva, siisti, kaikilla herkuilla oleva hotelli huone merimaisemalla hyvin edulliseen hintaan, siihen se hyvyys sitten jaikin.
Suihkuun mentiin ja ovi vedettiin perassa kiinni, kiinni se myos jai. Reilu puoli tuntia pienessa suihkuhuoneessa mekastettiin ja ihmisia huudettiin apuun. Siis sen jalkeen, kun olin paskonut oven ikkunalasin suihkulla.
Kivasti lasi helahti lattialle, mutta harmittavasti myos oven kahvoille ja suihkun lattialle.
Ovi ei auennut kummaltakaan puolelta. Ei millaan.
Naapuri huoneen asukit kuuli kun mekastaminen alkoi ja tuli kyseleen onko joku hatana, on todellakin, me ollaan vankina meidan omassa suihkuhuoneessa. Sakarilla ei ollut asian kanssa sen isompaa hataa, ulos olisi menty vaikka sitten lasin lapi, vaikkakin se olisi vaatinut isoja naarmuja kehoon.
Kiia sen sijaan sai paakoppaansa vieraaksi jo tutuksi tulleen aalio ilkion, paniikkikohtauksen, taas. Hotellinpoika tuli huoneeseen ja ensi toikseen alkoi siivota lattialta lasin sirjuja. kiva, sitahan me siina oltiinkin yli puoli tuntia odotettu, etta joku tulisi siivoamaan lattian. Perkele. Taas en tajua.
Kun oltiin vapauduttu meidan loukosta oli aika lahtea selvittamaan asiaa. Sekin sinansa mielekiintoinen tapaus. Ihan erilailla miten meilla kivassa koti Suomessa, asiasta ei saatu korvaukseks edes yhta ilmaiseta yota, meidat heitettiin hotellista pihalle. Ja taas ei ymmarra. Tilanteen vaatimalla tasolla tuli paasteltya koko kiro- ja haukkumasana varasto hotellin respassa taydella volyymilla. Enpa ennen ole noin avautunut kenellekkaan niin voimakkaasti, taysilla ja vihaisen agressiivisena.
Mita tasta jai meille kateen? Kiialle pelko suljettuihin tiloihin. Sakarille harmistus, ettei koko ikkunaa pistanyt palasiksi ja joitain lasinsiruja kasiin ja sormiin... Kostojan kosto jai puolittaiseksi.
Hotellille jai kateen lattia tayteen lasin sirua ja rikkinainen vessanovilasi. Llisaksi jai saamatta meidan rahat mahdollisesti kymmenelta yolta.
Ja tietysti ne nettosivat kyseisesta episodista viela kaksi loppuun arsytettya suomalaiskulkijaa, arsytettya kuin talviunilta heratetyt karhut, kyrailemaan kyseisen rupupaikan kohtelua maksavia asiakkaita kohtaan.
Ja taas Perkele.
Nyt ollaan jo yksi yo oltu toisessa hotellissa, vahan kalliimmassa, mutta ainakaan viela ei olla jaaty jumiin. Asiat reilassa. No problemos amigos hombres y senioritas!
Jaakaappiin kaytiin hakeen vahan parman kinkkua, juustoa, punkkua, olutta ja pikkupullo vodkaa.
Kommetteja, cam on! (Cam on= kiitos)
-S
tiistai 9. marraskuuta 2010
Mouse in da house
Angkor Watin korkeakulttuuriplajayksen ja Phnom Pehnissa koettujen historian oppituntien jalkeen kaipailtiin jotain vahemman rankkaa meininkia, joten paadyimme Sihanoukvilleen , jossa paastaan taas vaihteeksi nauttimaan merituulesta ja rannalla makoilusta.
Rannalla makoilua ollaan kyllakin ehditty harrastaa vasta yhtena paivana.
Vaikka sadekauden pitaisi olla loppu, niin se ei silta tunnu. Kunnon monsuuni sateita pukkaa melkein joka paiva, mutta se on toisaalta ihan suotavaakin, koska sade mukavasti viilentaa ilmaa edes hetkeksi. Ja tamahan ei tarkoita sita, etta manailisin taalla niita ilmoja, joita monet muut siella Suomessa kaipailevat talla hetkella...
Taytyy sanoa, etta elama Sihanoukvillessa ei alkanut ainakaan kovin leppoisasti. Muutama paiva jouduttiin metsastamaan sopivaa majoitusta ja kun sellainen loydettiin, niin huoneessa tietysti oli seinat tehty vahan miten sattuu, joten hiiri tai hiiria paasi kulkemaan kamppaan sisaan ja ulos. Ja vaikka torakat, hamahakit ja muut 'o'rkit onkin meille jo tuttuja, en vaan paassyt yli siita hiiresta, joten erittain levottomasti nukutun yon jalkeen vaihdettiin huonetta.
Uudessa asumuksessa herattiin seuraavana aamuna siihen, etta sahkot on poikki. Ja vesi.
Tallaisessa ramboilussahan ei ole mitaan vikaa, se kasvattaa luonnetta jne., mutta kun vesi on poikki, se tarkoittaa myos sita, etta vessa ei toimi. Siina sitten koko paiva odoteltiin, etta ongelma korjattaisiin..
Illalla 7 aikaan kuului kauan odotettu napsahdus ja tuuletin meni vihdoin paalle.
Naa on niita hetkia, jotka haluaa muistaa sitten Suomessa.
Jospa sita osaa arvostaa hyvinvointiyhteiskunnan systeemeja taas erilailla..
Reissun aikana on luettu kymmenittain kirjoja. Koska yleensa kirjat ostetaan kaytettyjen kirjojen myyntipisteista, ei valinnanvaraa hirveasti ole. Ja tuntuu, ettei suomalainen turisti lue muita kuin Vareksia!
Eilen mentiin sitten myymaan kirjakauppiaalle jo luettuja opuksia..
Vaikka arvostankin Sakarin tinkimis- ja kaupankayntitaitoja hyvin korkealle, eilinen myyntipuhe meni hieman yli hilseen.
Totuus on, etta aijalla oli naurettavan huonoja suomalaisia kirjoja valikoimissaa ja Sakari koitti sitten selittaa, etta se saa myytya ne meidan kirjat isolla rahalla eteenpain. Sakari yritti nostaa meidan kirjojen arvoa tyypin silmissa sen avulla, etta haukkui hepun oman tuotevaraston.
Kirjakaupan pitaja oli melko innoton ostamaan suomalaisia dekkarikirjojamme, joten Sakari paatyi lausumaan taikasanat: "Your books are crab!".
Lopulta 6:sta kirjasta irtosi naurettavat 6 dollaria meidan taskuun. Mutta se juippi ei olisi antanut niista penniakaan enempaa, vaikka oltaisiin kuinka lirkuteltu sille!
Talla hetkella vain vietetaan aikaa ja kulutetaankin sita. Kampotiin lahdetaan ensi viikon alussa ja sitten viikon lopulla Vietnamin puolelle. Sihanoukville on meille nyt eraanlainen levahdystauko, joten mitaan erityista ei taideta saada taalla aikaan.. Yksi paivareissu tosin on suunnitelmissa, joko hylattyyn ranskalaistyyliseen kaupaunkiin, taikka sitten lahdetaan perinteiselle snorklausretkelle. Saa nahda jaksetaanko raahautua kumpaankaan :)
Talla hetkella paivat kuluu lahinna leffoja katsellen ja Sakari loysi paikan, jossa paasee pelaamaan boxia valilla. Sitten kun taas alkaa paistamaan niin mennaan rannalle.
Ehkapa puolittain ollaan hieman vailla energiaa juuri nyt, mutta eikohan sita intoa sitten loydy taas viimeistaan Vietnamissa!
-K
Ps. Kiitos viela kaikille, jotka kaytte taalla ihmettelemassa meidan matkan kulkua :)
Pps. Ei muuten suututa jos joku joskus jotain kommentoisi :D
Rannalla makoilua ollaan kyllakin ehditty harrastaa vasta yhtena paivana.
Vaikka sadekauden pitaisi olla loppu, niin se ei silta tunnu. Kunnon monsuuni sateita pukkaa melkein joka paiva, mutta se on toisaalta ihan suotavaakin, koska sade mukavasti viilentaa ilmaa edes hetkeksi. Ja tamahan ei tarkoita sita, etta manailisin taalla niita ilmoja, joita monet muut siella Suomessa kaipailevat talla hetkella...
Taytyy sanoa, etta elama Sihanoukvillessa ei alkanut ainakaan kovin leppoisasti. Muutama paiva jouduttiin metsastamaan sopivaa majoitusta ja kun sellainen loydettiin, niin huoneessa tietysti oli seinat tehty vahan miten sattuu, joten hiiri tai hiiria paasi kulkemaan kamppaan sisaan ja ulos. Ja vaikka torakat, hamahakit ja muut 'o'rkit onkin meille jo tuttuja, en vaan paassyt yli siita hiiresta, joten erittain levottomasti nukutun yon jalkeen vaihdettiin huonetta.
Uudessa asumuksessa herattiin seuraavana aamuna siihen, etta sahkot on poikki. Ja vesi.
Tallaisessa ramboilussahan ei ole mitaan vikaa, se kasvattaa luonnetta jne., mutta kun vesi on poikki, se tarkoittaa myos sita, etta vessa ei toimi. Siina sitten koko paiva odoteltiin, etta ongelma korjattaisiin..
Illalla 7 aikaan kuului kauan odotettu napsahdus ja tuuletin meni vihdoin paalle.
Naa on niita hetkia, jotka haluaa muistaa sitten Suomessa.
Jospa sita osaa arvostaa hyvinvointiyhteiskunnan systeemeja taas erilailla..
Reissun aikana on luettu kymmenittain kirjoja. Koska yleensa kirjat ostetaan kaytettyjen kirjojen myyntipisteista, ei valinnanvaraa hirveasti ole. Ja tuntuu, ettei suomalainen turisti lue muita kuin Vareksia!
Eilen mentiin sitten myymaan kirjakauppiaalle jo luettuja opuksia..
Vaikka arvostankin Sakarin tinkimis- ja kaupankayntitaitoja hyvin korkealle, eilinen myyntipuhe meni hieman yli hilseen.
Totuus on, etta aijalla oli naurettavan huonoja suomalaisia kirjoja valikoimissaa ja Sakari koitti sitten selittaa, etta se saa myytya ne meidan kirjat isolla rahalla eteenpain. Sakari yritti nostaa meidan kirjojen arvoa tyypin silmissa sen avulla, etta haukkui hepun oman tuotevaraston.
Kirjakaupan pitaja oli melko innoton ostamaan suomalaisia dekkarikirjojamme, joten Sakari paatyi lausumaan taikasanat: "Your books are crab!".
Lopulta 6:sta kirjasta irtosi naurettavat 6 dollaria meidan taskuun. Mutta se juippi ei olisi antanut niista penniakaan enempaa, vaikka oltaisiin kuinka lirkuteltu sille!
Talla hetkella vain vietetaan aikaa ja kulutetaankin sita. Kampotiin lahdetaan ensi viikon alussa ja sitten viikon lopulla Vietnamin puolelle. Sihanoukville on meille nyt eraanlainen levahdystauko, joten mitaan erityista ei taideta saada taalla aikaan.. Yksi paivareissu tosin on suunnitelmissa, joko hylattyyn ranskalaistyyliseen kaupaunkiin, taikka sitten lahdetaan perinteiselle snorklausretkelle. Saa nahda jaksetaanko raahautua kumpaankaan :)
Talla hetkella paivat kuluu lahinna leffoja katsellen ja Sakari loysi paikan, jossa paasee pelaamaan boxia valilla. Sitten kun taas alkaa paistamaan niin mennaan rannalle.
Ehkapa puolittain ollaan hieman vailla energiaa juuri nyt, mutta eikohan sita intoa sitten loydy taas viimeistaan Vietnamissa!
-K
Ps. Kiitos viela kaikille, jotka kaytte taalla ihmettelemassa meidan matkan kulkua :)
Pps. Ei muuten suututa jos joku joskus jotain kommentoisi :D
torstai 4. marraskuuta 2010
Phnom Penh/Kambodzan synkka menneisyys
Phnom Penh
Phnom Penhiin paastiin, hyva majoitus loydettiin heti, olo tehtiin kotoisaks, tavarat hujan hajan ympari huonetta ja lopuksi ruokaa saalistamaan nykyajan luolamiehen urbaanissa ymparistossa. Oikein mukava rafla sita sitten loytyikin. Joka ilta kaytiin siina samaisessa paikassa napostelemassa hyvaa paikallista ruokaa. Listalta loytyi myos vahan eksoottisempia vaihtoehtoja. Siem Reapissa meidan piti syoda sammakkoa, mutta ne olivat juuri kyseisena iltana raflan valikomasta loppu. Yllari. No, asiahan korjattiin Phnom Penhissa. Kahtena iltana syotiin 3 kipaletta sammakoita. Ekana iltana ihan perus grillattua ja tokana iltana chili-suolalla maustettu ja grillattu sen jalkeen. Oli kylla oikein maukkaita. Ihankun siipia olis syony.
Phonm Pehn jai vahan tutkimattomaksi kaupungiksi, iso ja sekava. Tuktukilla kylla kierrettiin ja paikkoja nahtiin, mutta silti kaupunki on edelleen meille vahan otteestaan pois rapikoiva, ihan kuin limainen kala kadessa satkiessaan. Tosin saman tempun teki jo kahdesti aiemmin Bangkok.
Liikenne on koko Kambodzan kuningaskunnassa ylipaataan sekavaa, mutta tassa kyseisessa paakaupungissa se vasta sekavaa olikin. Melkein yhta sekavaa kuin Seikkailija-Sakarin maha chili ruokien syontia seuranneena aamuna. Liikkuminen hoitui siis yksinkertaisimmin, nopeimmin ja "turvallisimmin" tuktuk-kyyteja kayttaen. Samaisella kulkuvalineella paadyimme myos kaupungin laitamille, hieman hamaraperaisemmalle sivukadulle ja sielta aitojen sisapuolelle, ilmeisesti johonkin armeijan entiselle varikolle, tai jotain. Siella suoritettiin maksu ja Sakarin omat intti aikojen muistelot oli valmiita alkamaan... 25 luotia lassahti maalitaulujen tienoille venalais valmisteisen AK-47 rynnakkokivaarin sylkiessa lieskoja luotien perassa. Muutama luodeista osui ihan maaleina toimiviin kookospahkinoihin repien ne paloiksi. Nyt on siis kaksi legendaa koettu yhdella iskulla, ampuminen Kambodzassa (rankempaa legendaa en halunnut koittaa, eika siihen kylla varaakaan olisi ollut, lehmien ampumista singolla, kookos pahkinat sai riittaa) ja tuo maailman tunnetuin ja valmistetuin ase, AK-47.
Poistuimme paikalta Sakari intoa hihkuen.
Kambodzan synkka menneisyys
Killing Fields (Choeung Ek Genocide)
Kaupungin ulkopuolella sijaitseva aurinkoinen ja vihertava kentta alue, joka on toiminut maaperana, hautoina ja temmellyskenttana teoille joista vain itse vanha vihtahousu on voinut olla vastuussa.
Kyltteja, merkkeja ja muita historiasta kertovista opasteista pystyi lukemaan paikan kaameuksia. Paikka, missa rekat olivat jattaneet Toul Slengista tuodut vangit alueelle, paikka, missa oli teloittajat majoittuneet, varastot jne oli merkitty selkeasti. Joukkohautoja alueelta on loydetty 129, kaikkia hautoja ei ole edes kaivettu auki. Maa oli taynna erikokoisia monttuja, hautoja, joista suurimmat kolme oli aidoitettu. Suurimmassa haudassa oli 450 uhria, toisessa paattomia uhreja 166 ja kolmannessa yli 100 alastonta naista ja lasta haudattuna. Myos suuri puu oli merkitty alueella, puu joka toimi muutaman vuoden ja sita nuorempi ikaisten lasten kohtalona. Lapset yksinkertaisesti lyotiin kuoliaiksi puunrunkoa vasten. Talla alueella myos sijaitsi memorial stupa, johon oli keratty kaikki alueelta loydetyt kallot, niita on tassa muistomerkissa yli 8 000 kappaletta nykyaan.
Killing fieldeilla teloitettiin paivassa n. 300 viatonta uhria, valilla teloittajat epaonnistuivat ja vankeja jai teloitettavaksi myos seuraavalle paivalle.
Choeung Ekissa teloitettiin noin 17 000 henkea vuosina 1975-1979.
Punakhemrien hallinnon aikana surmansa sai 1,7-2,5 miljoonaa ihmista. Talloin Kambodzassa oli 189 vankilaa/kidutusleiria, 380 killing fieldia ja 19 403 joukkohautaa.
Toul Sleng, S.21 (Security Prison 21)
S21 on koulusta vankilaksi ja kuulustelu keskukseksi muutettu rakennuskompleksi Phnom Penhin keskustassa. Laitoksen johtajana toimi Kang Kek Ieu, sissinimeltaan Duch. Vankilaan koottiin vuosina 1975-1979 noin 17 000 vankia, joista noin 2000 oli lapsia, tasta maarasta suurin osa menetti henkensa.
Vankilassa ihmisia kuoli huonoon hygieniaan, kidutuksiin ja aliravitsemuksiin, heidat haudattiin vankilan pihoille.
Vangitsemisen syyksi saattoi riittaa vain se, etta omisti silmalasit, osasi puhua vierasta kielta tai oli muutenvaan sivistynyt. Myos heidan lapsensa teloitettiin siina pelossa, etta nama kostaisivat myohemmin.
Tassa oli nyt tama taas talla kertaa. Kuvista voi ehka taas aistia tunnelmaa paremmin kuin teksista. Nama paikat kuuluu ehdottomalle must see-listalle Kambodzassa matkaillessa. Hattua taytyy nostaa Kambodzalaisille, he eivat kiella julmaa historiaansa vaan esittelevat sen niinkuin se on ollut. Hiljenemalla ei nama tosi asiat muutu eika pyyhkiydy pois, kuten joskus ehka Saksassa kuviteltiin toisen maailmansodan tapahtumista tai iloisessa ita-naapurissamme mm. Mainilan laukauksista kuvitellaan edelleen.
Nyt olemme kuitenkin jo seuraavassa kohteessamme, Sihanoukvillessa, nuorten suosimassa rantakohteessa.
Taitaa nyt tama Palvaanlahden poika kipaista kauppaan nappaamaan kylman tolkin kateen ja ottaa rennosti rankan kirjailu urakan jalkeen.
Ystavallisin terveisin,
Kaakkois-Aasian seikkailija reportterinne Sakari
Phnom Penhiin paastiin, hyva majoitus loydettiin heti, olo tehtiin kotoisaks, tavarat hujan hajan ympari huonetta ja lopuksi ruokaa saalistamaan nykyajan luolamiehen urbaanissa ymparistossa. Oikein mukava rafla sita sitten loytyikin. Joka ilta kaytiin siina samaisessa paikassa napostelemassa hyvaa paikallista ruokaa. Listalta loytyi myos vahan eksoottisempia vaihtoehtoja. Siem Reapissa meidan piti syoda sammakkoa, mutta ne olivat juuri kyseisena iltana raflan valikomasta loppu. Yllari. No, asiahan korjattiin Phnom Penhissa. Kahtena iltana syotiin 3 kipaletta sammakoita. Ekana iltana ihan perus grillattua ja tokana iltana chili-suolalla maustettu ja grillattu sen jalkeen. Oli kylla oikein maukkaita. Ihankun siipia olis syony.
Phonm Pehn jai vahan tutkimattomaksi kaupungiksi, iso ja sekava. Tuktukilla kylla kierrettiin ja paikkoja nahtiin, mutta silti kaupunki on edelleen meille vahan otteestaan pois rapikoiva, ihan kuin limainen kala kadessa satkiessaan. Tosin saman tempun teki jo kahdesti aiemmin Bangkok.
Liikenne on koko Kambodzan kuningaskunnassa ylipaataan sekavaa, mutta tassa kyseisessa paakaupungissa se vasta sekavaa olikin. Melkein yhta sekavaa kuin Seikkailija-Sakarin maha chili ruokien syontia seuranneena aamuna. Liikkuminen hoitui siis yksinkertaisimmin, nopeimmin ja "turvallisimmin" tuktuk-kyyteja kayttaen. Samaisella kulkuvalineella paadyimme myos kaupungin laitamille, hieman hamaraperaisemmalle sivukadulle ja sielta aitojen sisapuolelle, ilmeisesti johonkin armeijan entiselle varikolle, tai jotain. Siella suoritettiin maksu ja Sakarin omat intti aikojen muistelot oli valmiita alkamaan... 25 luotia lassahti maalitaulujen tienoille venalais valmisteisen AK-47 rynnakkokivaarin sylkiessa lieskoja luotien perassa. Muutama luodeista osui ihan maaleina toimiviin kookospahkinoihin repien ne paloiksi. Nyt on siis kaksi legendaa koettu yhdella iskulla, ampuminen Kambodzassa (rankempaa legendaa en halunnut koittaa, eika siihen kylla varaakaan olisi ollut, lehmien ampumista singolla, kookos pahkinat sai riittaa) ja tuo maailman tunnetuin ja valmistetuin ase, AK-47.
Poistuimme paikalta Sakari intoa hihkuen.
Kambodzan synkka menneisyys
Killing Fields (Choeung Ek Genocide)
Kaupungin ulkopuolella sijaitseva aurinkoinen ja vihertava kentta alue, joka on toiminut maaperana, hautoina ja temmellyskenttana teoille joista vain itse vanha vihtahousu on voinut olla vastuussa.
Kyltteja, merkkeja ja muita historiasta kertovista opasteista pystyi lukemaan paikan kaameuksia. Paikka, missa rekat olivat jattaneet Toul Slengista tuodut vangit alueelle, paikka, missa oli teloittajat majoittuneet, varastot jne oli merkitty selkeasti. Joukkohautoja alueelta on loydetty 129, kaikkia hautoja ei ole edes kaivettu auki. Maa oli taynna erikokoisia monttuja, hautoja, joista suurimmat kolme oli aidoitettu. Suurimmassa haudassa oli 450 uhria, toisessa paattomia uhreja 166 ja kolmannessa yli 100 alastonta naista ja lasta haudattuna. Myos suuri puu oli merkitty alueella, puu joka toimi muutaman vuoden ja sita nuorempi ikaisten lasten kohtalona. Lapset yksinkertaisesti lyotiin kuoliaiksi puunrunkoa vasten. Talla alueella myos sijaitsi memorial stupa, johon oli keratty kaikki alueelta loydetyt kallot, niita on tassa muistomerkissa yli 8 000 kappaletta nykyaan.
Killing fieldeilla teloitettiin paivassa n. 300 viatonta uhria, valilla teloittajat epaonnistuivat ja vankeja jai teloitettavaksi myos seuraavalle paivalle.
Choeung Ekissa teloitettiin noin 17 000 henkea vuosina 1975-1979.
Punakhemrien hallinnon aikana surmansa sai 1,7-2,5 miljoonaa ihmista. Talloin Kambodzassa oli 189 vankilaa/kidutusleiria, 380 killing fieldia ja 19 403 joukkohautaa.
Toul Sleng, S.21 (Security Prison 21)
S21 on koulusta vankilaksi ja kuulustelu keskukseksi muutettu rakennuskompleksi Phnom Penhin keskustassa. Laitoksen johtajana toimi Kang Kek Ieu, sissinimeltaan Duch. Vankilaan koottiin vuosina 1975-1979 noin 17 000 vankia, joista noin 2000 oli lapsia, tasta maarasta suurin osa menetti henkensa.
Vankilassa ihmisia kuoli huonoon hygieniaan, kidutuksiin ja aliravitsemuksiin, heidat haudattiin vankilan pihoille.
Vangitsemisen syyksi saattoi riittaa vain se, etta omisti silmalasit, osasi puhua vierasta kielta tai oli muutenvaan sivistynyt. Myos heidan lapsensa teloitettiin siina pelossa, etta nama kostaisivat myohemmin.
Tassa oli nyt tama taas talla kertaa. Kuvista voi ehka taas aistia tunnelmaa paremmin kuin teksista. Nama paikat kuuluu ehdottomalle must see-listalle Kambodzassa matkaillessa. Hattua taytyy nostaa Kambodzalaisille, he eivat kiella julmaa historiaansa vaan esittelevat sen niinkuin se on ollut. Hiljenemalla ei nama tosi asiat muutu eika pyyhkiydy pois, kuten joskus ehka Saksassa kuviteltiin toisen maailmansodan tapahtumista tai iloisessa ita-naapurissamme mm. Mainilan laukauksista kuvitellaan edelleen.
Nyt olemme kuitenkin jo seuraavassa kohteessamme, Sihanoukvillessa, nuorten suosimassa rantakohteessa.
Taitaa nyt tama Palvaanlahden poika kipaista kauppaan nappaamaan kylman tolkin kateen ja ottaa rennosti rankan kirjailu urakan jalkeen.
Ystavallisin terveisin,
Kaakkois-Aasian seikkailija reportterinne Sakari
torstai 28. lokakuuta 2010
Siirtyminen Kambodzaan ja ihmeellinen Angkor
Poi Pet- Keep it riel
Voi paska. Meita varoiteltiin Poi Petista ja silti sinne oli pakko menna.
Noh, eipa meilla ollut paljoa vaihtoehtoja, Changilta kun lahtee Siem Reapiin, se on ainoa rajanylityspaikka. Mutta silti! Virheliike se oli.
Ensinnakin, Kambodzan viisumin olisi pitanyt maksaa 20 dollaria, lopulta jouduttiin maksamaan mokomasta lipukkeesta melkein 30 euroa per naama! Ja sitten meille holistiin kaikenlaisia uhkakuvia Siem Reapin huonoista pankkiautomaateista, joten paadyttiin nostamaan rahaa Thaimaan puolella ja vaihdettiin ne sitten Kambodan puolella rieleiksi melkoisen huonolla kurssilla. Aina ei voi voittaa..
Eli rivien valista varmaan pystyy lukemaan, etta ensisilmayksella Kambodza ei varsinaisesti herattanyt meissa luottamusta. Nyt kyllakin jo helpottaa. Ollaan saatu asioida ihan rehellisten ja mukavienkin ihmisten kanssa. Mutta selkeastikin homman nimi on se, etta skarppina saa ja taytyy olla.
Angkor What?
Niin, sitten siihen aiheeseen, etta mita me nyt Siem Reapissa tehdaan. Ei varsinaisesti mitaan. Kaupunki on melko tylsa ja virikkeeton, mutta eipa me tanne siksi tultukaan. Eli motiivina toimii Angkorin ikivanha temppelialue, jonka ainakin pitaisi kuulua jokaisen Kaakkois-Aasia backpackerin must see-listalle.
Ostettiin alueelle 3 paivan passi. Turhia ei aiheesta aleta lorpottelemaan, kuvat kertovat kaiken oleellisen!
Tassa kuitenkin pieni referaatti niille joille aihe ei ole tuttu:
"Angkor Archaeological Park, located in northern Cambodia, is one of the most important archaeological sites in Southeast Asia.
Stretching over some 400 square kilometers, including forested area, Angkor Archaeological Park contains the magnificent remains of several capitals of the Khmer Empire of the 9th to the 15th centuries, including the largest pre-industrial city in the world.
The most famous are the Temple of Angkor Wat and, at Angkor Thom, the Bayon Temple with its countless sculptural decorations.
Angkor Archaeological Park was declared a UNESCO World Heritage site in 1992. At the same time, it was also placed on the List of World Heritage in Danger due to looting, a declining water table, and unsustainable tourism. UNESCO has now set up a wide-ranging programme to safeguard this symbolic site and its surroundings." (http://wikitravel.org/en/Angkor_Wat)
Karuja kohtaloita
Viime tekstissa tuli kirjoitettua niista luonnonkatastrofeista yms. joilta ollaan valtytty. Nythan siis lista jatkuu myos Indonesian uusimmilla tuhoilla, joilta valtytaan. Mutta, kylla mekin nyt sitten paastiin seuraamaan aitiopaikalta, etta milta ne oikeat tulvat nayttaa. Bussimatka Poi Petista Siem Reapiin oli turvallinen, mutta jouduttiin melki koko matka katsella ymparoivia peltoja, jotka muistuttivat jarvia.
Pohjanmaan "tulvat" on aika iisi ilmio viela tahan verrattuna.
Nahtiin taloja, joista nakyi vain katonharja, taloja, jotka olivat ajelehtineet veden mukana..
Ihmisia, joilla ehka viikko sitten oli viela ollut koti..
Melko karua maisemaa.
Muutenkin Kambodza on tarjonnut silmanilon sijaan taysin muita nakymia.
Maamiinojen uhreja, ihmisia ilman jalkoja, ihmisia ilman kasia, lapsia ilman vanhempia..
Kyllahan se tiedettiin, etta tallaista taalla tullaan nakemaan, mutta ei sita silti pystynyt edes kuvittelemaan.
Lauantaina matka jatkuu paakaupunkiin Phnom Pehniin.
-K
Voi paska. Meita varoiteltiin Poi Petista ja silti sinne oli pakko menna.
Noh, eipa meilla ollut paljoa vaihtoehtoja, Changilta kun lahtee Siem Reapiin, se on ainoa rajanylityspaikka. Mutta silti! Virheliike se oli.
Ensinnakin, Kambodzan viisumin olisi pitanyt maksaa 20 dollaria, lopulta jouduttiin maksamaan mokomasta lipukkeesta melkein 30 euroa per naama! Ja sitten meille holistiin kaikenlaisia uhkakuvia Siem Reapin huonoista pankkiautomaateista, joten paadyttiin nostamaan rahaa Thaimaan puolella ja vaihdettiin ne sitten Kambodan puolella rieleiksi melkoisen huonolla kurssilla. Aina ei voi voittaa..
Eli rivien valista varmaan pystyy lukemaan, etta ensisilmayksella Kambodza ei varsinaisesti herattanyt meissa luottamusta. Nyt kyllakin jo helpottaa. Ollaan saatu asioida ihan rehellisten ja mukavienkin ihmisten kanssa. Mutta selkeastikin homman nimi on se, etta skarppina saa ja taytyy olla.
Angkor What?
Niin, sitten siihen aiheeseen, etta mita me nyt Siem Reapissa tehdaan. Ei varsinaisesti mitaan. Kaupunki on melko tylsa ja virikkeeton, mutta eipa me tanne siksi tultukaan. Eli motiivina toimii Angkorin ikivanha temppelialue, jonka ainakin pitaisi kuulua jokaisen Kaakkois-Aasia backpackerin must see-listalle.
Ostettiin alueelle 3 paivan passi. Turhia ei aiheesta aleta lorpottelemaan, kuvat kertovat kaiken oleellisen!
Tassa kuitenkin pieni referaatti niille joille aihe ei ole tuttu:
"Angkor Archaeological Park, located in northern Cambodia, is one of the most important archaeological sites in Southeast Asia.
Stretching over some 400 square kilometers, including forested area, Angkor Archaeological Park contains the magnificent remains of several capitals of the Khmer Empire of the 9th to the 15th centuries, including the largest pre-industrial city in the world.
The most famous are the Temple of Angkor Wat and, at Angkor Thom, the Bayon Temple with its countless sculptural decorations.
Angkor Archaeological Park was declared a UNESCO World Heritage site in 1992. At the same time, it was also placed on the List of World Heritage in Danger due to looting, a declining water table, and unsustainable tourism. UNESCO has now set up a wide-ranging programme to safeguard this symbolic site and its surroundings." (http://wikitravel.org/en/Angkor_Wat)
Karuja kohtaloita
Viime tekstissa tuli kirjoitettua niista luonnonkatastrofeista yms. joilta ollaan valtytty. Nythan siis lista jatkuu myos Indonesian uusimmilla tuhoilla, joilta valtytaan. Mutta, kylla mekin nyt sitten paastiin seuraamaan aitiopaikalta, etta milta ne oikeat tulvat nayttaa. Bussimatka Poi Petista Siem Reapiin oli turvallinen, mutta jouduttiin melki koko matka katsella ymparoivia peltoja, jotka muistuttivat jarvia.
Pohjanmaan "tulvat" on aika iisi ilmio viela tahan verrattuna.
Nahtiin taloja, joista nakyi vain katonharja, taloja, jotka olivat ajelehtineet veden mukana..
Ihmisia, joilla ehka viikko sitten oli viela ollut koti..
Melko karua maisemaa.
Muutenkin Kambodza on tarjonnut silmanilon sijaan taysin muita nakymia.
Maamiinojen uhreja, ihmisia ilman jalkoja, ihmisia ilman kasia, lapsia ilman vanhempia..
Kyllahan se tiedettiin, etta tallaista taalla tullaan nakemaan, mutta ei sita silti pystynyt edes kuvittelemaan.
Lauantaina matka jatkuu paakaupunkiin Phnom Pehniin.
-K
perjantai 22. lokakuuta 2010
Elaimellista menoo Koh Changilla
Koh Chang ja talla eraa vika viikko taikuissa!
Mistas sita sit taas alottais, viikossa ehtii kertya aika paljon kerrottavaa.... Varsinkin taalla norsusaarella.
Tanne siis saavuttiin niin mitaan sanomattoman tylsan ja ehka lyhyen bussimatkan jalkeen, etten oikein enaa edes kykene muistaan sita. Rutinoitunutta matkustamista. Tanne tultaessa tiedettiin Suomalaisesta Sofia Garden Resortista, joten sinne mekin siis majoituimme. Resortin ruokalistalta loytyy muun muassa lihapullat muusilla, makkaraperunat ja hernekeittoa! Mutta ei siina viela kaikki, 4,5kk jalkeen paastiin taas suomalaiseen saunaan. Ja samantien on korjattava aiemmin kirjoitetusta Luang Prabang osuudessa olevasta huhusta: sauna oli sahkosauna, eika puilla lammitettava, eika varsinkaan suomalaisilla puilla. Tama oli pienoinen pettymys, kun puusaunaa oli odottanut. Ei annettu asian kuitenkaan hairita, vaan nautittiin loylyista, jotka oli hyvat. Saunasta paasi uima-altaaseen vilvotteleen, mika kruunasi koko homman.
Sakarin iloksi silla oli taas mahdollisuus paasta sukeltamaan pintaa syvemmalle n. 3kk tauon jalkeen. Ja hyvinhan se meni. Illalla sukellus kavereiden kanssa sitten lahdettiin oluelle. Ei voi Sakarin paiva paljon paremmin sujua.
Koh Changilla on hyva ajella changilla!
Koko reissun ajan on ollut vakaasti tarkoituksena paasta vierailemaan kunnollisella elefantti farmilla ja mahdollisesti viela ottaa kiertoajelu viidakossa. Tanaan se sitten vihdoin toteutui, kun loydettiin melko luotettavan oloinen farmi, jossa ainakin muutaman paikallisen mukaan farmin pyorittajat pitavat ronsuja kuin kukkaa kammenella. Toki, Koh Phanganilla kaytiin pikaisesti pyorahtamassa ronsufarmin pihassa, mutta siella toiminta vaikutti epailyttavalta, joten siita syysta paastiin toteuttamaan kiertoajelu vasta nyt. Ja ilmeisesti nama ronsut paasee illaksi ja yoksi takaisin viidakkoon, josta ne sitten omasta halusta palaavat aamulla farmille viihdyttamaan turisteja! (Voi myos olla etta mun (Kiian) ei pida uskoa kaikkea mita kuulee).
Noh mutta asiaan. Hypattiin siis ronsun selkaan, jonka nimi oli Aui-Eye. Ikaa tammalla on 30 vuotta. Mika parasta, Aui-Eye oli synnyttanyt tammikuussa poikasen, joka sitten tietysti tuli mukaan viidakkokierrokselle.
Me siis istuttiin sellaiseen melkoisen heppoiseen "satulaan" (vahan samanlainen kun Phileas Foggilla, mutta ilman koristeita ja katosta) ja kouluttaja istui ronsun paan paalle ja hoiti ohjaamisen sielta kasin. Jonkin aikaa tallusteltiin viidakkoon pain. Pikkuinen ronsu kompasteli koko ajan, mutta emo jeesaili aina tarpeen mukaan.
Jossain vaiheessa pysahdyttiin ja kouluttaja tarjoutui ottamaan meista muutaman kuvan. Sakari tietysti kiipesi heti paakallo paikalle ronsun paan paalle ja itekin oli sit pakko tehda perassa, ettei ihan tissiposkeks leimattaisi. Kouluttaja alkoi pitaan ihme aanta ja mekastusta ja ronsu lahti liikkeelle, ja meika siis heilui siella kun mikakin Cheetah Dumbon kallon paalla ja toivoin ettei noutaja tulis..ei se tullu, tallakaan kertaa. Ronsuilla on muuten kummallisen karvainen nahka! Sakari sai viela oman hetkensa viidakon kuninkaana ja intoutuikin jo pohtimaan etta "miten me saatais meille kans kotiin tallainen..?"...
Lemmikkeja Suomeen!
Norsujen lisaks olis kauheen kivoja lemmikkeja muutamat kuvissakin seikkailevat sankarit: lori, maailman toiseks myrkyllisin nisakas (kuuleman mukaan) ja aappa, jonkin sortin simpanssi.
Sellaset kun taalta sais Suomeen tuoda tuliaisina niin olis NauQlla ihmettelemista keta naa uudet kaiffarit oikein on.
Loreja oli kaksin kappalein yhdella Suomalaisella jampalla. Rauhallinen ja erikoinen otus. Ei voi olla tykkaamatta siita kun se uteliaana kiipeilee ympariinsa kaulasta niskaan ja taas syliin jne. samalla haistellen ja maistellen. Ja ne silmat.
Aappa, joka oli norsutarhalla oli hyvin innokas leikki kaveri ja huomion kipee. Ihan kun mini-ihminen olis ollu sylissa.
Lahelta piti onkelmia
Pakko viela mainita pari sanaa erinaisista luonnonkatastrofeista ja ihmisen aiheuttamista onkelmista, milta ollaan valtytty. Ensinnakin, ilmeisesti Indonesiassa oli jotain tulvia heti sen jalkeen kun sen maan tomut karistettiin jaloista. Ai niin ja siella rajahti tulivuori ehka 2 paivaa sen jalkeen kun oltiin lennetty Singaporeen. Bangkokissa on rajahdellyt juuri ennen koko matkaa (toukokuussa) ja nyt viikko ennen kun sinne mentiin siella oli taas pommimies riehunut. Vietnamiin on odotettavissa taifuuni lahipaivina, mutta onneksi sinne mennaan vasta kuukauden paasta. Koh Changilla oli kuollut viime viikolla ihmisia mutavyoryissa, joiden takia taalla on tie useasta kohtaa enemman tai vahemman poikki ja kaikki rannat pilalla.
En tiia milla tuurilla taalla seilaillaan, mutta ainakin ollaan oltu oikeissa paikoissa oikeisiin aikoihin!
Huomenna matka jatkuu Kambodzaan....
Se o moro!
-S&K
Mistas sita sit taas alottais, viikossa ehtii kertya aika paljon kerrottavaa.... Varsinkin taalla norsusaarella.
Tanne siis saavuttiin niin mitaan sanomattoman tylsan ja ehka lyhyen bussimatkan jalkeen, etten oikein enaa edes kykene muistaan sita. Rutinoitunutta matkustamista. Tanne tultaessa tiedettiin Suomalaisesta Sofia Garden Resortista, joten sinne mekin siis majoituimme. Resortin ruokalistalta loytyy muun muassa lihapullat muusilla, makkaraperunat ja hernekeittoa! Mutta ei siina viela kaikki, 4,5kk jalkeen paastiin taas suomalaiseen saunaan. Ja samantien on korjattava aiemmin kirjoitetusta Luang Prabang osuudessa olevasta huhusta: sauna oli sahkosauna, eika puilla lammitettava, eika varsinkaan suomalaisilla puilla. Tama oli pienoinen pettymys, kun puusaunaa oli odottanut. Ei annettu asian kuitenkaan hairita, vaan nautittiin loylyista, jotka oli hyvat. Saunasta paasi uima-altaaseen vilvotteleen, mika kruunasi koko homman.
Sakarin iloksi silla oli taas mahdollisuus paasta sukeltamaan pintaa syvemmalle n. 3kk tauon jalkeen. Ja hyvinhan se meni. Illalla sukellus kavereiden kanssa sitten lahdettiin oluelle. Ei voi Sakarin paiva paljon paremmin sujua.
Koh Changilla on hyva ajella changilla!
Koko reissun ajan on ollut vakaasti tarkoituksena paasta vierailemaan kunnollisella elefantti farmilla ja mahdollisesti viela ottaa kiertoajelu viidakossa. Tanaan se sitten vihdoin toteutui, kun loydettiin melko luotettavan oloinen farmi, jossa ainakin muutaman paikallisen mukaan farmin pyorittajat pitavat ronsuja kuin kukkaa kammenella. Toki, Koh Phanganilla kaytiin pikaisesti pyorahtamassa ronsufarmin pihassa, mutta siella toiminta vaikutti epailyttavalta, joten siita syysta paastiin toteuttamaan kiertoajelu vasta nyt. Ja ilmeisesti nama ronsut paasee illaksi ja yoksi takaisin viidakkoon, josta ne sitten omasta halusta palaavat aamulla farmille viihdyttamaan turisteja! (Voi myos olla etta mun (Kiian) ei pida uskoa kaikkea mita kuulee).
Noh mutta asiaan. Hypattiin siis ronsun selkaan, jonka nimi oli Aui-Eye. Ikaa tammalla on 30 vuotta. Mika parasta, Aui-Eye oli synnyttanyt tammikuussa poikasen, joka sitten tietysti tuli mukaan viidakkokierrokselle.
Me siis istuttiin sellaiseen melkoisen heppoiseen "satulaan" (vahan samanlainen kun Phileas Foggilla, mutta ilman koristeita ja katosta) ja kouluttaja istui ronsun paan paalle ja hoiti ohjaamisen sielta kasin. Jonkin aikaa tallusteltiin viidakkoon pain. Pikkuinen ronsu kompasteli koko ajan, mutta emo jeesaili aina tarpeen mukaan.
Jossain vaiheessa pysahdyttiin ja kouluttaja tarjoutui ottamaan meista muutaman kuvan. Sakari tietysti kiipesi heti paakallo paikalle ronsun paan paalle ja itekin oli sit pakko tehda perassa, ettei ihan tissiposkeks leimattaisi. Kouluttaja alkoi pitaan ihme aanta ja mekastusta ja ronsu lahti liikkeelle, ja meika siis heilui siella kun mikakin Cheetah Dumbon kallon paalla ja toivoin ettei noutaja tulis..ei se tullu, tallakaan kertaa. Ronsuilla on muuten kummallisen karvainen nahka! Sakari sai viela oman hetkensa viidakon kuninkaana ja intoutuikin jo pohtimaan etta "miten me saatais meille kans kotiin tallainen..?"...
Lemmikkeja Suomeen!
Norsujen lisaks olis kauheen kivoja lemmikkeja muutamat kuvissakin seikkailevat sankarit: lori, maailman toiseks myrkyllisin nisakas (kuuleman mukaan) ja aappa, jonkin sortin simpanssi.
Sellaset kun taalta sais Suomeen tuoda tuliaisina niin olis NauQlla ihmettelemista keta naa uudet kaiffarit oikein on.
Loreja oli kaksin kappalein yhdella Suomalaisella jampalla. Rauhallinen ja erikoinen otus. Ei voi olla tykkaamatta siita kun se uteliaana kiipeilee ympariinsa kaulasta niskaan ja taas syliin jne. samalla haistellen ja maistellen. Ja ne silmat.
Aappa, joka oli norsutarhalla oli hyvin innokas leikki kaveri ja huomion kipee. Ihan kun mini-ihminen olis ollu sylissa.
Lahelta piti onkelmia
Pakko viela mainita pari sanaa erinaisista luonnonkatastrofeista ja ihmisen aiheuttamista onkelmista, milta ollaan valtytty. Ensinnakin, ilmeisesti Indonesiassa oli jotain tulvia heti sen jalkeen kun sen maan tomut karistettiin jaloista. Ai niin ja siella rajahti tulivuori ehka 2 paivaa sen jalkeen kun oltiin lennetty Singaporeen. Bangkokissa on rajahdellyt juuri ennen koko matkaa (toukokuussa) ja nyt viikko ennen kun sinne mentiin siella oli taas pommimies riehunut. Vietnamiin on odotettavissa taifuuni lahipaivina, mutta onneksi sinne mennaan vasta kuukauden paasta. Koh Changilla oli kuollut viime viikolla ihmisia mutavyoryissa, joiden takia taalla on tie useasta kohtaa enemman tai vahemman poikki ja kaikki rannat pilalla.
En tiia milla tuurilla taalla seilaillaan, mutta ainakin ollaan oltu oikeissa paikoissa oikeisiin aikoihin!
Huomenna matka jatkuu Kambodzaan....
Se o moro!
-S&K
maanantai 18. lokakuuta 2010
Paivamaaria
Tanaan sitten otettiin asiaksi varailla loppureissun lennot, joten nyt alkaa olla jo melkoisen tarkka suunnitelma viimeisten viikkojen ajalle. Myos siis Tampereen lennot on nyt vihdoin varattuna, kiitos Sassan! Tarkalleen kotiudutaan koti-Suomeen keskiviikkona 5.1.2011 kello 20.30, jos siis ei mitaan takaiskuja satele.
Eli taman viikon lauantaina 23.10 lahdetaan Kambodzaan, jossa vietetaan noin kuukausi. Marraskuun puolivalin jalkeen matka jatkuu Vietnamin puolelle, siella myos kuukauden verran kierrellaan.
Lento Saigonista (tiedan ettei se oo enaa Saigon, mut en koskaan muista mika ihmeen Ho mintschi citi se nykyaan onkaan, joten kaytan vanhaa nimea Saigon) kohti Bangkokia lahtee 16.12.
Jouluaaton aattoa 23.12 juhlistetaan lennolla Malesiaan, Penangiin. Sielta etsitaan jokin sopiva paratiisi meille joulun ajaksi ja viimeistaan 30.12 matkustetaan Kuala Lumpuriin, josta lahdetaan 4.1 Lontooseen, jossa ollaan perilla seuraavan paivan puolella. Viimeinen reissupaiva kierrellaankin sitten Lontoota.
-K
Eli taman viikon lauantaina 23.10 lahdetaan Kambodzaan, jossa vietetaan noin kuukausi. Marraskuun puolivalin jalkeen matka jatkuu Vietnamin puolelle, siella myos kuukauden verran kierrellaan.
Lento Saigonista (tiedan ettei se oo enaa Saigon, mut en koskaan muista mika ihmeen Ho mintschi citi se nykyaan onkaan, joten kaytan vanhaa nimea Saigon) kohti Bangkokia lahtee 16.12.
Jouluaaton aattoa 23.12 juhlistetaan lennolla Malesiaan, Penangiin. Sielta etsitaan jokin sopiva paratiisi meille joulun ajaksi ja viimeistaan 30.12 matkustetaan Kuala Lumpuriin, josta lahdetaan 4.1 Lontooseen, jossa ollaan perilla seuraavan paivan puolella. Viimeinen reissupaiva kierrellaankin sitten Lontoota.
-K
lauantai 16. lokakuuta 2010
Moto GB-kaannoksia ja valietappina BKK
Kunnialla selvittiin Laosista Thaimaan puolelle. Kyllakin kuukauden viisumin sijaan jouduttiin tyytymaan 15 paivaan, joten taas vaihteeks suunnitelmat muuttui hieman. Eli tilanne on sen laatuinen, etta 23.10 taytyy haippasta thaikkulandiasta. Mut ei haittaa, koska comeback tehaan viela joulukuussa, buhahahahahaaaa!!!!
Mutkikkaat ovat vuoristojen tiet!
Ensiksi tie vei Vientianesta Chiang Maihin, tuohon "Pohjois-Thaimaan paakaupunkiin, jossa yhdistyy kaikki Aasian ruokakulttuurit" niinkuin Sakari sen sanoisi. Siella ei jaaty jahkailemaan, vaan ensimmaisena paivana vuokrattiin moottoripyora alle (kawasaki ninja, 650 kuutioo tai jtn..plaa plaa plaa) ja koeajelun jalkeen oltiin seuraavana paivana valmiit lahtemaan pienelle korkeanpaikan leirille vuoristoon. Toisin sanoen siis lahdettiin Chiang Maista kohti Paita. Paissa nukuttiin yon yli ja matka jatkui Mae Hong Soniin, jonne siis lahdettiin long-neckeja ihmettelemaan. Sielta viela saman paivan aikana takaisin Paihin, josta seuraavana aamuna oli paluu Chiang Maihin. Maisemat olivat kasittamattoman upeat. Kuvista saa ehka jotain kasitysta, mutta kylla tuo on itse koettava. Todellakin Pohjois-Thaimaan maisemat ohittivat ehkapa jopa Laosin maisemat.
Yksinkertaisesti henkea salpaavia nakymia.
Kokonaisuudessaan 3 paivan aikana ajettiin n. 500 km, mika ei ehka kuulosta pahalta, mutta siina vaiheessa kun tie on kaytannossa pelkkaa GB-mutkaa taynna, se on pitka matka. Vaikka luotto Sakaria kohtaan onkin huipussaan, niin kylla jannitti etta mitenhan tassa kay. Sakarin mielesta oli hauskaa kuunnella mun surkeaa ulinaa 180 asteen mutkissa. Haa, haa. Mutta niin, Sakarilla moottoripyora kuume vain kasvaa, kun se paasee leikkimaan noilla mopoilla...
Pakko sanoa noista Sakari-pojan ajotaidoista viela, etta ihan hyvin se ajaa, mutta sita ei osannut selittaa, etta ei huomannut kun ajettiin Chiang Main iltatorilla norsun ohi. Siis se elukka oli meista puolen metrin paassa, niin etta jos olisin ojentanut kaden niin olisin koskenut siihen ja Sakari ei huomannut sita!?!?!
Chiang Mai oli ihan hauska kaupunki. Paljon pienempi kuin odotettiin, mutta paastiin taas hetkeksi nauttimaan mm. Starbucksin hyvasta kahvista. Mopolla ajeltiin ympariinsa, joten kai voi sanoa, etta nahtiin kaupunkia.. Kuitenkin oikeastaan tutustuttiin siella lahinna temppeleihin yhden paivan ajan.
Bangkok shocks
Jep jep, eli 5 paivaa viihdyttiin Pohjois-Thaikuissa kunnes otettiin juna kohti BKK:a. Junamatka meni todella kivasti. Todellakin positiivisesti yllatyttiin junan siisteystasosta. Otettiin siis nukkumajuna, josta arpa antoi meille ylapedit. Junamatka kesti n.13 tuntia. Bangkokissa ensimmaisena Khao San Roadille, jossa siis ollaan nyt pari paivaa yritetty hoitaa erinaisia asioita..
Tanaan kaytiin ilmeisesti kaupungin isoimmalla shopping-streetilla, jossa on kai jtn 4 tai 5 isoa ostoskeskusta. Eipa sielta nyt tassa vaiheessa mitaan mukaan irronnut, mutta ehka sitten joulukuussa kun taytyy varmaan ostaa jotain lampimaa tammikuun kylmaa paluuta varten.
Nahtiin muuten melkoisen rankka ladyboy-dance show :) Pakko sanoa, etta hyvin ne veti! Mutta kylla siina edelleen 4 kuukauden totuttelun jalkeen aika monttu auki hommaa katteltiin.
Mietittiin vaan, etta mitahan Paivi Rasanen tykkais kun pojat, jotka haluu olla tyttoja, pyorittaa persetta pojille jotka haluu olla tyttojen kanssa :D Siina sille pahkina purtavaks :D
Huomenna meilla matka jatkuu Koh Changille, missa paastaan pitkasta aikaa rannalle, snorklaamaan ja Sakari toivon mukaan sukeltamaan.
-K
Mutkikkaat ovat vuoristojen tiet!
Ensiksi tie vei Vientianesta Chiang Maihin, tuohon "Pohjois-Thaimaan paakaupunkiin, jossa yhdistyy kaikki Aasian ruokakulttuurit" niinkuin Sakari sen sanoisi. Siella ei jaaty jahkailemaan, vaan ensimmaisena paivana vuokrattiin moottoripyora alle (kawasaki ninja, 650 kuutioo tai jtn..plaa plaa plaa) ja koeajelun jalkeen oltiin seuraavana paivana valmiit lahtemaan pienelle korkeanpaikan leirille vuoristoon. Toisin sanoen siis lahdettiin Chiang Maista kohti Paita. Paissa nukuttiin yon yli ja matka jatkui Mae Hong Soniin, jonne siis lahdettiin long-neckeja ihmettelemaan. Sielta viela saman paivan aikana takaisin Paihin, josta seuraavana aamuna oli paluu Chiang Maihin. Maisemat olivat kasittamattoman upeat. Kuvista saa ehka jotain kasitysta, mutta kylla tuo on itse koettava. Todellakin Pohjois-Thaimaan maisemat ohittivat ehkapa jopa Laosin maisemat.
Yksinkertaisesti henkea salpaavia nakymia.
Kokonaisuudessaan 3 paivan aikana ajettiin n. 500 km, mika ei ehka kuulosta pahalta, mutta siina vaiheessa kun tie on kaytannossa pelkkaa GB-mutkaa taynna, se on pitka matka. Vaikka luotto Sakaria kohtaan onkin huipussaan, niin kylla jannitti etta mitenhan tassa kay. Sakarin mielesta oli hauskaa kuunnella mun surkeaa ulinaa 180 asteen mutkissa. Haa, haa. Mutta niin, Sakarilla moottoripyora kuume vain kasvaa, kun se paasee leikkimaan noilla mopoilla...
Pakko sanoa noista Sakari-pojan ajotaidoista viela, etta ihan hyvin se ajaa, mutta sita ei osannut selittaa, etta ei huomannut kun ajettiin Chiang Main iltatorilla norsun ohi. Siis se elukka oli meista puolen metrin paassa, niin etta jos olisin ojentanut kaden niin olisin koskenut siihen ja Sakari ei huomannut sita!?!?!
Chiang Mai oli ihan hauska kaupunki. Paljon pienempi kuin odotettiin, mutta paastiin taas hetkeksi nauttimaan mm. Starbucksin hyvasta kahvista. Mopolla ajeltiin ympariinsa, joten kai voi sanoa, etta nahtiin kaupunkia.. Kuitenkin oikeastaan tutustuttiin siella lahinna temppeleihin yhden paivan ajan.
Bangkok shocks
Jep jep, eli 5 paivaa viihdyttiin Pohjois-Thaikuissa kunnes otettiin juna kohti BKK:a. Junamatka meni todella kivasti. Todellakin positiivisesti yllatyttiin junan siisteystasosta. Otettiin siis nukkumajuna, josta arpa antoi meille ylapedit. Junamatka kesti n.13 tuntia. Bangkokissa ensimmaisena Khao San Roadille, jossa siis ollaan nyt pari paivaa yritetty hoitaa erinaisia asioita..
Tanaan kaytiin ilmeisesti kaupungin isoimmalla shopping-streetilla, jossa on kai jtn 4 tai 5 isoa ostoskeskusta. Eipa sielta nyt tassa vaiheessa mitaan mukaan irronnut, mutta ehka sitten joulukuussa kun taytyy varmaan ostaa jotain lampimaa tammikuun kylmaa paluuta varten.
Nahtiin muuten melkoisen rankka ladyboy-dance show :) Pakko sanoa, etta hyvin ne veti! Mutta kylla siina edelleen 4 kuukauden totuttelun jalkeen aika monttu auki hommaa katteltiin.
Mietittiin vaan, etta mitahan Paivi Rasanen tykkais kun pojat, jotka haluu olla tyttoja, pyorittaa persetta pojille jotka haluu olla tyttojen kanssa :D Siina sille pahkina purtavaks :D
Huomenna meilla matka jatkuu Koh Changille, missa paastaan pitkasta aikaa rannalle, snorklaamaan ja Sakari toivon mukaan sukeltamaan.
-K
torstai 7. lokakuuta 2010
Lungia Prabangissa/Tubia Viengissa
Luang Prabang
Taalta taas kuuluu. Luang Prabangin lemongrass-hoyrysauna on nyt sit koettu kolmasti Sakarin toimesta ja Kiian toimesta kerran. Sakarilla oli hyva tuuri saunakaverieden suhteen, joka kerta oli mukana uusia tuttuja Suomesta.
Oli todella mielenkiintoinen kokemus, miellyttava, vaikkakin se fiilis mika tulee loylyn heittamisesta jai uupumaan. No, Koh Changilla on kuulemma suomalainen sauna oikein Suomesta tuoduilla puilla lammitettyna. Sillon voi tulla koti-ikava. Joka tapauksessa voin oikein lampimasti suositella Laosin yrttihoyrysaunaa kaikille.
Vesiputouksillakin paastiin kaymaan. Nyt akkiseltaan ei kummallekkaan meista tule mieleen kertaa, jolloin olisimme aiemmin vesiputouksilla vierailleet, eli toteamme olleemme ensimmaisen kerran kumpainenkin katselemassa veden putoamista. Turvakriteerit taalla Aasiassa on aivan toiset kuin Liisa-Hyssalan-pilaamassa-yli-turvallisessa-holhotaan-ja-vahditaan-kaikkia-ja-kaikkea-Suomessamme. Vesiputouksen ylapaassa oli vain pieni heppoinen "turva-aita", jonka takana oli kymmenien metrien pudotus kiviselle vesialtaalle. Siina me turistit ihmettelimme ja ihastelimme keskella virtausta. Jalan lipsahdus olisi pahimmassa tapauksessa voinut olla kohtalokas. Ainakin niille, jotka halusivat parempia ja villimpia kuvia kiipeamalla aidan yli. Sakarille "hallitus" ei tahan myontanyt lupaa.
Seuraavana paivana matkamme jatkui kohti Vang Viengia.
Vang Vieng
Toistamiseen Vang Viengissa, ei tosin sen takia, etta se olisi reissun parhainta antia, vaan siksi, etta edellisella kerralla jai kokematta maailman kuulu TUBING. Suomessa tunnettu nimella "kaljakellunta". Tapahtuma jarjestetaan siis Mekong -joessa ja sen rannoilla olevissa baareissa. Ideana on kellua tayteen puhalletulla traktorin tai kuorma-auton sisakumilla Mekong-jokea pitkin seuraavaan baariin. Meille sattui hyva ilma, ei polttava aurinko eika myoskaan sateinen ilma, lampimampi tosin olisi voinut olla. Meininki oli alusta asti ihan hulvatonta ihmisilla. Musiikki pauhasi taysilla ja olut ja viina virtasi. Me tietysti fiksusti pieni olut/naama. Jokeen lahdimme omissa tubeissamme, kasista kiinni pitaen, kunnes virtaus otti Kiian mukaansa. Sakarilla ei ollut vaihtoehtoja, kaljatolkki kaaressa rannalle ja kasin meloa peraan, Kiian orastava paniikki kohtaus paistoi kasvoilta pitkalle. Joessa on oikeasti kova virtaus ja se yllatti. Ennen kuin pelastava enkeli Sakari ehti paikalle oli sen tittelin jo vienyt paikallinen joen varsi baarin sisaanheittaja tai paremmin rantaankiskoja. Tavan mukaisesti joka kuppilan edustalla oli muutama mies, jotka heittivat joessa seilaaville tubingiin osallistujille koysia joihin tarttua ja joilla sitten kiskottiin ihmiset rantaan ja baariin juomaan lisaa. Tasta eteenpain oli ote entista fiksumpi pieni olut/ pariskunta. Baareista oli myos mahdollista hyppia joen paskaiseen veteen tarzan liaaneja hyvaksi kayttaen. Ehka jopa tylsina "bailaajina" sekin jatettiin valiin turvallisuuden ja puhtauden maksimoimiseksi. Loppujen lopuksi matka jatkui aina kasi tiukasti toisen kadessa eteenpain ja Sakarin valilla rauhoitellessa meidan huimapaata, joka uhmaa vaaroja pelkoa tuntematta ja vauhtia pelkaamatta. Pienikin virtaus ja alkoi pelottaa. Ehjana ja hyvissa sielun- ja ruumiinvoimissa saatiin tama seikkailu paatokseen, ainakin joki-osuus, ainahan on after partyt. Super tehokkaan suihkun jalkeen syomaan ja after partyihin.
Mita tubingiin tulee, ainakin siita jai kateen hyvin elaimellinen kokemus, hetkellinen silmatulehdus (pink eye) ja melkoinen krapula. Kannatti silti. Ei meilla suomessa tallasia..... Liian vaarallista ja ehka jopa hauskaa.
Muuten me Vang Viengissa sitten koitimme saada paivat kulumaan frendit-jaksoja katsellen. Kuulostaa varmasti typeralta tulla tanne asti lahtea katselemaan frendeja. Ei se ollut ollenkaan typeraa. Sita ei pysty selittamaan, se vaan pitaa itse kokea. Eli ei muuta kun pakatkaa laukkunne ja suunnatkaa kohti Laosin Vang Viengia, frendeja katselemaan ja krebaan(kreisi bailaan) elaimellisen lauman ihmisia kanssa, kokekaa se itse, mulla ei riita verbaalinen akrobatia eika meidan kuvat valita sita kaikkea tunnelmaa.
-S
Taalta taas kuuluu. Luang Prabangin lemongrass-hoyrysauna on nyt sit koettu kolmasti Sakarin toimesta ja Kiian toimesta kerran. Sakarilla oli hyva tuuri saunakaverieden suhteen, joka kerta oli mukana uusia tuttuja Suomesta.
Oli todella mielenkiintoinen kokemus, miellyttava, vaikkakin se fiilis mika tulee loylyn heittamisesta jai uupumaan. No, Koh Changilla on kuulemma suomalainen sauna oikein Suomesta tuoduilla puilla lammitettyna. Sillon voi tulla koti-ikava. Joka tapauksessa voin oikein lampimasti suositella Laosin yrttihoyrysaunaa kaikille.
Vesiputouksillakin paastiin kaymaan. Nyt akkiseltaan ei kummallekkaan meista tule mieleen kertaa, jolloin olisimme aiemmin vesiputouksilla vierailleet, eli toteamme olleemme ensimmaisen kerran kumpainenkin katselemassa veden putoamista. Turvakriteerit taalla Aasiassa on aivan toiset kuin Liisa-Hyssalan-pilaamassa-yli-turvallisessa-holhotaan-ja-vahditaan-kaikkia-ja-kaikkea-Suomessamme. Vesiputouksen ylapaassa oli vain pieni heppoinen "turva-aita", jonka takana oli kymmenien metrien pudotus kiviselle vesialtaalle. Siina me turistit ihmettelimme ja ihastelimme keskella virtausta. Jalan lipsahdus olisi pahimmassa tapauksessa voinut olla kohtalokas. Ainakin niille, jotka halusivat parempia ja villimpia kuvia kiipeamalla aidan yli. Sakarille "hallitus" ei tahan myontanyt lupaa.
Seuraavana paivana matkamme jatkui kohti Vang Viengia.
Vang Vieng
Toistamiseen Vang Viengissa, ei tosin sen takia, etta se olisi reissun parhainta antia, vaan siksi, etta edellisella kerralla jai kokematta maailman kuulu TUBING. Suomessa tunnettu nimella "kaljakellunta". Tapahtuma jarjestetaan siis Mekong -joessa ja sen rannoilla olevissa baareissa. Ideana on kellua tayteen puhalletulla traktorin tai kuorma-auton sisakumilla Mekong-jokea pitkin seuraavaan baariin. Meille sattui hyva ilma, ei polttava aurinko eika myoskaan sateinen ilma, lampimampi tosin olisi voinut olla. Meininki oli alusta asti ihan hulvatonta ihmisilla. Musiikki pauhasi taysilla ja olut ja viina virtasi. Me tietysti fiksusti pieni olut/naama. Jokeen lahdimme omissa tubeissamme, kasista kiinni pitaen, kunnes virtaus otti Kiian mukaansa. Sakarilla ei ollut vaihtoehtoja, kaljatolkki kaaressa rannalle ja kasin meloa peraan, Kiian orastava paniikki kohtaus paistoi kasvoilta pitkalle. Joessa on oikeasti kova virtaus ja se yllatti. Ennen kuin pelastava enkeli Sakari ehti paikalle oli sen tittelin jo vienyt paikallinen joen varsi baarin sisaanheittaja tai paremmin rantaankiskoja. Tavan mukaisesti joka kuppilan edustalla oli muutama mies, jotka heittivat joessa seilaaville tubingiin osallistujille koysia joihin tarttua ja joilla sitten kiskottiin ihmiset rantaan ja baariin juomaan lisaa. Tasta eteenpain oli ote entista fiksumpi pieni olut/ pariskunta. Baareista oli myos mahdollista hyppia joen paskaiseen veteen tarzan liaaneja hyvaksi kayttaen. Ehka jopa tylsina "bailaajina" sekin jatettiin valiin turvallisuuden ja puhtauden maksimoimiseksi. Loppujen lopuksi matka jatkui aina kasi tiukasti toisen kadessa eteenpain ja Sakarin valilla rauhoitellessa meidan huimapaata, joka uhmaa vaaroja pelkoa tuntematta ja vauhtia pelkaamatta. Pienikin virtaus ja alkoi pelottaa. Ehjana ja hyvissa sielun- ja ruumiinvoimissa saatiin tama seikkailu paatokseen, ainakin joki-osuus, ainahan on after partyt. Super tehokkaan suihkun jalkeen syomaan ja after partyihin.
Mita tubingiin tulee, ainakin siita jai kateen hyvin elaimellinen kokemus, hetkellinen silmatulehdus (pink eye) ja melkoinen krapula. Kannatti silti. Ei meilla suomessa tallasia..... Liian vaarallista ja ehka jopa hauskaa.
Muuten me Vang Viengissa sitten koitimme saada paivat kulumaan frendit-jaksoja katsellen. Kuulostaa varmasti typeralta tulla tanne asti lahtea katselemaan frendeja. Ei se ollut ollenkaan typeraa. Sita ei pysty selittamaan, se vaan pitaa itse kokea. Eli ei muuta kun pakatkaa laukkunne ja suunnatkaa kohti Laosin Vang Viengia, frendeja katselemaan ja krebaan(kreisi bailaan) elaimellisen lauman ihmisia kanssa, kokekaa se itse, mulla ei riita verbaalinen akrobatia eika meidan kuvat valita sita kaikkea tunnelmaa.
-S
tiistai 21. syyskuuta 2010
Meet me halfway
Nyt ollaan siis aika tarkalleen reissun puolivalissa. Huvittavaa tassa on ehkapa se, etta tuntuu kuin oltaisiin haahuiltu alkupuolisko kaikkialla muualla kuin oli alunperin tarkoitus. Mehan siis ollaan nahty mm. Singapore ja Malesia joiden ei missaan tapauksessa pitanyt kuulua suunnitelmiin :D Mutta hyva nain.
Niinkuin ollaan tahan mennessa huomattu, niin reissu opettaa ja alun kohelluksien jalkeen lahdetaan uudella innolla ja tarkeita kokemuksia rikkaampina kohti Vietnamia, Kambodzaa ja viela ainakin yhdelle uusinta kierrokselle Thaimaahan. Ehka. Taytyy siis jalleen huomauttaa etta viime kadessa naihin meidan reissusuunnitelma hopotyksiin ei pida uskoa, koska meilla muuttuu mieli ja suunnitelmat suunnilleen viikottain.Mutta nuo kolme edelle mainittua maata nyt antaa ehka jotain viitetta siihen etta missa seuraavan 3,5 kk aikana seikkaillaan. Ja siis nythan vietetaan reissun tahan mennessa kultaisimpia hetkia Laosissa, jaljella viela 3 viikkoa, viisumit umpeutuu 10. lokakuuta.
Laitetaan lisaa kuvia blogiin kunhan ehditaan (ja loydetaan tietokone joka toimii tarpeeksi hyvin). Mutta lyhyesti kerrottuna ollaan molemmat koettu Laos huikean upeana paikkana, eika tasta turhaan puhuta "Aasian parhaana salaisuutena". Meidan positiivisesta mielialasta kertoo jotain ehkapa sekin, etta matkustettiin Vientianesta Vang Viengiin 160km 4 tunnissa, eli lyhyella matikalla laskettuna 40km tuntinopeudella. Ja Vang Viengista taas tanne Luang Prabangiin 260km 7 tunnissa :D Ja meita ei ketuttanut lainkaan. Ehkapa johtunee myos siita etta pikkuhiljaa taalla vain on tottunut siihen etta kaikki matelee ja eihan meilla edes ole kiire minnekaan joten miksikas sita alettaisiin turhia hotkyilemaan.
Eilen kaytiin kuuntelemassa temppelissa kun nuoret munkkikokelaat rukoilivat ja tanaan on vuorossa Laosilaisen yrttisaunan testaaminen ja luultavasti tunnin hieronta sen jalkeen, joka siis maksaa alle 4 euroa taalla!
Noh, ehkapa lopetan tan keulimisen ennen kuin ehdin kunnolla aloittaakaan. Kai tassa vain piti viela sanoa, etta nauttikaa viela 3,5 kk kun voitte! <3
-K
Niinkuin ollaan tahan mennessa huomattu, niin reissu opettaa ja alun kohelluksien jalkeen lahdetaan uudella innolla ja tarkeita kokemuksia rikkaampina kohti Vietnamia, Kambodzaa ja viela ainakin yhdelle uusinta kierrokselle Thaimaahan. Ehka. Taytyy siis jalleen huomauttaa etta viime kadessa naihin meidan reissusuunnitelma hopotyksiin ei pida uskoa, koska meilla muuttuu mieli ja suunnitelmat suunnilleen viikottain.Mutta nuo kolme edelle mainittua maata nyt antaa ehka jotain viitetta siihen etta missa seuraavan 3,5 kk aikana seikkaillaan. Ja siis nythan vietetaan reissun tahan mennessa kultaisimpia hetkia Laosissa, jaljella viela 3 viikkoa, viisumit umpeutuu 10. lokakuuta.
Laitetaan lisaa kuvia blogiin kunhan ehditaan (ja loydetaan tietokone joka toimii tarpeeksi hyvin). Mutta lyhyesti kerrottuna ollaan molemmat koettu Laos huikean upeana paikkana, eika tasta turhaan puhuta "Aasian parhaana salaisuutena". Meidan positiivisesta mielialasta kertoo jotain ehkapa sekin, etta matkustettiin Vientianesta Vang Viengiin 160km 4 tunnissa, eli lyhyella matikalla laskettuna 40km tuntinopeudella. Ja Vang Viengista taas tanne Luang Prabangiin 260km 7 tunnissa :D Ja meita ei ketuttanut lainkaan. Ehkapa johtunee myos siita etta pikkuhiljaa taalla vain on tottunut siihen etta kaikki matelee ja eihan meilla edes ole kiire minnekaan joten miksikas sita alettaisiin turhia hotkyilemaan.
Eilen kaytiin kuuntelemassa temppelissa kun nuoret munkkikokelaat rukoilivat ja tanaan on vuorossa Laosilaisen yrttisaunan testaaminen ja luultavasti tunnin hieronta sen jalkeen, joka siis maksaa alle 4 euroa taalla!
Noh, ehkapa lopetan tan keulimisen ennen kuin ehdin kunnolla aloittaakaan. Kai tassa vain piti viela sanoa, etta nauttikaa viela 3,5 kk kun voitte! <3
-K
maanantai 13. syyskuuta 2010
Fear and loathing in KL
Lahdonpaiva, 11.9.2010 ja kaupunkina Kuala Lumpur, kaksoistornien kaupunki, lentomatkustajien mieli yhtalo. Tama oli myos paiva jolle meidan lento sijoittui. Lento sujui ilman ongelmia, ilman turbulenssia eika edes vierus toverit voineet pahoin. Kone lahti ajallaan ja kaikki sujui hyvin.
Vaikka kaikki sujui hyvin lennon osalta niin meilla kahdella aamu ei ollut se kaikkein miellyttavin eika varsinkaan helpoin.
Kyllahan sen tietaa mita siita seuraa kun nukkuu 14 yota huoneessa jossa ei ole ikkunaa. Unirytmi on aivan suolesta, ei mitaan tolkkua, unta saa vasta siina viiden aikaan aamulla ja heraa kahden kolmen aikaan paivalla. Muutaman kerran yritimme kaantaa unirytmi siihen malliin mita normaaleilla ihmisilla se on, tai vahintaan miten kuvitellaan normaalien ihmisten toimivan. Molemmilla kerroilla valvottiin yon yli ja seuraavana iltana sitten nukkumaan, ilman toimiva tulosta unirytmissa.
Tama kostautui meille. Lennon lahto aika oli 15.10 ja lentokentalle matka kestaa liikenteesta riippuen n.60-90min. Suunnitelma oli hyva: heratys aamulla klo 7.30, virkistavan suihkun jalkeen aamiainen rauhassa, ja sen jalkeen bussilla kohti lentokenttaa ilman turhaa kiiretta.
Se jai vain hyvaksi suunnitelmaksi. GH:n kaytavasta kuului epamaaraista molya aamulla kuuden aikaan ja Sakarihan tietysti herasi siihen, muttei enaa reilun tunnin paasta herattavaan kelloon. Damn. Myohemmin kuului taas mekkalaa kaytavasta ja taas Sakari herasi siihen talla kertaa kello olikin jo 12. Toiminta oli ripeaa, valot paalle ja Kiia hereille. Hetken vallitsi pienoinen sekasorto, Sakarilla oli viela pakkaamatta, Kiia sen oli jo tehnyt, onneksi. Tavarat rinkkaan ja tsekkaan itsemme ulos GH:sta, taksi bussiasemalle ja ekalla bussilla kohti kenttaa. Kentalla suoraan jonon peralle check in:iin, joka ei ollut viela kunnolla edes alkanut. Ilman aamiaista jonottaminen tuntui todella pitkalta ja sita se olikin, aikaa koneen lahtoon jai vain 35min. Ruokaa oli saatava, saatana, muuten menee herne nokkaan. Silmat auki kohti lahtoporttia ja siellahan se ratkaisu oli, McDonald's. Tiskille, burgerit tuulen suojaan ja taydella mahalla spurtti kohti turvatarkastuksia. Siina vaiheessa kun paasimme juosten lahtoportille aikaa koneen lahtoon oli enaa n. 8min ja samassa parahti kuulutus amyreista: "passangers Ms Kiia Ohvo and Mr Sakari Palvaanlahti....." Lahtonopeus oli omaa luokkaansa kun lahdettiin, taas, juoksemaan kuin rusakot puskasta kohti konetta.
Vientianen kentalla tapasimme Puolalaisen Singaporessa asuvan Adrianin. 2 ensimmaista paivaa poukkoiltiinkin kyseisen herran seurassa ja kavimme mm. keilaamassa, paikallisessa yokerhossa ja pelaamassa biljardia kattoterassi baarissa. Yokerhossa saimmekin sitten tosi elaman tilanteen kun kaunis tytto tuli tanssimaan Adrianin kanssa ja kaikki tuntui olevan hyvin kunnes yhtakkia Adrian kavahti kauemmas saikahtaneena. Tytto oli avannut sanaisen arkkunsa ja kavikin hyvin nopeasti selvaksi etta tama tytto onkin "tytto" eli ladyboy. Kylla siina loppuilta ihmeteltiin etta miten niin natin nakoinen ihminen voi omistaa pallit. Toivon mukaan Adrianille ei tullut pitkakestoisia traumoja...
Adrian siis jatkoi tanaan matkaa Vang Viengiin josta taas matkaa eteenpain. Meilla on suunnitelmana huomenna jattaa Vientiane taakse ja matkata Vang Viengiin tarkoituksena majailla kylassa ehka viikon verran. Ehka.
3 paivan perusteella ollaan jo totaalisen ihastuneita Laosiin! Entisena Ranskan siirtomaana taalta loytyy paljon Euroopasta tuttuja elementteja arkkitehtuurissa ja ruokakulttuurissa. Paljon myos ranskalaisia viineja tarjolla, nam! Fiiliksia voisi kai kuvailla niin etta tuntuu kuin koko reissu olisi alkanut uudestaan tai ehka vasta nyt alkanut kunnolla. Tuntuu kuin olisimme vasta nyt saapuneet siihen Aasian kolkkaan mita tanne on haluttu tulla ihastelemaan.
Valihuomautuksena mainitaan viela etta Sakari on leikannut parran eika jattanyt pelkkia vaan huitaisi samalla myos viikset pois. Etta jospa se kyylaaminen loppuu siihen..
-K & S
Vaikka kaikki sujui hyvin lennon osalta niin meilla kahdella aamu ei ollut se kaikkein miellyttavin eika varsinkaan helpoin.
Kyllahan sen tietaa mita siita seuraa kun nukkuu 14 yota huoneessa jossa ei ole ikkunaa. Unirytmi on aivan suolesta, ei mitaan tolkkua, unta saa vasta siina viiden aikaan aamulla ja heraa kahden kolmen aikaan paivalla. Muutaman kerran yritimme kaantaa unirytmi siihen malliin mita normaaleilla ihmisilla se on, tai vahintaan miten kuvitellaan normaalien ihmisten toimivan. Molemmilla kerroilla valvottiin yon yli ja seuraavana iltana sitten nukkumaan, ilman toimiva tulosta unirytmissa.
Tama kostautui meille. Lennon lahto aika oli 15.10 ja lentokentalle matka kestaa liikenteesta riippuen n.60-90min. Suunnitelma oli hyva: heratys aamulla klo 7.30, virkistavan suihkun jalkeen aamiainen rauhassa, ja sen jalkeen bussilla kohti lentokenttaa ilman turhaa kiiretta.
Se jai vain hyvaksi suunnitelmaksi. GH:n kaytavasta kuului epamaaraista molya aamulla kuuden aikaan ja Sakarihan tietysti herasi siihen, muttei enaa reilun tunnin paasta herattavaan kelloon. Damn. Myohemmin kuului taas mekkalaa kaytavasta ja taas Sakari herasi siihen talla kertaa kello olikin jo 12. Toiminta oli ripeaa, valot paalle ja Kiia hereille. Hetken vallitsi pienoinen sekasorto, Sakarilla oli viela pakkaamatta, Kiia sen oli jo tehnyt, onneksi. Tavarat rinkkaan ja tsekkaan itsemme ulos GH:sta, taksi bussiasemalle ja ekalla bussilla kohti kenttaa. Kentalla suoraan jonon peralle check in:iin, joka ei ollut viela kunnolla edes alkanut. Ilman aamiaista jonottaminen tuntui todella pitkalta ja sita se olikin, aikaa koneen lahtoon jai vain 35min. Ruokaa oli saatava, saatana, muuten menee herne nokkaan. Silmat auki kohti lahtoporttia ja siellahan se ratkaisu oli, McDonald's. Tiskille, burgerit tuulen suojaan ja taydella mahalla spurtti kohti turvatarkastuksia. Siina vaiheessa kun paasimme juosten lahtoportille aikaa koneen lahtoon oli enaa n. 8min ja samassa parahti kuulutus amyreista: "passangers Ms Kiia Ohvo and Mr Sakari Palvaanlahti....." Lahtonopeus oli omaa luokkaansa kun lahdettiin, taas, juoksemaan kuin rusakot puskasta kohti konetta.
Vientianen kentalla tapasimme Puolalaisen Singaporessa asuvan Adrianin. 2 ensimmaista paivaa poukkoiltiinkin kyseisen herran seurassa ja kavimme mm. keilaamassa, paikallisessa yokerhossa ja pelaamassa biljardia kattoterassi baarissa. Yokerhossa saimmekin sitten tosi elaman tilanteen kun kaunis tytto tuli tanssimaan Adrianin kanssa ja kaikki tuntui olevan hyvin kunnes yhtakkia Adrian kavahti kauemmas saikahtaneena. Tytto oli avannut sanaisen arkkunsa ja kavikin hyvin nopeasti selvaksi etta tama tytto onkin "tytto" eli ladyboy. Kylla siina loppuilta ihmeteltiin etta miten niin natin nakoinen ihminen voi omistaa pallit. Toivon mukaan Adrianille ei tullut pitkakestoisia traumoja...
Adrian siis jatkoi tanaan matkaa Vang Viengiin josta taas matkaa eteenpain. Meilla on suunnitelmana huomenna jattaa Vientiane taakse ja matkata Vang Viengiin tarkoituksena majailla kylassa ehka viikon verran. Ehka.
3 paivan perusteella ollaan jo totaalisen ihastuneita Laosiin! Entisena Ranskan siirtomaana taalta loytyy paljon Euroopasta tuttuja elementteja arkkitehtuurissa ja ruokakulttuurissa. Paljon myos ranskalaisia viineja tarjolla, nam! Fiiliksia voisi kai kuvailla niin etta tuntuu kuin koko reissu olisi alkanut uudestaan tai ehka vasta nyt alkanut kunnolla. Tuntuu kuin olisimme vasta nyt saapuneet siihen Aasian kolkkaan mita tanne on haluttu tulla ihastelemaan.
Valihuomautuksena mainitaan viela etta Sakari on leikannut parran eika jattanyt pelkkia vaan huitaisi samalla myos viikset pois. Etta jospa se kyylaaminen loppuu siihen..
-K & S
keskiviikko 1. syyskuuta 2010
Sakari- oma etninen vahemmistonsa
”Rasismia ovat –– sellaiset uskomukset ja toiminnot, jotka pohjautuvat ajatukseen ihmisryhmien perustavanlaatuisesta kulttuurisesta ja/tai biologisesta erilaisuudesta, ja jotka oikeuttavat ihmisryhmien negatiivisen kohtelun tällä perusteella.”Nain asia maaritellaan wikipediassa. Ja taman perusteella voin todeta, etta meidan Super-Sakke on oikeasti joutunut rasismin uhriksi!
Nyt kun ollaan kohta viikko vietetty Kuala Lumpurissa niin ei voi kuin ihmetella ihmisten reaktioita. Vaikka KL onkin monien eri kulttuurien sulatusuuni, niin ilmeisesti Sakari-pojan oma kulttuuri ei tahan sulatusuuniin sovi.
KL:n katuja pitkin kavellessa voisin melkein pitaa jotain rahankerays kippoa esilla kun tata sirkuselainta tullaan ihastelemaan/kauhistelemaan. Ihmiset todellakin osoittavat Sakaria sormella ja jotkut (aika useat) nauraa paalle. Ja on meinaan paskasta naurua yleensa. Ei oo helppoo valkoisella viikingilla Aasiassa!
Usein on myos kaynyt niin, etta kun ollaan vaikka syomassa tai kahvilassa niin ihmiset kulkevat puljun ohi useita kertoja ja valilla tuntuu silta kun posse vaan lisaantyisi kerta kerralta. Melkeinpa vaikuttaa silta, etta ihmisia soitellaan kodeistaan asti katsomaan tata erikoista olentoa, niinkuin muistaakseeni joskus Vilppulassa viime vuosikymmenen alussa pojat soittelivat nokian 5110:lla toisilleen kun Vilppulan keskuskatua erehtyi joku kaunis paiva kavelemaan afrikkalaista syntyperaa omaava henkilo.
Kaikesta osoittelusta huolimatta, ilmeisesti KL on turvallisempi maapera Sakarille. Taalla ihmiset eivat sentaan uskalla kayda taman kummallisen muukalaisen partaan kasiksi, niinkuin Thaimaassa kaydaan. Ihme etta miehella on enaa partaa lainkaan jaljella, kun kaikenmaailman hipit on sita hypistelleet ja melkeinpa siina roikkuneet.
On mielenkiintoista seurata vieresta kuinka ihmisten ilmeet vaihtelevat epauskosta, hammennyksen kautta totaaliseen repeamiseen, kun tama vaaleakarvoituksinen urho astelee kansan keskella. Eniten tassa ehka ihmetyttaa se, etta nyt kuitenkin eletaan vuotta 2010. Luulisi, etta Kuala Lumpur olisi jo nahnyt kaiken.
Ilmeisesti naille ihmisille aiti ei ole opettanut, etta sormella ei saa osoittaa!
-K
Nyt kun ollaan kohta viikko vietetty Kuala Lumpurissa niin ei voi kuin ihmetella ihmisten reaktioita. Vaikka KL onkin monien eri kulttuurien sulatusuuni, niin ilmeisesti Sakari-pojan oma kulttuuri ei tahan sulatusuuniin sovi.
KL:n katuja pitkin kavellessa voisin melkein pitaa jotain rahankerays kippoa esilla kun tata sirkuselainta tullaan ihastelemaan/kauhistelemaan. Ihmiset todellakin osoittavat Sakaria sormella ja jotkut (aika useat) nauraa paalle. Ja on meinaan paskasta naurua yleensa. Ei oo helppoo valkoisella viikingilla Aasiassa!
Usein on myos kaynyt niin, etta kun ollaan vaikka syomassa tai kahvilassa niin ihmiset kulkevat puljun ohi useita kertoja ja valilla tuntuu silta kun posse vaan lisaantyisi kerta kerralta. Melkeinpa vaikuttaa silta, etta ihmisia soitellaan kodeistaan asti katsomaan tata erikoista olentoa, niinkuin muistaakseeni joskus Vilppulassa viime vuosikymmenen alussa pojat soittelivat nokian 5110:lla toisilleen kun Vilppulan keskuskatua erehtyi joku kaunis paiva kavelemaan afrikkalaista syntyperaa omaava henkilo.
Kaikesta osoittelusta huolimatta, ilmeisesti KL on turvallisempi maapera Sakarille. Taalla ihmiset eivat sentaan uskalla kayda taman kummallisen muukalaisen partaan kasiksi, niinkuin Thaimaassa kaydaan. Ihme etta miehella on enaa partaa lainkaan jaljella, kun kaikenmaailman hipit on sita hypistelleet ja melkeinpa siina roikkuneet.
On mielenkiintoista seurata vieresta kuinka ihmisten ilmeet vaihtelevat epauskosta, hammennyksen kautta totaaliseen repeamiseen, kun tama vaaleakarvoituksinen urho astelee kansan keskella. Eniten tassa ehka ihmetyttaa se, etta nyt kuitenkin eletaan vuotta 2010. Luulisi, etta Kuala Lumpur olisi jo nahnyt kaiken.
Ilmeisesti naille ihmisille aiti ei ole opettanut, etta sormella ei saa osoittaa!
-K
Singapore & Kuala Lumpur
Moikkeliskoikkelis!
Taalla sita samoillaan keskella isokenkien leikkikenttia. Alkuun Singaporesta, kaupunki oli tosi upea, kallis ja raha nakyi joka puolella ja sen vaikutukset. Little India oli vanhemman nakoista aluetta ja siella oli huonompikuntoisia taloja kun keskustassa. Sielta myos loydettiin meille majoitus, dormi, Kiia nukkui ensimmaisen yon viiden saksalaisen kanssa, Sakari taas 11 intialaisen kanssa. Kahdeksi seuraavaksi yoksi meidat siirrettiin samaan huoneeseen ja seurana oli sekalainen seurakunta erilaisia ihmisia, oli miehia ja naisia, ikahaarukka oli valtaisa, mm. oli yks pappa- ja mummuikaa lahestyva pariskunta, kansalaisuuksia oli ties mita. Tama siis oli kaupungin halvimpia tapoja majoittua, mutta silti meidan 3 yota maksoi todella monta oravan nahkaa.
Kaytiin katsastamassa myos Singaporen night safari. Eli Singaporen elainterhan, joka muuten on joskus jossain jonkun valitsemana valittu ehka maailmaan parhaaksi elaintarhaksi, osuus missa elaimia saa tarkastella kuinka ne elaa yolla, eika nuku siella hakkinsa nurkassa. Elaimet naytti samalta kun missa tahansa elain tarhassa, luonnossa varmasti mielenkiintoisempia. Hienoja ne kuitenkin oli, tiikerit, leopardit, kirahvit ja muut erikoiselukat. Joka tapauksessa oli hauska reissu.
Kaupungin keskustan katuja kulutettiin ja tehtiin ikkunaostoksia, ei tan nakoisena eika tan nakoisissa raasyissa kehtaa mihinkaan Guccin kauppaan menna. Keskusta oli oikeastaan vaan maailmankuuluisimpien ja vahemman kuuluisien muotitalojen, ah niin ihanan kalliista, jattiliikkeista ja tavarataloista (Gucci, Hugo Boss, Luis Vuitton, Fendi, molemmat Armanit jne jne oli kaikki isosti esilla), satojen tuhansien eurojen urheiluautoista (Ferrarit, Aston Martinit, Porschet, Lambot, Rolls Roycet jne jne jne), pilvenpiirtajista, huippuluokan hotelleista ja kaiken huippuna: oikeastaan missaan ei ollut neutraalia hajua vaan joka paikassa oli jokin tuoksu, mita sumutettiin ilmastointilaitteista.
Tama n. 5miljoonan ihmisen kaupunkivaltio oli kertakaikkisen upea ja varsinkin siisti. Missaan ei ollut roskia maassa, ei kerjalaisia, ei katukaupustelijoita eika mitaan muutakaan mika olisi rikkonut lahes taydellisen katunakyman. Tamperekin on torkyisempi kuin Singapore. Se oli kaupunki mihin ei kannata koyhan menna.
Singaporessa ei soinut banjo, eika haissut pahalle.
Kuala Lumpur (Mutainen Joensuu), on ihme kaupunki. Siisteydessaan tama on Bangkokin ja Singaporen valimalli.Taalta loytyy niita katukaupustelijoita, feikkituotteita, kerjalaisia, pahaa hajua, torkya ja muita suurkaupunkien onkelmia. Vastakohtana loytyy Petronasin kaksoistornit (maailman korkeimmat rakennukset 1998-2004, 452m korkeat), KL tower, jattilais-ostoskeskuksia, niin oky muotitaloille kuin tuotteille mihin normaalillakin ihmisella on varaa. Ostoskeskukset on lahes poikkeuksetta yli kymmenkerroksisia, kahden pilvenpiirtajan valiin ja sisalle rakennettuja. Times Square Kuala Lumpur ostoskeskuksessa on sisatiloissa huvipuisto ja vuoristorata, minka voisi sijoittaa vaikka sarkanniemeen. Taman tavaratalon kiertaminen kesti vaatimattomasti 7h, eika siltikaan varmasti nahty sita kokonaan. Ei siis mitaan ihan pienia kyhaelmia. Kaheleita naa aasialaiset tassa amerikan ihannoinnissa ja sen suuruuden ylittamisessa.
Kun saavuttiin KL:aan otettiin huone halvasta hotellista kahdeksi yoksi, jotta saimme aikaa etsia rauhassa halpa ja hyva guesthouse. Sen me loysimmekin ja saimme viela reilun alennuksen kun maksettiin huone kymmeneksi yoksi kerralla. Nyt olemme ehtineet kiertaa kaupunkia jo seitsemanpaivan ajan, ja sama aika on viela edessa. Kaupunki on viihtyisa ja keskusta ei ole turhan iso, kavellen kiertaa helposti. Niinpa paivien aikana kilometreja onkin kertynyt varmasti aivan huikea maara, kaikki siirtymataipaleet ja tavarataloissa seilailu. Viela emme ole saaneet itseamme tarpeeksi aikaisin liikkeelle niin etta olisimme paasseet kierrokselle Petronasin torneihin. Sinne kun ei paivassa jaeta kuin 1800 lippua, joten paikalla pitaa olla aikaisin aamulla.
Hyva katu keitto ollaan loydetty, pohjois intian ja pakistanin keittio. Nam. Todella maukasta ruokaa halvalla. Annoksetkin on sen verran isoja etta kaksi pieni mahaista lankkaria syo yhden annoksen ja meinaa jo pursuta ulos housuista, ainakin vyota tarvii vahan loysata.
Tanaan ajattelimme kayda tarkatamassa Kuala Lumpurin elokuva teatterin. Sakarille ensimmainen kerta aasiassa leffassa, Kiialle toinen. Leffassa kaynti on halpaa kun saippua, ainakin suomen hintoihin verrattuna, suomen lipun hinnalla taalla kay leffassa 4-6 kertaa.
Menara KL:ssa (KL tower, 421m korkea) kavimme nakoala tasanteella, joka sijaitsee 335metrissa. Torni muistuttaa palojn nasinneulaa, suuremmassa koossa tosin. (Nasinneula 165m, nakoala tasanne 135m).
Silloin oli ilta ja koko Kuala Lumpur nakyi mukavasti valaistuna. Nakymat oli upeat. Kyseisella reissulla Sakarin flipflopit hajos ja se joutu pyytaan vertijalta teippia niiden korjaamiseks. Vartija olikin nokkela poika ja toi kahdet vaihtoehdot loytytavara korista, Sakari valitsi tyttojen flipflopit sydankuvioilla varustettuna ja pari numeroa liian pienina. Toinen vaihtoehto olisi ollut nahkaiset kusiluistimet, eli ei paljon vaihtoehtoja annettu. Koska rahaa ei ole liikaa niin nailla kengilla se Sakari vaan on tarponut jo muutaman paivan ympari KL:n katuja.
Kuala Lumpurista matka jatkuu nailla nakymin Laosiin 11.9.2010. Eli WTC-tapahtumien vuosi paivana. Toivottavasti kukaan ei saa paahansa kaapata meidan konetta ja lentaa sita pain Petronaseja. Toisaalta nyt on vasta 9-vuosipaiva, ensi vuonna vois pelottaa. Nyt puoliksi turvallisin mielin lahdetaan kohti Laosin paakaupunkia Vientiainea. Ennen sita ehtii kylla viela sattuun ja tapahtuun vaikka mita, kun aikaakin on viela 10 yota KL:ssa.
Raportti taalta aasiasta taas talla eraa tassa. Ensi kertaan asti se on morjens!
-S
Taalla sita samoillaan keskella isokenkien leikkikenttia. Alkuun Singaporesta, kaupunki oli tosi upea, kallis ja raha nakyi joka puolella ja sen vaikutukset. Little India oli vanhemman nakoista aluetta ja siella oli huonompikuntoisia taloja kun keskustassa. Sielta myos loydettiin meille majoitus, dormi, Kiia nukkui ensimmaisen yon viiden saksalaisen kanssa, Sakari taas 11 intialaisen kanssa. Kahdeksi seuraavaksi yoksi meidat siirrettiin samaan huoneeseen ja seurana oli sekalainen seurakunta erilaisia ihmisia, oli miehia ja naisia, ikahaarukka oli valtaisa, mm. oli yks pappa- ja mummuikaa lahestyva pariskunta, kansalaisuuksia oli ties mita. Tama siis oli kaupungin halvimpia tapoja majoittua, mutta silti meidan 3 yota maksoi todella monta oravan nahkaa.
Kaytiin katsastamassa myos Singaporen night safari. Eli Singaporen elainterhan, joka muuten on joskus jossain jonkun valitsemana valittu ehka maailmaan parhaaksi elaintarhaksi, osuus missa elaimia saa tarkastella kuinka ne elaa yolla, eika nuku siella hakkinsa nurkassa. Elaimet naytti samalta kun missa tahansa elain tarhassa, luonnossa varmasti mielenkiintoisempia. Hienoja ne kuitenkin oli, tiikerit, leopardit, kirahvit ja muut erikoiselukat. Joka tapauksessa oli hauska reissu.
Kaupungin keskustan katuja kulutettiin ja tehtiin ikkunaostoksia, ei tan nakoisena eika tan nakoisissa raasyissa kehtaa mihinkaan Guccin kauppaan menna. Keskusta oli oikeastaan vaan maailmankuuluisimpien ja vahemman kuuluisien muotitalojen, ah niin ihanan kalliista, jattiliikkeista ja tavarataloista (Gucci, Hugo Boss, Luis Vuitton, Fendi, molemmat Armanit jne jne oli kaikki isosti esilla), satojen tuhansien eurojen urheiluautoista (Ferrarit, Aston Martinit, Porschet, Lambot, Rolls Roycet jne jne jne), pilvenpiirtajista, huippuluokan hotelleista ja kaiken huippuna: oikeastaan missaan ei ollut neutraalia hajua vaan joka paikassa oli jokin tuoksu, mita sumutettiin ilmastointilaitteista.
Tama n. 5miljoonan ihmisen kaupunkivaltio oli kertakaikkisen upea ja varsinkin siisti. Missaan ei ollut roskia maassa, ei kerjalaisia, ei katukaupustelijoita eika mitaan muutakaan mika olisi rikkonut lahes taydellisen katunakyman. Tamperekin on torkyisempi kuin Singapore. Se oli kaupunki mihin ei kannata koyhan menna.
Singaporessa ei soinut banjo, eika haissut pahalle.
Kuala Lumpur (Mutainen Joensuu), on ihme kaupunki. Siisteydessaan tama on Bangkokin ja Singaporen valimalli.Taalta loytyy niita katukaupustelijoita, feikkituotteita, kerjalaisia, pahaa hajua, torkya ja muita suurkaupunkien onkelmia. Vastakohtana loytyy Petronasin kaksoistornit (maailman korkeimmat rakennukset 1998-2004, 452m korkeat), KL tower, jattilais-ostoskeskuksia, niin oky muotitaloille kuin tuotteille mihin normaalillakin ihmisella on varaa. Ostoskeskukset on lahes poikkeuksetta yli kymmenkerroksisia, kahden pilvenpiirtajan valiin ja sisalle rakennettuja. Times Square Kuala Lumpur ostoskeskuksessa on sisatiloissa huvipuisto ja vuoristorata, minka voisi sijoittaa vaikka sarkanniemeen. Taman tavaratalon kiertaminen kesti vaatimattomasti 7h, eika siltikaan varmasti nahty sita kokonaan. Ei siis mitaan ihan pienia kyhaelmia. Kaheleita naa aasialaiset tassa amerikan ihannoinnissa ja sen suuruuden ylittamisessa.
Kun saavuttiin KL:aan otettiin huone halvasta hotellista kahdeksi yoksi, jotta saimme aikaa etsia rauhassa halpa ja hyva guesthouse. Sen me loysimmekin ja saimme viela reilun alennuksen kun maksettiin huone kymmeneksi yoksi kerralla. Nyt olemme ehtineet kiertaa kaupunkia jo seitsemanpaivan ajan, ja sama aika on viela edessa. Kaupunki on viihtyisa ja keskusta ei ole turhan iso, kavellen kiertaa helposti. Niinpa paivien aikana kilometreja onkin kertynyt varmasti aivan huikea maara, kaikki siirtymataipaleet ja tavarataloissa seilailu. Viela emme ole saaneet itseamme tarpeeksi aikaisin liikkeelle niin etta olisimme paasseet kierrokselle Petronasin torneihin. Sinne kun ei paivassa jaeta kuin 1800 lippua, joten paikalla pitaa olla aikaisin aamulla.
Hyva katu keitto ollaan loydetty, pohjois intian ja pakistanin keittio. Nam. Todella maukasta ruokaa halvalla. Annoksetkin on sen verran isoja etta kaksi pieni mahaista lankkaria syo yhden annoksen ja meinaa jo pursuta ulos housuista, ainakin vyota tarvii vahan loysata.
Tanaan ajattelimme kayda tarkatamassa Kuala Lumpurin elokuva teatterin. Sakarille ensimmainen kerta aasiassa leffassa, Kiialle toinen. Leffassa kaynti on halpaa kun saippua, ainakin suomen hintoihin verrattuna, suomen lipun hinnalla taalla kay leffassa 4-6 kertaa.
Menara KL:ssa (KL tower, 421m korkea) kavimme nakoala tasanteella, joka sijaitsee 335metrissa. Torni muistuttaa palojn nasinneulaa, suuremmassa koossa tosin. (Nasinneula 165m, nakoala tasanne 135m).
Silloin oli ilta ja koko Kuala Lumpur nakyi mukavasti valaistuna. Nakymat oli upeat. Kyseisella reissulla Sakarin flipflopit hajos ja se joutu pyytaan vertijalta teippia niiden korjaamiseks. Vartija olikin nokkela poika ja toi kahdet vaihtoehdot loytytavara korista, Sakari valitsi tyttojen flipflopit sydankuvioilla varustettuna ja pari numeroa liian pienina. Toinen vaihtoehto olisi ollut nahkaiset kusiluistimet, eli ei paljon vaihtoehtoja annettu. Koska rahaa ei ole liikaa niin nailla kengilla se Sakari vaan on tarponut jo muutaman paivan ympari KL:n katuja.
Kuala Lumpurista matka jatkuu nailla nakymin Laosiin 11.9.2010. Eli WTC-tapahtumien vuosi paivana. Toivottavasti kukaan ei saa paahansa kaapata meidan konetta ja lentaa sita pain Petronaseja. Toisaalta nyt on vasta 9-vuosipaiva, ensi vuonna vois pelottaa. Nyt puoliksi turvallisin mielin lahdetaan kohti Laosin paakaupunkia Vientiainea. Ennen sita ehtii kylla viela sattuun ja tapahtuun vaikka mita, kun aikaakin on viela 10 yota KL:ssa.
Raportti taalta aasiasta taas talla eraa tassa. Ensi kertaan asti se on morjens!
-S
tiistai 24. elokuuta 2010
Not that INTOnesia
Nyt ollaankin jo sitten Singaporessa ja ainakin henkisesti hyvin hyvin kaukana Indonesiasta!
Jonkinlaisen koonnin voisin tahan viela Indoista rustata.
Eli meidan kokemuksen mukaan tuo vietetty kuukausi kyseisessa maassa ei ollut mikaan menestys. Ihmiset huijasivat meita aina kun mahdollista ja heti alusta asti. Tuntui etta kaikki hyvatkin tyypit joihin tormattiin olivat jotain vailla ja tavoittelivat vain omaa etuaan.
Indonesia oli myos erittain kallis. Okei, siella oli/on high season paalla mutta silti, se oli alyttoman kallis. Hinta-laatu suhde tuntui olevan taysin tuntematon kasite niille ihmisille. Ja toisaalta taas tuohon huijaamiseen jos palaan niin kaikille turisteille oli olemassa eri hinnat. Jollekin tarjottiin huone noin 20 eurolla ja toisilta kiristettiin siita samasta huoneesta melkein kaksinkertainen hinta. Taysin alytonta!
Kavihan meilla myos erittain huono tuuri matkan aikana ja osaltaan nihkeasta kuukaudesta saadaan syyttaa myos omaa tyhmyytta. Gili Trawanganilla piti viihtya viikko ja se siella vietettiinkin, mutta nyt on paha sanoa saaresta oikein mitaan kun melkein koko viikko maattiin sangyn pohjalla kipeina. Ja sitten suurin virhe oli ehkapa lahtea uuteen maahan tietamatta maasta mitaan. Sita virhetta ei enaa tehda.
Thaimaahan verrattuna ihmiset olivat melko toykeita lahes poikkeuksetta. Kaikki tuputtivat jotain myytavaa ja vaikka sanoi natisti etta ei kiitos niin jakuttaminen jatkui ja jos ei ostanut tuotetta sai pahaa silmaa ja jtn ilkeaa muminaa paalle. Muutamia poikkeuksiakin oli toki, mutta pari yksiloa ei pelasta kokonaiskuvaa.
Jakarta oli todella epamiellyttava ja sekava, likainen kaupunki. Oikeastaan hyvina paikkoina koimme Gili Airin ja ehka myos sen Trawanganin (jos nyt voi sanoa etta se mitenkaan koettiin). Myos turistirysa Kuta beach kelpasi meille lansimaisine palveluineen 3 viikon tuskailun jalkeen. Mutta niin ehkapa se kertookin jo jotain jos turistirysa tuntui meista pelastukselta... kun varsinaisesti ainakaan meika ei todellakaan ole turistirysien kannattaja.
Balin Kuta Beachin kruunasi puukkohippalot, joista jaatiin onneksi juuri ja juuri paitsioon. Joku kylahullu oli paassyt irti ja puukotti mielipuolisesti ilmeisestikin muutamaa turistia. Sen jalkeen juippi oli ottanut skootterin alleen ja lahtenyt karkuun. Tapahtumahetkella oltiin parinsadan metrin paassa syomassa, hotellille pain tullessa kadulla oli verta, ihmiset paniikissa ja tays kaaos paalla. Etta sellasta.
Vaikka nyt ollaankin hieman kaarmeissamme koko Indonesiaa kohtaan niin luultavasti aioitaan viela palata kyseiseen maankolkkaan ja maksaa potut pottuina :) Noh siis aateltiin etta annetaan indoille viela yksi mahdollisuus sitten joskus kun sumu halvenee.. Otetaan paremmin selvaa maasta ja Java saaren ja Balin sijaan lahdetaan Sumatran puolelle seikkailemaan. Sakarin ainakin taytyy viela joskus paasta sukeltamaan Indonesiaan. Ehka ongelma olikin se etta ei paasty pintaa syvemmalle! :)
-K
Jonkinlaisen koonnin voisin tahan viela Indoista rustata.
Eli meidan kokemuksen mukaan tuo vietetty kuukausi kyseisessa maassa ei ollut mikaan menestys. Ihmiset huijasivat meita aina kun mahdollista ja heti alusta asti. Tuntui etta kaikki hyvatkin tyypit joihin tormattiin olivat jotain vailla ja tavoittelivat vain omaa etuaan.
Indonesia oli myos erittain kallis. Okei, siella oli/on high season paalla mutta silti, se oli alyttoman kallis. Hinta-laatu suhde tuntui olevan taysin tuntematon kasite niille ihmisille. Ja toisaalta taas tuohon huijaamiseen jos palaan niin kaikille turisteille oli olemassa eri hinnat. Jollekin tarjottiin huone noin 20 eurolla ja toisilta kiristettiin siita samasta huoneesta melkein kaksinkertainen hinta. Taysin alytonta!
Kavihan meilla myos erittain huono tuuri matkan aikana ja osaltaan nihkeasta kuukaudesta saadaan syyttaa myos omaa tyhmyytta. Gili Trawanganilla piti viihtya viikko ja se siella vietettiinkin, mutta nyt on paha sanoa saaresta oikein mitaan kun melkein koko viikko maattiin sangyn pohjalla kipeina. Ja sitten suurin virhe oli ehkapa lahtea uuteen maahan tietamatta maasta mitaan. Sita virhetta ei enaa tehda.
Thaimaahan verrattuna ihmiset olivat melko toykeita lahes poikkeuksetta. Kaikki tuputtivat jotain myytavaa ja vaikka sanoi natisti etta ei kiitos niin jakuttaminen jatkui ja jos ei ostanut tuotetta sai pahaa silmaa ja jtn ilkeaa muminaa paalle. Muutamia poikkeuksiakin oli toki, mutta pari yksiloa ei pelasta kokonaiskuvaa.
Jakarta oli todella epamiellyttava ja sekava, likainen kaupunki. Oikeastaan hyvina paikkoina koimme Gili Airin ja ehka myos sen Trawanganin (jos nyt voi sanoa etta se mitenkaan koettiin). Myos turistirysa Kuta beach kelpasi meille lansimaisine palveluineen 3 viikon tuskailun jalkeen. Mutta niin ehkapa se kertookin jo jotain jos turistirysa tuntui meista pelastukselta... kun varsinaisesti ainakaan meika ei todellakaan ole turistirysien kannattaja.
Balin Kuta Beachin kruunasi puukkohippalot, joista jaatiin onneksi juuri ja juuri paitsioon. Joku kylahullu oli paassyt irti ja puukotti mielipuolisesti ilmeisestikin muutamaa turistia. Sen jalkeen juippi oli ottanut skootterin alleen ja lahtenyt karkuun. Tapahtumahetkella oltiin parinsadan metrin paassa syomassa, hotellille pain tullessa kadulla oli verta, ihmiset paniikissa ja tays kaaos paalla. Etta sellasta.
Vaikka nyt ollaankin hieman kaarmeissamme koko Indonesiaa kohtaan niin luultavasti aioitaan viela palata kyseiseen maankolkkaan ja maksaa potut pottuina :) Noh siis aateltiin etta annetaan indoille viela yksi mahdollisuus sitten joskus kun sumu halvenee.. Otetaan paremmin selvaa maasta ja Java saaren ja Balin sijaan lahdetaan Sumatran puolelle seikkailemaan. Sakarin ainakin taytyy viela joskus paasta sukeltamaan Indonesiaan. Ehka ongelma olikin se etta ei paasty pintaa syvemmalle! :)
-K
sunnuntai 22. elokuuta 2010
Gili
Morjensta taas.
Dirman "Dirkku, Dirkkis..." vei meijat sen luo vetaan aamulla Dirkun vaimon tekemaa aamiasista, pannareita ja teeta, tuulen suojaan. Kun nalka oli taltutettu, niin lahdettiin bungalle minka se ukkeli oli meille varannu. No joo bunga oli oikein lupaava ulkoopain. Sisalta ei enaa niinkaan. Luksus tasolla aivan kadesta, ja tosi kallis, mutta kaikki majoitukset on indoissa tahan aikaan. Taikuissa maksettiin valilla hotellistakin hyvasta vahemman, mutta minkas teet kun jossain pitaa nukkua ja Gilin saaria kehuttu kovasti ja se asia piti tietysti tarkistaa.
En tieda missa oli vika mut ite menin iltaisin nukkuun jo kympin aikaan ja herailin 6.30. Seiskalta olin jo reippaana poikana taysissa pukeissa ja lahdossa aamiaiselle, mutta Kiia piti saada ensin hereille ja ylos. Aina naisia saa odottaa..... Aamiainenkin oli jokseenkin outoa kasvavalle nuorelle raavaalle miehelle: Hedelmasalaatti ja kuppi teeta.
Viikko Gili Airilla meni hujaukesessa. Siella otettiin lunkisti, snorklailtiin kirkkaassa vedessa, luettiin kirjoja bungalla riippumatossa ja iltaisin kaytiin syomassa. Ei mikaan kiva viikko tarinoiden kerrontaan. Liian vahan erikois tapahtumia.
Paitsi erikoismies Dirkku, siita ukkelista sais kerrottua enemmankin. monitoimiukkeli, jos tarvi jotain, Dirkkis hoiti. Dirkku sukeltaa, surffaa, pyorittaa omaa firmaa, tyoskentelee tarjoilijana, kasvattelee huumeita takapihallaan, auttaa lankkari turisteja, rakentaa taloa jne. Opettipa se ukkeli meitakin surffaan. Yks parituntinen vedessa ja olin ihan rikki. Kunto petti ja jalat iskeytyi rikki koralleissa. Surffaus jaa seuraavaan reissuun. Ei enaa talla reissulla.
Gili Air saari ja viikko siella oli todella paikallaan, kaukana kaikesta hulinasta ja hektisyydesta. Viikko rauhassa teki hyvaa.
Gili Trawangan olikin jo huomattavasti isompi, vakea ja melua enemman, muttei silti vielakaan muita kulkulaitteita kun vaan fillarit ja hevoskarryt.
Saarelle saavuttaessa katottiin etta nyt saavuttiin takaisin sivistyksen pariin.
Saatiin hyva bunga, joka tingattiin keskitason hintaiseksi, ja sielta sit vuokrattiin samantien fillarit milla lahdettiin sotkeen saarta ympari. Kuumaa oli hiekka ja ilma. Hauska reissu.
Samoilla bungaloweilla oli 3 suomalaista jannua kans yota. Ilta menikin sit niiden seurassa. Mita pidemmalle ilta eteni niin sita hilpeemmaksi kavi tunnelma. Kuuden aikaan aamulla ei ollu enaa kun mina ja yks kolmesta jannusta liikkella, tai no mekin nukuttiin rantahiekalla, johon nukahdettiin kesken tahtien katselu hetken. Tilanteeseen ei liity mitaan seksuaalivahemmisto juttuja. Siita suoraan suihkuun ja sankyyn nukkuun. (Kyseisena iltana Kiia luovutti jo aikaisin ja meni yopuulle, mika enteilikin jo viikonlopun tulevaa sairastamisfarssia)
Trawanganilla Kiia paatti vaihtaa viimeinkin mahansa bakteeri kannan paikalliseen bakteeri kantaan, ja teki sen sit ihan tosissaan. Samaan aikaan mulla oli erinomainen idea, oon kuullu et kipeena saa huomioo ja kaikki passaa sua. Harmi et Kiia paatti samaan aikaan vaihtaa bakteerikantansa kun ma havittelin kuume tilaa, hyvin siina onnistuen. Ilman mittaria sanoisin asteiden liikkuneen kehossa siina 39-40.5 astetta valimaastossa. Jossain vaiheessa olin niin kuume tokkurassa etta olin lauleskellu Lady Gagaa. Ei varmaan enempaa tarvi selitella. 3 Paivaa me maattiin sangyssa, se kumpi oli paremmassa kunnossa sai kayda hakemassa lisaa juotavaa.
Piristavaa koko hommassa oli se etta muutamaa paivaa aikaisemmin alkoi Ramadan-kuukausi. Muslimien paasto aika, jolloin kaikki syominen, juominen, savukoimien jne on kielletty aamu 4 ja ilta 18 valilla.
Pahimmissa kuumetokkuroissa ollessani joku ryski ovella tarkoituksena paasta sisalle. Kiia avasi oven. Bungalow kylan omistaja perheen isukki tuli ja jodlas itkuvirret ja muut koraanin katkelmat ja samaan aikaan pirskotti molempien paalle ja ympari huonetta vetta. En tieda mita tapahtuma tarkoitti, ollaanko meidat nyt kastettu Islamiin vai ha? Ainakaan viela ei ole tehnyt mieli koko yota joikhuta meneen perse Mekkaa kohti, niin ettei muut saa nukuttua.
Seuraavana paivana kun oltiin edelleen vuoteen vankeina taas joku pyrki sisalle. Talla kertaa isoisa ja meilta kysyttiin saako se parantaa meidat? No mikas siina kun kerta Muslimeiks nyt on jo kastettukin niin antaa tulla, ihan sama kunhan paranis. Hetken aikaa kuului terassilta pauke ja epamaarainen mekastaminen ja sit aijankappana pamahtaa sisalle. Pitkaan se pussaa Kiian ostaa ja mumisee ihmeellista muminaansa, sen jalkeen se ottaa jotain ruskeeta mommoo ja tekee silla ruksit paahan ja selkaan. Sama tapahtuma sarja toistetaan mulle. En voi mitaan kun oon niin heikkona jo kuume alistamana. Lopuksi ukkeli taittelee koko ruskeenmohnan banbunlehden sisaan ja laittaa sen mun tyynyn alle ja lahtee laahustamaan pois, naamallaan hymy missa hampaat loistaa poissa olollaan.
Seuraavana paivana alkaa jo nakya toivoa. On nalka. Kaikesta huolimatta joutuu nakojaan suomaan pienen kiitoksen muslimien voodoo taiolle, mutta vaan ihan pienen hiljaa omassa mielessa. Paljon ei uskalla syoda, mutta hyvaa on etta edes tekee mieli ruokaa. 3 paivaa meni syomatta ja tassa ilmastossa sita alkoi olla jo vahan heikkona. Eipa tarvinnut ainakaan viela vetaa meidan nimia elavien kirjoista pois, elama voitti (toistaiseksi) ja taas ollaan melkein taysissa ruumiin ja sielun voimissa (ellei sitten Allah vienyt sita sielua meilta mennessaan).
Kipeena ollessa sita ehti kokea ensimmaisen koti-ikavan. En tieda oliko se kuume houretta vai todellisuutta, mutta kotiin teki mieli paasta. Nyt taalla taas porskutetaan eteenpain Aasiaa ilman koti-ikavaa. Suomalaista ruokaa tosin tekee mieli, ja siita huomaa etta on nalka kun alkaa miettiin suomalaisia ruokia.
Viikko Trawanganilla meni turhankin nopeeta.
Oli taas aika palata Balille ja Kutalle, turismin ytimeen, lentoa Singaporeen odotteleen keskelle ihanien lansimaisten ketju yritysten, makkari, pizza hut ja starbucks coffee. Yllattavaa kuinka niissa kayminen voi tuntua kivalta ja niihin paasya odotti. Reissaaminen tekee erikoisia asioita.
Raporttini paattyy talta osin tahan.
Hajua ei varmaan tarvi erikeseen mainita, mutta jossain vaiheessa se on ollut harvinaisen voimakas.
-S
Dirman "Dirkku, Dirkkis..." vei meijat sen luo vetaan aamulla Dirkun vaimon tekemaa aamiasista, pannareita ja teeta, tuulen suojaan. Kun nalka oli taltutettu, niin lahdettiin bungalle minka se ukkeli oli meille varannu. No joo bunga oli oikein lupaava ulkoopain. Sisalta ei enaa niinkaan. Luksus tasolla aivan kadesta, ja tosi kallis, mutta kaikki majoitukset on indoissa tahan aikaan. Taikuissa maksettiin valilla hotellistakin hyvasta vahemman, mutta minkas teet kun jossain pitaa nukkua ja Gilin saaria kehuttu kovasti ja se asia piti tietysti tarkistaa.
En tieda missa oli vika mut ite menin iltaisin nukkuun jo kympin aikaan ja herailin 6.30. Seiskalta olin jo reippaana poikana taysissa pukeissa ja lahdossa aamiaiselle, mutta Kiia piti saada ensin hereille ja ylos. Aina naisia saa odottaa..... Aamiainenkin oli jokseenkin outoa kasvavalle nuorelle raavaalle miehelle: Hedelmasalaatti ja kuppi teeta.
Viikko Gili Airilla meni hujaukesessa. Siella otettiin lunkisti, snorklailtiin kirkkaassa vedessa, luettiin kirjoja bungalla riippumatossa ja iltaisin kaytiin syomassa. Ei mikaan kiva viikko tarinoiden kerrontaan. Liian vahan erikois tapahtumia.
Paitsi erikoismies Dirkku, siita ukkelista sais kerrottua enemmankin. monitoimiukkeli, jos tarvi jotain, Dirkkis hoiti. Dirkku sukeltaa, surffaa, pyorittaa omaa firmaa, tyoskentelee tarjoilijana, kasvattelee huumeita takapihallaan, auttaa lankkari turisteja, rakentaa taloa jne. Opettipa se ukkeli meitakin surffaan. Yks parituntinen vedessa ja olin ihan rikki. Kunto petti ja jalat iskeytyi rikki koralleissa. Surffaus jaa seuraavaan reissuun. Ei enaa talla reissulla.
Gili Air saari ja viikko siella oli todella paikallaan, kaukana kaikesta hulinasta ja hektisyydesta. Viikko rauhassa teki hyvaa.
Gili Trawangan olikin jo huomattavasti isompi, vakea ja melua enemman, muttei silti vielakaan muita kulkulaitteita kun vaan fillarit ja hevoskarryt.
Saarelle saavuttaessa katottiin etta nyt saavuttiin takaisin sivistyksen pariin.
Saatiin hyva bunga, joka tingattiin keskitason hintaiseksi, ja sielta sit vuokrattiin samantien fillarit milla lahdettiin sotkeen saarta ympari. Kuumaa oli hiekka ja ilma. Hauska reissu.
Samoilla bungaloweilla oli 3 suomalaista jannua kans yota. Ilta menikin sit niiden seurassa. Mita pidemmalle ilta eteni niin sita hilpeemmaksi kavi tunnelma. Kuuden aikaan aamulla ei ollu enaa kun mina ja yks kolmesta jannusta liikkella, tai no mekin nukuttiin rantahiekalla, johon nukahdettiin kesken tahtien katselu hetken. Tilanteeseen ei liity mitaan seksuaalivahemmisto juttuja. Siita suoraan suihkuun ja sankyyn nukkuun. (Kyseisena iltana Kiia luovutti jo aikaisin ja meni yopuulle, mika enteilikin jo viikonlopun tulevaa sairastamisfarssia)
Trawanganilla Kiia paatti vaihtaa viimeinkin mahansa bakteeri kannan paikalliseen bakteeri kantaan, ja teki sen sit ihan tosissaan. Samaan aikaan mulla oli erinomainen idea, oon kuullu et kipeena saa huomioo ja kaikki passaa sua. Harmi et Kiia paatti samaan aikaan vaihtaa bakteerikantansa kun ma havittelin kuume tilaa, hyvin siina onnistuen. Ilman mittaria sanoisin asteiden liikkuneen kehossa siina 39-40.5 astetta valimaastossa. Jossain vaiheessa olin niin kuume tokkurassa etta olin lauleskellu Lady Gagaa. Ei varmaan enempaa tarvi selitella. 3 Paivaa me maattiin sangyssa, se kumpi oli paremmassa kunnossa sai kayda hakemassa lisaa juotavaa.
Piristavaa koko hommassa oli se etta muutamaa paivaa aikaisemmin alkoi Ramadan-kuukausi. Muslimien paasto aika, jolloin kaikki syominen, juominen, savukoimien jne on kielletty aamu 4 ja ilta 18 valilla.
Pahimmissa kuumetokkuroissa ollessani joku ryski ovella tarkoituksena paasta sisalle. Kiia avasi oven. Bungalow kylan omistaja perheen isukki tuli ja jodlas itkuvirret ja muut koraanin katkelmat ja samaan aikaan pirskotti molempien paalle ja ympari huonetta vetta. En tieda mita tapahtuma tarkoitti, ollaanko meidat nyt kastettu Islamiin vai ha? Ainakaan viela ei ole tehnyt mieli koko yota joikhuta meneen perse Mekkaa kohti, niin ettei muut saa nukuttua.
Seuraavana paivana kun oltiin edelleen vuoteen vankeina taas joku pyrki sisalle. Talla kertaa isoisa ja meilta kysyttiin saako se parantaa meidat? No mikas siina kun kerta Muslimeiks nyt on jo kastettukin niin antaa tulla, ihan sama kunhan paranis. Hetken aikaa kuului terassilta pauke ja epamaarainen mekastaminen ja sit aijankappana pamahtaa sisalle. Pitkaan se pussaa Kiian ostaa ja mumisee ihmeellista muminaansa, sen jalkeen se ottaa jotain ruskeeta mommoo ja tekee silla ruksit paahan ja selkaan. Sama tapahtuma sarja toistetaan mulle. En voi mitaan kun oon niin heikkona jo kuume alistamana. Lopuksi ukkeli taittelee koko ruskeenmohnan banbunlehden sisaan ja laittaa sen mun tyynyn alle ja lahtee laahustamaan pois, naamallaan hymy missa hampaat loistaa poissa olollaan.
Seuraavana paivana alkaa jo nakya toivoa. On nalka. Kaikesta huolimatta joutuu nakojaan suomaan pienen kiitoksen muslimien voodoo taiolle, mutta vaan ihan pienen hiljaa omassa mielessa. Paljon ei uskalla syoda, mutta hyvaa on etta edes tekee mieli ruokaa. 3 paivaa meni syomatta ja tassa ilmastossa sita alkoi olla jo vahan heikkona. Eipa tarvinnut ainakaan viela vetaa meidan nimia elavien kirjoista pois, elama voitti (toistaiseksi) ja taas ollaan melkein taysissa ruumiin ja sielun voimissa (ellei sitten Allah vienyt sita sielua meilta mennessaan).
Kipeena ollessa sita ehti kokea ensimmaisen koti-ikavan. En tieda oliko se kuume houretta vai todellisuutta, mutta kotiin teki mieli paasta. Nyt taalla taas porskutetaan eteenpain Aasiaa ilman koti-ikavaa. Suomalaista ruokaa tosin tekee mieli, ja siita huomaa etta on nalka kun alkaa miettiin suomalaisia ruokia.
Viikko Trawanganilla meni turhankin nopeeta.
Oli taas aika palata Balille ja Kutalle, turismin ytimeen, lentoa Singaporeen odotteleen keskelle ihanien lansimaisten ketju yritysten, makkari, pizza hut ja starbucks coffee. Yllattavaa kuinka niissa kayminen voi tuntua kivalta ja niihin paasya odotti. Reissaaminen tekee erikoisia asioita.
Raporttini paattyy talta osin tahan.
Hajua ei varmaan tarvi erikeseen mainita, mutta jossain vaiheessa se on ollut harvinaisen voimakas.
-S
lauantai 7. elokuuta 2010
Ihanan kamala Indonesia
Jakarta
Fiksuja kun ollaan niin paatettiin lahtea Indonesiaa kohti tietamatta maasta yhtaan mitaan. Tai ei yhtaan mitaan, arveltiin kylla etta valuutta on rupia mutta siihen meidan tietamys sitten rajoittuikin. Saavuttiin Jakartaan ja taksikuski vei meidat yleisesti tunnetulle lankkari kadulle nimelta Jalan jaksa. Kyseinen tienpatka ei todellakaan osoittautunut lottovoitoksi koska hotellit ja GH:t repivat yolta hintaa 250.000 rupiaa, eli siis noin 20 euroa!!!! Otettiin vasymyksesta puolikuolleina vastaan huone hotel Margotista 240.000 rupialla. Huone oli pommi. Aivan karmea. Ei pystynyt edes kaymaan suihkussa koska sieta luultavasti olisi tullut takaisin likaisempana kun sinne mennessa. Yak. Kaikkein karmein ja epareiluin hinta-laatu suhde koko reissun aikana missaan. Ketutti. Ja paljon.
Ylipaataan Jakarta osoittautui tosi nihkeaksi ja hankalaksi kaupungiksi. Kaikki yritti kusettaa meita koko ajan. Rotat hyppi poydilla. Ja suurin yllari meille idiooteille asiaan perehtymattomille oli tietysti se etta Indonesia on yksi maailman suurimmista muslimimaista. Eli kaytannossa rukouskutsut raikasi ilmoilla jatkuvasti. Jap!
Jakarta-Surabaya junamatka
Niinkuin Ismo Leikola veistelee hyvin Pendolino biisissaan, voidaan yhtya siihen etta "Toimii kuin junan vessa" on paska sanonta! Matka kohti Balia alkoi. Tarkoituksena matkata ensin Surabayaan junalla ja sielta bussilla Denpasariin (Balin "paakaupunkiin"). Istuttiin junassa ilta viidesta noin aamu kuuteen eli suunnilleeen 13 tuntia. Junamatka oli siedettava mutta juuri kun sain asetettua paani hyvin Sakarin olkapaata vasten, alkaa taas ilmoilla raikaamaan rukouskutsu. Morjens! Kaikella kunnioituksella, onko reilua huutorukoilla tunnin verran yleisessa junassa kello 3 yolla? Itseasiassa kaippa se on, koska me taidettiin olla siina junassa ainoat, jotka ei kyseista uskontoa harjoita. Ketutti. Taas.
English? No No No!
Jippii. Ollaan Surabayan bussiasemalla. Kukaan ei puhu englantia. Ei siis oikeesti kukaan. Bussi aikataulut on vain ja ainoastaan Bahasan kielella. Missaan ei lue minkaanlaista viittaustakaan Baliin tai Denpasariin. Jes. Tunnelma katossa. Ja sitten, vaikka haluttaisi ostaa bussiliput, asemalla ei ole automaattia. Sakari tavaa jollekin taksikuskille paperille ATM ja sit alkaa tapahtua. Juippi raahaa meita pitkin pikkukujia autolleen ja ajaa automaatille. Hinnaksi sovittiin 20.000 rupiaa. Kun aija tuo meidat takaisin, hinta onkin muuttunut 40.000 rupiaksi. Siina vaiheessa juippi teki alkukantaisen virheen. Tassa vaiheessa oltiin poukkoiltu aseman ymparistossa noin 1,5 tuntia. Ei maksettu lisaa, vaan Sakari pitaytyi 20 tontussa. Kusettajat. Ketutti. Tu. Tana.
Kohtalo puuttuu peliin
Yhtakkia puskista juoksee joku paikallinen haiska ja kysyy taydellisella englannilla etta ollaanko menossa Balille. Vastataan myontavasti ja tyyppi lahtee juokseen kun rusakko asemalle pain puhelin korvalla ja viittoo meita seuraamaan. Niin joo ja mainittakoon etta tassa vaiheessa meinattiin jaada myos bussin alle. Jes! Seurataan tata Indonesian ihmetta tienvarteen missa odottaa bussi, meita! Maksetaan ja noustaan noiloina ymparille palyillen bussiin joka oli siis pysaytetty meita varten. Hyva meian joukkue! Vihdoin alkaa matka Balille pain. Ketutti silti vahan, koska ei oltu syota mitaan 12 tuntiin ja tassa vaiheessa voi kai mainita ettei syoty seuraavaan 15 tuntiinkaan kunnolla.
Bali-Kuta Beach
Tutustuttiin bussi matkan aikana pariin saksalaiseen tyttoon joiden kanssa sitten jaettiin taksi Kuta Beachille. Kutalle ei siis pitanyt joutua mutta siina vaiheessa noin 30 tuntia putkeen matkustaneina oli pakko paasta jonnekin missa olisi varmasti palveluja. Loydettiin melko pitkan etsinnan jalkeen huone ja sitten paastiinkin jo syomaan. Vihdoin olotila alkoi olla inhimillinen.
Pako Sanur Beachille
Kuta oli sellainen kun pelkasinkin. Taynna bilettavia turisteja ja kaupustelijoita. Oli pakko paasta pois. Kartasta katsottiin etta Sanur Beach niminen mesta olisi tarpeeksi kaukana ja lahdettiin sinne. Sanur oli hanurista. Niin yksinkertaista se on. Hanurista. Kuolemanporteilla kiikkuvia saksalaisia elakelaisia taynna oleva ylihinnoiteltu kylan pahanen. Tanne ei ainakaan jaada! Mennaan jo sinne Gilille! Ja niin me lahdettiin Sanurista 4 yon jalkeen.
Gili Islands
Monet on kehuneet Gilia ja toiveikkain mielin lahdettiin taas bussin ja lautan kyytimina kohti paratiisisaaria. Ajateltiin etta nyt meiningin on pakko muuttua. Paskaa ei voi sataa niskaan loputtomasti. Ensimmainen viikko Indonesiassa oli kamala. Inhottava. Masentava. Rahaa paloi ja mitaan ei saatu takaisin.
Gililla paatettiin jaada Gili Airille mika tunnetaan rauhallisena saarena ja sita tama kylla onkin, todella!
Saavuttiin Airille klo 7 illalla, aurinko ehti juuri laskea ja koska taalla ei ole yhtaan autoa eika mopoa eika muitakaan moottorilla toimivia kulkuneuvoja (paitsi veneet), paastiin hevostaksin kyytiin. Kaytiin katsomassa joitain majoituskohteita, itseasiassa aika moniakin ja kaikki oli taynna. Kaikki. Paitsi yksi missa yo olisi maksanut miljoona 300.000 rupiaa. Ei kiitti. Noh, oli pakko saada murua rinnan alle ja mentiinkiin rannalle paikalliseen ravintolaan syomaan. Ja sitten se tapahtui. Oikean elaman Clark Kent tuli kyselemaan meidan vointia ja tiedusteli oliko yo paikka loytynyt. Vastattiin etta ei, mutte eikohan me parjata. Aija alkoi soitella puhelimellaan ja etsia meille yopaikkaa, koska kaikki bungat oli buukattuna mies pyysi meita kotiinsa nukkumaan. Ei missaan tapauksessa haluttu hairita olemassa olollamme miehen perhetta joten kieltaydyttiin kohteliaasti kutsusta. Tyyppi ei luovuttanut vaan jarjesti meille nukkumapaikan rannalta, eraan ravintolan terassilta. Ilmaisu "Taivas kattona" sai ihan uuden merkityksen. Nukuttiin (se mita pystyttiin) siis kaytannossa taivasalla. Silti tuntui etta vihdoin Indonesia alkaa nayttamaan myos hyvia puolia itsestaan. Ja varmistus saatiin viimeistaan 6 aikoihin aamulla kun aurinko alkoi kivuta taivaalle vuoren takaa (maisema oli varmasti kaunein mita naa silmat on nahneet )ja Clark Kent oikealta nimeltaan Dirman, tuli hakemaan meidat luokseen aamupalalle ja lupasi hankkia meille majoituksen. Vihdoin ei ketuttanut yhtaan.
-K
Fiksuja kun ollaan niin paatettiin lahtea Indonesiaa kohti tietamatta maasta yhtaan mitaan. Tai ei yhtaan mitaan, arveltiin kylla etta valuutta on rupia mutta siihen meidan tietamys sitten rajoittuikin. Saavuttiin Jakartaan ja taksikuski vei meidat yleisesti tunnetulle lankkari kadulle nimelta Jalan jaksa. Kyseinen tienpatka ei todellakaan osoittautunut lottovoitoksi koska hotellit ja GH:t repivat yolta hintaa 250.000 rupiaa, eli siis noin 20 euroa!!!! Otettiin vasymyksesta puolikuolleina vastaan huone hotel Margotista 240.000 rupialla. Huone oli pommi. Aivan karmea. Ei pystynyt edes kaymaan suihkussa koska sieta luultavasti olisi tullut takaisin likaisempana kun sinne mennessa. Yak. Kaikkein karmein ja epareiluin hinta-laatu suhde koko reissun aikana missaan. Ketutti. Ja paljon.
Ylipaataan Jakarta osoittautui tosi nihkeaksi ja hankalaksi kaupungiksi. Kaikki yritti kusettaa meita koko ajan. Rotat hyppi poydilla. Ja suurin yllari meille idiooteille asiaan perehtymattomille oli tietysti se etta Indonesia on yksi maailman suurimmista muslimimaista. Eli kaytannossa rukouskutsut raikasi ilmoilla jatkuvasti. Jap!
Jakarta-Surabaya junamatka
Niinkuin Ismo Leikola veistelee hyvin Pendolino biisissaan, voidaan yhtya siihen etta "Toimii kuin junan vessa" on paska sanonta! Matka kohti Balia alkoi. Tarkoituksena matkata ensin Surabayaan junalla ja sielta bussilla Denpasariin (Balin "paakaupunkiin"). Istuttiin junassa ilta viidesta noin aamu kuuteen eli suunnilleeen 13 tuntia. Junamatka oli siedettava mutta juuri kun sain asetettua paani hyvin Sakarin olkapaata vasten, alkaa taas ilmoilla raikaamaan rukouskutsu. Morjens! Kaikella kunnioituksella, onko reilua huutorukoilla tunnin verran yleisessa junassa kello 3 yolla? Itseasiassa kaippa se on, koska me taidettiin olla siina junassa ainoat, jotka ei kyseista uskontoa harjoita. Ketutti. Taas.
English? No No No!
Jippii. Ollaan Surabayan bussiasemalla. Kukaan ei puhu englantia. Ei siis oikeesti kukaan. Bussi aikataulut on vain ja ainoastaan Bahasan kielella. Missaan ei lue minkaanlaista viittaustakaan Baliin tai Denpasariin. Jes. Tunnelma katossa. Ja sitten, vaikka haluttaisi ostaa bussiliput, asemalla ei ole automaattia. Sakari tavaa jollekin taksikuskille paperille ATM ja sit alkaa tapahtua. Juippi raahaa meita pitkin pikkukujia autolleen ja ajaa automaatille. Hinnaksi sovittiin 20.000 rupiaa. Kun aija tuo meidat takaisin, hinta onkin muuttunut 40.000 rupiaksi. Siina vaiheessa juippi teki alkukantaisen virheen. Tassa vaiheessa oltiin poukkoiltu aseman ymparistossa noin 1,5 tuntia. Ei maksettu lisaa, vaan Sakari pitaytyi 20 tontussa. Kusettajat. Ketutti. Tu. Tana.
Kohtalo puuttuu peliin
Yhtakkia puskista juoksee joku paikallinen haiska ja kysyy taydellisella englannilla etta ollaanko menossa Balille. Vastataan myontavasti ja tyyppi lahtee juokseen kun rusakko asemalle pain puhelin korvalla ja viittoo meita seuraamaan. Niin joo ja mainittakoon etta tassa vaiheessa meinattiin jaada myos bussin alle. Jes! Seurataan tata Indonesian ihmetta tienvarteen missa odottaa bussi, meita! Maksetaan ja noustaan noiloina ymparille palyillen bussiin joka oli siis pysaytetty meita varten. Hyva meian joukkue! Vihdoin alkaa matka Balille pain. Ketutti silti vahan, koska ei oltu syota mitaan 12 tuntiin ja tassa vaiheessa voi kai mainita ettei syoty seuraavaan 15 tuntiinkaan kunnolla.
Bali-Kuta Beach
Tutustuttiin bussi matkan aikana pariin saksalaiseen tyttoon joiden kanssa sitten jaettiin taksi Kuta Beachille. Kutalle ei siis pitanyt joutua mutta siina vaiheessa noin 30 tuntia putkeen matkustaneina oli pakko paasta jonnekin missa olisi varmasti palveluja. Loydettiin melko pitkan etsinnan jalkeen huone ja sitten paastiinkin jo syomaan. Vihdoin olotila alkoi olla inhimillinen.
Pako Sanur Beachille
Kuta oli sellainen kun pelkasinkin. Taynna bilettavia turisteja ja kaupustelijoita. Oli pakko paasta pois. Kartasta katsottiin etta Sanur Beach niminen mesta olisi tarpeeksi kaukana ja lahdettiin sinne. Sanur oli hanurista. Niin yksinkertaista se on. Hanurista. Kuolemanporteilla kiikkuvia saksalaisia elakelaisia taynna oleva ylihinnoiteltu kylan pahanen. Tanne ei ainakaan jaada! Mennaan jo sinne Gilille! Ja niin me lahdettiin Sanurista 4 yon jalkeen.
Gili Islands
Monet on kehuneet Gilia ja toiveikkain mielin lahdettiin taas bussin ja lautan kyytimina kohti paratiisisaaria. Ajateltiin etta nyt meiningin on pakko muuttua. Paskaa ei voi sataa niskaan loputtomasti. Ensimmainen viikko Indonesiassa oli kamala. Inhottava. Masentava. Rahaa paloi ja mitaan ei saatu takaisin.
Gililla paatettiin jaada Gili Airille mika tunnetaan rauhallisena saarena ja sita tama kylla onkin, todella!
Saavuttiin Airille klo 7 illalla, aurinko ehti juuri laskea ja koska taalla ei ole yhtaan autoa eika mopoa eika muitakaan moottorilla toimivia kulkuneuvoja (paitsi veneet), paastiin hevostaksin kyytiin. Kaytiin katsomassa joitain majoituskohteita, itseasiassa aika moniakin ja kaikki oli taynna. Kaikki. Paitsi yksi missa yo olisi maksanut miljoona 300.000 rupiaa. Ei kiitti. Noh, oli pakko saada murua rinnan alle ja mentiinkiin rannalle paikalliseen ravintolaan syomaan. Ja sitten se tapahtui. Oikean elaman Clark Kent tuli kyselemaan meidan vointia ja tiedusteli oliko yo paikka loytynyt. Vastattiin etta ei, mutte eikohan me parjata. Aija alkoi soitella puhelimellaan ja etsia meille yopaikkaa, koska kaikki bungat oli buukattuna mies pyysi meita kotiinsa nukkumaan. Ei missaan tapauksessa haluttu hairita olemassa olollamme miehen perhetta joten kieltaydyttiin kohteliaasti kutsusta. Tyyppi ei luovuttanut vaan jarjesti meille nukkumapaikan rannalta, eraan ravintolan terassilta. Ilmaisu "Taivas kattona" sai ihan uuden merkityksen. Nukuttiin (se mita pystyttiin) siis kaytannossa taivasalla. Silti tuntui etta vihdoin Indonesia alkaa nayttamaan myos hyvia puolia itsestaan. Ja varmistus saatiin viimeistaan 6 aikoihin aamulla kun aurinko alkoi kivuta taivaalle vuoren takaa (maisema oli varmasti kaunein mita naa silmat on nahneet )ja Clark Kent oikealta nimeltaan Dirman, tuli hakemaan meidat luokseen aamupalalle ja lupasi hankkia meille majoituksen. Vihdoin ei ketuttanut yhtaan.
-K
sunnuntai 25. heinäkuuta 2010
Huomenna Balille
Huomenna Thaikkulandia vaihtuu Indonesiaan ja ensimmaisena kohteena on Bali. Lennetaan aamulla Phuketista Jakartaan ja koska Jakartahan tunnetaan lukuisista autopommi-iskuista ja muista terroriongelmista niin ei hotsita jaada sinne toljottamaan, joten lahdetaan heti tilanteen tullessa kohti Balia. Luultavasti bussilla. Nyt kuitenkin hieman kertausta parin viime viikon tapahtumista...
Leaving Phi Phi, arriving Krabi Town
Viime hetket Phi Phin saarella vietettiin MM-kisojen loppuhumuissa ja voin kertoa, etta oli melkoinen helpotus, etta ne loppui. Vaikkakin totuin niita jo seuraamaan ja taisin jossain vaiheessa vahingossa melkein osata luetella puolet Saksan ja Argentiinan joukkueiden pelaajien nimista. Kuitenkin, siis Espanja voitti ja taalla oli melkoisen murtunut mies. Sakari ei voinut nukkua kunnolla finaaliyona koska ketutti. Onneksi ne kisailut on nyt ohi ja rauha maassa seuraavan 4 vuotta. (Paitsi etta EM-kisat taitaa tulla jo kahden vuoden paasta joten jos tarkkoja ollaan niin 2 vuoden rauha..)
MM-kisojen paattymisen jalkeen jouduimme myos luopumaan Herra Kerposta, joka kaikkien kommelluksien jalkeen on ilmeisesti kuitenkin paassyt turvallisesti takaisin Suomen maankamaralle ja Tampereellekin. Kerpon poistuminen keskuudesta tarkoitti sita, etta matka jatkuu pienemmalla miehistolla.
Pihistelya
Veera sattui lahtemaan meidan kanssa samaan aikaan Phi Philta, joten majoituttiin kolmistaan, jotta markkoja saastyisi. Voisi kai sanoa, etta Phi Phi antoi mutta myos ottikin, joten nyt oli aika ottaa itseaan ja matkakaveriakin niskasta kiinni ja elella matalalla profiililla. Krabilla se onnistui, koska majoitus oli tahan mennessa Thaimaan edullisin. Krabilla vietimme noin viikon verran Krabi Townissa, joka ei ole se turistirysa, jona Krabi yleensa kasitetaan. Kerran kaytiin myos siella turistirannalla (Ao ngan), mutta kertaan se sitten jaikin. Krabi Townissa vietettiin aikaa lahinna kirjoja lukien, korttia pelaten ja skootterilla ajellen.
Temppelia ja luonnonpuistoa
Kulttuuriplajays saatiin kun kaytiin paikallisessa Temppelimestassa, jossa oli suuri Buddhan patsas korkealla kukkulalla. Paikasta loytyi myos tiger cave niminen Buddhan kunniaksi merkitty luolisto(en tiia onko luolisto sana, mutta haen sanaa joka merkitsisi montaa luolaa), jossa oli ilmeisesti asustellut jossain vaiheessa- ei tiikeri-vaan leopardi. Meika lahti sitten tutkimaan tiger cavea samalla kun Veera ja Sakari kiipesivat 1237 porrasta ylos kukkulalle. Itsekin yritin kiiveta, mutta koska rappuset oli melkoisen jyrkat tuli paniikkikohtaus taas vaihteeksi kylaan ja kipuaminen jai siihen. Viimeisena paivana Krabilla lahdettiin etsimaan luonnonpuistoa ja ajeltiin 3 paalla 120km. Luonnonpuisto loydettiin, mutta kuumilta lahteilta myohastyttiin.
Bruno
Yhtena iltana istuttiin paikallisessa baarissa pelaamassa korttia ja siina pyori vanhoja hippeja juttelemassa kaikenmoista mukavaa meille. Meidan kolmen lisaksi baarissa oli vain 1 lankkari, joka sitten jossain vaiheessa uskaltautui meidan poytaan ja opetettiin kyseinen herra pelaamaan ristiseiskaa. Haiskan nimi oli Bruno ja juippi oli kotoisin Sveitsista, mutta oli myos Italian kansalainen, aija osasi puhua italiaa, ranskaa, saksaa ja englantia..ainakin noita ja varmaan vaikka mita muutakin. Hauska heppu, joka kertoi hauskoja tarinoita itsestaan ja matkoistaan. Mutta kaikkein parasta tyypissa oli sen nauru. Sita ei voi verrata mihinkaan mutta jos nyt pakko on niin jotenkin samanlailla hypnoottinen ja tarttuva kun Vesa-Matti Loirin naurava kulkuri. Veera ja Sakari pystyi jotenkin pitaan ittensa peruslukemilla, mutta ma en voinu mitaan. Nauroin ihan koko ajan koska se sen nauru oli niin alyton! Nyt jalkeenpain harmittaa ettei tullut otettua siita naurusta videopatkaa...
Phuketiin
Jaaha mitas tasta sanois. Henkilokohtaisesti matka Phuketiin oli mulle painajainen.Jouduttiin matkustaan mini-vanilla, joka oli taynna lankkareita ja reppuja ja matkalaukkuja ja rinkkoja. Just ja just mahduttiin jotenkin pain kyytiin. Ma tietysti jouduin kuskin viereen ja siis melkein sen syliin koska edessa oli niin ahdasta. Ahdisti se aija ihan hulluna. Se ryki ja yski koko ajan. Soi koko ajan jotain ja massytti korvan juuressa. Puhu huonosti englantia jos nyt voi edes sanoa etta se puhu ollenkaan. Ajoi ihan kaistapaana ja hiplasi mua koko ajan kun yritti vaihtaa vaihdetta tai etsia jotain uutta mussutettavaa jostain penkin valista. Yak! Kamala kamala kamala! Onneksi taukopaikalla vaihdettiin paikkoja niin etta Sakari joutui sen viereen, sita se ei hiplaillu!!! Reilu kerho. Yleisesti muutenkin koko matka oli katastrofi koska ei edes meinattu paasta sinne asti mihin oltiin liput ostettu, taistelun jalkeen paastiin kuitenkin Phuket Towniin.
On on hotel
Phuket townissa majoituttiin legendaariseen On on hotelliin, joka on Phuketin ensimmainen hotelli, rakennettu vuonna 1929. Paikka oli tosi ransistynyt, mutta kun sita katseli oikealla tavalla niin pystyi kylla uskoa, etta se on varmasti ollut joskus 80 vuotta sitten kaupungin hienoin rakennus. Nyt kuitenkin paikka muistutti enemman mielisairaalaa kuin hotellia, maksettiin Sakarin kanssa 5 euroa yolta ja se oli kylla ylihinta jos multa kysytaan. Mutta kokemus sekin oli, vaikka itse en vainoharhaisena nukkunut kuin ehka 3 tuntia sina yona.
Patong Beach
Phuket Townista lahdettiin viettamaan loppuviikko turistirysaan Patongille. Phuketin saaren ilmeisesti vilkkain turistikeskittyma tarjosi meille juuri sita mita haluttiinkin. Kansainvalisia ravintolaketjuja, kaupustelijoita, Amata-hotelli uima-altaalla (joka saatiin siis alyttoman halvalla) ja tietysti Seduction Discoteque eli paikallinen sedula :D Patong Beachilla ma ja Veera paastiin myos katsomaan elokuviin Eclipse ja kaikinpuolin leffateatteri oli miellyttava ja leffakin oli jopa tasokas ottaen huomioon Twiligh saagan 2 edeltavaa leffaa.. Kuitenkin melko erikoinen tilanne koettiin kun jo karsimattomina odoteltiin leffan alkua (trailerit kesti varmaan puoli tuntia) niin yhtakkia ruudussa lukee suunnilleen nain: Please rise up for the honour of the king of Thailand.
Sen jalkeen alkoi soida joku kummallinen klassinen kipale ja Veeran kanssa yritettiin pidella pokka ja jolkotettiin siella melkein tyhjassa salissa Bhumibolin kunniaksi. Kaiken lisaksi koko biisin ajan ruudussa pyori jokin hammentava propaganda video missa kuningas kasteli kukkia ja kuokki maata pellolla ja oli muutenkin kuvattu sellasena perus jamppana. Outoa!
Moottoripyora ei oo lallaripyora
Sakari lahti hakeen meille mopedia paivaksi ja palasi takaisin moottoripyoran kanssa jossa taisi olla 600 kuutioo, 39 heppaa. Sellainen custom, ei mikaan kyykkypyora siis. Sakari oli ilmeisesti taas puhunu myyjan pyorryksiin koska paivavuokra sille vehkeelle oli jotain 12 euroa. Silla ajeltiin sitten yksi paiva ympari Phuketin saarta. Ja Sakari oli enemman kuin tyytyvainen.
Thailand-end of part 1
Tassa alkaisi siis olla meidan reissun ensimmainen Thaimaan osuus. Pahkinan kuoressa Thaimaasta voisi sanoa parhaat jutut: Koh Tao ja siella sukellus ja snorklaus ja Phi phi kokonaisuudessaan. Thaikkulaan palaillaan varmaankin joskus tossa lokakuun puolella taas.
-K
Leaving Phi Phi, arriving Krabi Town
Viime hetket Phi Phin saarella vietettiin MM-kisojen loppuhumuissa ja voin kertoa, etta oli melkoinen helpotus, etta ne loppui. Vaikkakin totuin niita jo seuraamaan ja taisin jossain vaiheessa vahingossa melkein osata luetella puolet Saksan ja Argentiinan joukkueiden pelaajien nimista. Kuitenkin, siis Espanja voitti ja taalla oli melkoisen murtunut mies. Sakari ei voinut nukkua kunnolla finaaliyona koska ketutti. Onneksi ne kisailut on nyt ohi ja rauha maassa seuraavan 4 vuotta. (Paitsi etta EM-kisat taitaa tulla jo kahden vuoden paasta joten jos tarkkoja ollaan niin 2 vuoden rauha..)
MM-kisojen paattymisen jalkeen jouduimme myos luopumaan Herra Kerposta, joka kaikkien kommelluksien jalkeen on ilmeisesti kuitenkin paassyt turvallisesti takaisin Suomen maankamaralle ja Tampereellekin. Kerpon poistuminen keskuudesta tarkoitti sita, etta matka jatkuu pienemmalla miehistolla.
Pihistelya
Veera sattui lahtemaan meidan kanssa samaan aikaan Phi Philta, joten majoituttiin kolmistaan, jotta markkoja saastyisi. Voisi kai sanoa, etta Phi Phi antoi mutta myos ottikin, joten nyt oli aika ottaa itseaan ja matkakaveriakin niskasta kiinni ja elella matalalla profiililla. Krabilla se onnistui, koska majoitus oli tahan mennessa Thaimaan edullisin. Krabilla vietimme noin viikon verran Krabi Townissa, joka ei ole se turistirysa, jona Krabi yleensa kasitetaan. Kerran kaytiin myos siella turistirannalla (Ao ngan), mutta kertaan se sitten jaikin. Krabi Townissa vietettiin aikaa lahinna kirjoja lukien, korttia pelaten ja skootterilla ajellen.
Temppelia ja luonnonpuistoa
Kulttuuriplajays saatiin kun kaytiin paikallisessa Temppelimestassa, jossa oli suuri Buddhan patsas korkealla kukkulalla. Paikasta loytyi myos tiger cave niminen Buddhan kunniaksi merkitty luolisto(en tiia onko luolisto sana, mutta haen sanaa joka merkitsisi montaa luolaa), jossa oli ilmeisesti asustellut jossain vaiheessa- ei tiikeri-vaan leopardi. Meika lahti sitten tutkimaan tiger cavea samalla kun Veera ja Sakari kiipesivat 1237 porrasta ylos kukkulalle. Itsekin yritin kiiveta, mutta koska rappuset oli melkoisen jyrkat tuli paniikkikohtaus taas vaihteeksi kylaan ja kipuaminen jai siihen. Viimeisena paivana Krabilla lahdettiin etsimaan luonnonpuistoa ja ajeltiin 3 paalla 120km. Luonnonpuisto loydettiin, mutta kuumilta lahteilta myohastyttiin.
Bruno
Yhtena iltana istuttiin paikallisessa baarissa pelaamassa korttia ja siina pyori vanhoja hippeja juttelemassa kaikenmoista mukavaa meille. Meidan kolmen lisaksi baarissa oli vain 1 lankkari, joka sitten jossain vaiheessa uskaltautui meidan poytaan ja opetettiin kyseinen herra pelaamaan ristiseiskaa. Haiskan nimi oli Bruno ja juippi oli kotoisin Sveitsista, mutta oli myos Italian kansalainen, aija osasi puhua italiaa, ranskaa, saksaa ja englantia..ainakin noita ja varmaan vaikka mita muutakin. Hauska heppu, joka kertoi hauskoja tarinoita itsestaan ja matkoistaan. Mutta kaikkein parasta tyypissa oli sen nauru. Sita ei voi verrata mihinkaan mutta jos nyt pakko on niin jotenkin samanlailla hypnoottinen ja tarttuva kun Vesa-Matti Loirin naurava kulkuri. Veera ja Sakari pystyi jotenkin pitaan ittensa peruslukemilla, mutta ma en voinu mitaan. Nauroin ihan koko ajan koska se sen nauru oli niin alyton! Nyt jalkeenpain harmittaa ettei tullut otettua siita naurusta videopatkaa...
Phuketiin
Jaaha mitas tasta sanois. Henkilokohtaisesti matka Phuketiin oli mulle painajainen.Jouduttiin matkustaan mini-vanilla, joka oli taynna lankkareita ja reppuja ja matkalaukkuja ja rinkkoja. Just ja just mahduttiin jotenkin pain kyytiin. Ma tietysti jouduin kuskin viereen ja siis melkein sen syliin koska edessa oli niin ahdasta. Ahdisti se aija ihan hulluna. Se ryki ja yski koko ajan. Soi koko ajan jotain ja massytti korvan juuressa. Puhu huonosti englantia jos nyt voi edes sanoa etta se puhu ollenkaan. Ajoi ihan kaistapaana ja hiplasi mua koko ajan kun yritti vaihtaa vaihdetta tai etsia jotain uutta mussutettavaa jostain penkin valista. Yak! Kamala kamala kamala! Onneksi taukopaikalla vaihdettiin paikkoja niin etta Sakari joutui sen viereen, sita se ei hiplaillu!!! Reilu kerho. Yleisesti muutenkin koko matka oli katastrofi koska ei edes meinattu paasta sinne asti mihin oltiin liput ostettu, taistelun jalkeen paastiin kuitenkin Phuket Towniin.
On on hotel
Phuket townissa majoituttiin legendaariseen On on hotelliin, joka on Phuketin ensimmainen hotelli, rakennettu vuonna 1929. Paikka oli tosi ransistynyt, mutta kun sita katseli oikealla tavalla niin pystyi kylla uskoa, etta se on varmasti ollut joskus 80 vuotta sitten kaupungin hienoin rakennus. Nyt kuitenkin paikka muistutti enemman mielisairaalaa kuin hotellia, maksettiin Sakarin kanssa 5 euroa yolta ja se oli kylla ylihinta jos multa kysytaan. Mutta kokemus sekin oli, vaikka itse en vainoharhaisena nukkunut kuin ehka 3 tuntia sina yona.
Patong Beach
Phuket Townista lahdettiin viettamaan loppuviikko turistirysaan Patongille. Phuketin saaren ilmeisesti vilkkain turistikeskittyma tarjosi meille juuri sita mita haluttiinkin. Kansainvalisia ravintolaketjuja, kaupustelijoita, Amata-hotelli uima-altaalla (joka saatiin siis alyttoman halvalla) ja tietysti Seduction Discoteque eli paikallinen sedula :D Patong Beachilla ma ja Veera paastiin myos katsomaan elokuviin Eclipse ja kaikinpuolin leffateatteri oli miellyttava ja leffakin oli jopa tasokas ottaen huomioon Twiligh saagan 2 edeltavaa leffaa.. Kuitenkin melko erikoinen tilanne koettiin kun jo karsimattomina odoteltiin leffan alkua (trailerit kesti varmaan puoli tuntia) niin yhtakkia ruudussa lukee suunnilleen nain: Please rise up for the honour of the king of Thailand.
Sen jalkeen alkoi soida joku kummallinen klassinen kipale ja Veeran kanssa yritettiin pidella pokka ja jolkotettiin siella melkein tyhjassa salissa Bhumibolin kunniaksi. Kaiken lisaksi koko biisin ajan ruudussa pyori jokin hammentava propaganda video missa kuningas kasteli kukkia ja kuokki maata pellolla ja oli muutenkin kuvattu sellasena perus jamppana. Outoa!
Moottoripyora ei oo lallaripyora
Sakari lahti hakeen meille mopedia paivaksi ja palasi takaisin moottoripyoran kanssa jossa taisi olla 600 kuutioo, 39 heppaa. Sellainen custom, ei mikaan kyykkypyora siis. Sakari oli ilmeisesti taas puhunu myyjan pyorryksiin koska paivavuokra sille vehkeelle oli jotain 12 euroa. Silla ajeltiin sitten yksi paiva ympari Phuketin saarta. Ja Sakari oli enemman kuin tyytyvainen.
Thailand-end of part 1
Tassa alkaisi siis olla meidan reissun ensimmainen Thaimaan osuus. Pahkinan kuoressa Thaimaasta voisi sanoa parhaat jutut: Koh Tao ja siella sukellus ja snorklaus ja Phi phi kokonaisuudessaan. Thaikkulaan palaillaan varmaankin joskus tossa lokakuun puolella taas.
-K
sunnuntai 11. heinäkuuta 2010
Hui Hai!!!
Liian pitkaan haaveiltiin, etta paastaisiin taas tositoimiin eli snorklaamaan, joten niimpa otettiin harkaa sarvista ja marssittiin Adventure clubille kerjaamaan half day snorkling trippia. Samalle paivalle saatiin ittemme buukattua matkaan ja ei muuta kun longtailin kyytiin ja luuraileen meren asukkeja! Paketti sisalsi 3 snorklauskohdetta + tunnin ihmettelykierroksen Maya Bayhin (jossa siis on kuvattu mm. The Beach..). Kaikki snorklailukohteet oli antoisia ja parasta antia varmasti olivat klovnikala, erilaiset porcupinefishit, elavat korallit (kuolleita ollaan nahty jo liikaakin) ja kaiken kruunasi 3 haita!!! Mutta kai tassa nyt on pakko mainita sivulauseessa, etta ne oli vauvahaita, eli n. 80cm pitkia. Viela ei paasty mihinkaan tappajahai2 tunnelmiin, mutta olihan ne keskenkasvuisetkin hienoja otuksia.. Maya Bay oli myos nahtavyytena upea!
Eilen illalla oli ohjelmassa View Point josta nakisi koko saaren yli ja uskomattoman hienon auringonlaskun, mutta niinkuin olettaa saattaa, kaikki ei mennyt ihan putkeen... Eli ensinnakin kiivettiin ja rammittiin itseamme view pointille noin tunnin ajan. Valilla tienviitat katosi ja maasto alkoi nayttaa jopa liiankin trooppiselta. Hieman siina joutui janskaamaan, etta onko nyt sitten tullut se tilanne kun seikkailijat oikeasti paasee kosketuksiin koskemattoman viidakon kanssa, mutta ei sentaan! Jotenkin ihmeen kautta onnistuttiin raahautumaan huipulle asti. Parasta tassa urakassa oli tietysti se, etta aurinko laskee aikalailla tasan 7 aikaan ja lahdettiin matkaan hieman ennen kuutta, eli kaytannossa juostiin kilpaa auringon laskun kanssa etta ehditaanko.. Noh..tavallaan ehdittiin, mutta pilvikerroksien takia auringonlasku oli aikas mitaansanomaton. Mutta oltiin sentaan hengissa rankasta noususta huolimatta! Mielenkiintoisin osuus tasta huvista alkoi tietysti paluumatkalla. Meillahan on siis 2 taskulamppua matkassa mukana, mutta silloin kun ollaan lahdossa vieraaseen viidakkoon samoilemaan niin eihan me nyt niita lamppuja sinne oteta mukaan, vaan kivasti jatetaan ne rinkkaan lepaamaan, ettei patterit vaan paase kulumaan!!! Joten, samaa tieta (ehka) lahdettiin takaisinpain. Paluumatkalla alkuun oli hamaraa, mutta ei aikaakaan kun tuli taysin sakkipimeaa. Kaikkihan varmaan voi jo arvata mita se tekee Kiia tyttelin sykkeelle ja verenpaineelle kun ollaan Thaimaassa, keskella viidakkoa, pimeassa, ilman taskulamppua, ilman juotavaa ja lepakot alkaa lentaan ymparilla. Pystyin lahinna ajattelemaan Ace Ventura 2 leffassa esiintyvaa valkoista lepakkoa ja paniikki oli taas kerran lahella. Ne hemmetin verenimijat lenteli ihan miten sattuu ja siina alkoikin aika raikkaasti askel piteneen. Sakari ei hirveesti arvostanut mun elaimellisia kiljahduksia ja raakaisyja, jotka mun mielesta sopi kyllakin ihan loistavasti viidakon muiden aanien joukkoon. Jossain vaiheessa Sakari alkoi ottaa kameralla kuvia summittain vahan mista sattuu ja saatiinkin kuvattua yksi meidan ymparilla pyorivista elukoista. Se kyllakin taisi olla perhonen eika lepakko...
En tieda miten, mutta jotenkin me vaan taas selvittiin siitakin vaelluksesta ehjin nahoin takaisin sivistyksen pariin. Tai ainakin lahes ehjin nahoin jos ei oteta huomioon sita etta ma hakkasin koko matkan jalkojani kiviin ja oksiin ja meinasin kerailla joka toisella askeleella...
Mita tasta opimme? Ainakin sen, etta taskulamppua ei kannata jattaa lepaileen sinne repun pohjalle!!!
-Kiia
Eilen illalla oli ohjelmassa View Point josta nakisi koko saaren yli ja uskomattoman hienon auringonlaskun, mutta niinkuin olettaa saattaa, kaikki ei mennyt ihan putkeen... Eli ensinnakin kiivettiin ja rammittiin itseamme view pointille noin tunnin ajan. Valilla tienviitat katosi ja maasto alkoi nayttaa jopa liiankin trooppiselta. Hieman siina joutui janskaamaan, etta onko nyt sitten tullut se tilanne kun seikkailijat oikeasti paasee kosketuksiin koskemattoman viidakon kanssa, mutta ei sentaan! Jotenkin ihmeen kautta onnistuttiin raahautumaan huipulle asti. Parasta tassa urakassa oli tietysti se, etta aurinko laskee aikalailla tasan 7 aikaan ja lahdettiin matkaan hieman ennen kuutta, eli kaytannossa juostiin kilpaa auringon laskun kanssa etta ehditaanko.. Noh..tavallaan ehdittiin, mutta pilvikerroksien takia auringonlasku oli aikas mitaansanomaton. Mutta oltiin sentaan hengissa rankasta noususta huolimatta! Mielenkiintoisin osuus tasta huvista alkoi tietysti paluumatkalla. Meillahan on siis 2 taskulamppua matkassa mukana, mutta silloin kun ollaan lahdossa vieraaseen viidakkoon samoilemaan niin eihan me nyt niita lamppuja sinne oteta mukaan, vaan kivasti jatetaan ne rinkkaan lepaamaan, ettei patterit vaan paase kulumaan!!! Joten, samaa tieta (ehka) lahdettiin takaisinpain. Paluumatkalla alkuun oli hamaraa, mutta ei aikaakaan kun tuli taysin sakkipimeaa. Kaikkihan varmaan voi jo arvata mita se tekee Kiia tyttelin sykkeelle ja verenpaineelle kun ollaan Thaimaassa, keskella viidakkoa, pimeassa, ilman taskulamppua, ilman juotavaa ja lepakot alkaa lentaan ymparilla. Pystyin lahinna ajattelemaan Ace Ventura 2 leffassa esiintyvaa valkoista lepakkoa ja paniikki oli taas kerran lahella. Ne hemmetin verenimijat lenteli ihan miten sattuu ja siina alkoikin aika raikkaasti askel piteneen. Sakari ei hirveesti arvostanut mun elaimellisia kiljahduksia ja raakaisyja, jotka mun mielesta sopi kyllakin ihan loistavasti viidakon muiden aanien joukkoon. Jossain vaiheessa Sakari alkoi ottaa kameralla kuvia summittain vahan mista sattuu ja saatiinkin kuvattua yksi meidan ymparilla pyorivista elukoista. Se kyllakin taisi olla perhonen eika lepakko...
En tieda miten, mutta jotenkin me vaan taas selvittiin siitakin vaelluksesta ehjin nahoin takaisin sivistyksen pariin. Tai ainakin lahes ehjin nahoin jos ei oteta huomioon sita etta ma hakkasin koko matkan jalkojani kiviin ja oksiin ja meinasin kerailla joka toisella askeleella...
Mita tasta opimme? Ainakin sen, etta taskulamppua ei kannata jattaa lepaileen sinne repun pohjalle!!!
-Kiia
keskiviikko 7. heinäkuuta 2010
Koh Samui & Koh Phi Phi
Ja taas on aika satuilla vahan juttuja taalta aasian suunnalta. Koh Phangan takana, nyt jotain tarinaa Koh Samuilta ja matkasta Koh Phi phille, missa ollaankin oleiltu jo viikon verran.
Mutta takaisin asiaan. Samuilla vuokrattiin sellanen skootteri taas, mutta vain vuorokaudeksi. Noh se oli aika hyva aika koska ehdittiin siina selassa (voiko sanoa istuvansa skootterin selassa, se ei oo mikaan oikee laite niinkun moottoripyora!) istua 130km matkan verran. Kaikkea sita ehti sinakin aikana ihmetteleen.
Samuin perhostarha oli ensimmainen pysakki missa mentin ihmettelemaan verkoilla eristettyyn alueeseen perhosia. olihan ne ihan kivan nakosia, mutta ei mitenkaan ihan hirmu ihmeellisia. Talla kertaa maara korvasi laadun. Amppari huonekkin oli mutta yhtakaan ampparia ei paikassa ollut, pelkkia haalistuneita kuvia ja tekstia taikuiks. Bee houseksi aika vaisu...
Butterfly gardenin jalkeen matka saaren ympari jatkui kuin suurenkin valloittajan elkein.
Skootterista tai kevarista (125cc) sai kuitenkin sen verta tehoja irti, etta vauhti kiihtyi ja innoissaan ajeltiin suunnitellusta reitista kaantymiskohdan ohi ja yhtakkia polahdettiin kaarmefarmin pihaan. Kyseessa oli siis oikea kaarmenayttely, ei mikaan miesten vessassa tapahtuva nakkien heiluttelu.
Itse nayttely ei ollut mikaan ihmeellinen, vaikka valikoimaa loytyi, oli pyhtonista kobraan ja erimallisia ja merkkisia kaarmeksia silta valilta, jopa krokokin oli. Se olis varmaan ollu kylla tyytyvaisempi elamaansa vaikka Sakarin kenkina. Nyt oli panostettu laatuun ja maaraan, mutta elin oloihin ei. Snake farmin kolkot nakymat pelasti kaarme show. Ukkeli alotti show centipedea ja amparillista skorpioneja esittelemalla. Skorppionin ois saanu ottaa kadelleen mutta Kiia pelkas sita liikaa eika halunnu et Sakarikaan vaarantaisi henkikultaansa. Pelkoa kaihtava snake-skorpioni-kobra-show-ukkeli asetteli ne kivasti kadelleen ja siita naamalleen. Ei paha. Naytos jatkui kobrien kanssa ja niilla yleison pelotteluun. Koko touhu huipentui siihen, etta jokainen sai ottaa kaveri kuvan pyhton harteillaan. Tietysti kavi niin, etta Kiia sai kunnian olla Erkki esimerkki. Snake-Ukkeli vakuutteli: "no bite, no poison" mutta fiksuna jatti kertomatta turhat pelottelut siita, etta se on kuristajakaarme. Myohemmin kun Kiia kuuli kaulaotteen olevan pyhtonin erikoisuus oli ilme sen kasvoilla nakemisen arvoinen, ei olis ehka sittenkaan uskaltanu, mutta minkas teit, oli jo housussa, turha enaa rypistella.
Matka jatkui rikkinaista tieta pitkin saaren huipulle, nakoala mestoille. Saari oli melkein valloitettu. Chawengin turisti helvetissa pyorahdys ja starbuckista kahvit. maku hipoi taivaita pikakahvien jalkeen mihin taalla on tottunut.
Seuraava aamu oli pakko aloitaa starbucks-kahveilla Chawengissa, olihan kyseessa viimeinen paiva (taas toistaiseksi) lansimaisten ketjuyritys helvettien laheisyydessa.
Skootteri pois ja rannalle. Elama on aika helppoa ja kivaa, taas ja koko ajan.
Samuilla kaytiin myos syomassa pitkan kaavan mukaan (Sakarin synttari lahja Suomesta). Oli alkurinkkia ja Kiialla viinia, Sakarilla olutta, yllari. Alku ruuat, katkarapuja molemmilla, erimallisia tosin. Paaruuat lihaa molemmilla, Kiialla pippuripihvi, Sakarilla possua, kanaa ja nautaa. Ou jea! Jalkiruoka drinkit oli kanssa. Siita oli mukava menna katsomaan jalkapalloa taydella mahalla. Kiitoksia siis mainiosta lahjasta!
Matka Samuilta Phi phille oli astetta erikoisempaa turistien karjan ajoa. Taksi haki aamulla hotellilta 6.30 satamaan, tavarat bussiin ja ite kyytiin, bussin kyydissa matkustettiin ehka kokonaiset 100m ja seurasi siirtyminen lauttaan. Tahan asti ihan ok. Lautta matkan jalkeen mantereella huomattiin, etta bussi oli ylibuukattu ja avuksi tuli toinen bussi. Ei voi kun ihmetella ihmisten jarjen juoksua -> me kaksi ja 5 muuta juippia toiseen bussiin, joka oli siis 2 kerroksinen ja matka surat thaniin toisen tapotayden bussin (yksi kerroksisen) perassa alkoi, siella meni myos meidan rinkat. Tassa vaiheessa epatoivo ja epausko alkoivat vuorotella ajatuksissa...
Surat thanissa vaihto tuktukiin ja rinkat katolle. Paadyttiin odottelemaan jonnekin Surat Thanin terassille bussia, jonka pitaisi vieda meidat krabin satamaan. Ihme kylla se bussi saapui ja vielapa vei meidat! Ei ollut kun yksi erikoinen pysahdys johonkin muslimien kahvilaan.. Lautta matka oli villi ja vauhdikas. Tunnelman luojana toimi merenkaynti, ja alkuun kovaa nauravat britti tytot, jotka matkan aikana hyytyivat samalla varia vaihtaen vihertaviksi. Parasta antia oli tietysti taysilla teevesta tuleva b-luokan kauhu leffa midnight meat train (keskiyon liha juna, nimikin kertoo jo kaiken, ei ollu hyva leffa) ja kaiken huipuksi Phi philta tullut puhelu, jossa kerrottiin aluksen uponneen Phuketin edustalla juurikin niilla minuuteilla kun itsekin oltiin lautalla. Tieto oli virheellinen, mutta tuli ilmi vasta muohemmin. Paastiin perille kuitenkin ehjina.
Koh Phi phi oli sateinen kun saavuttiin. Syomaan ja bungaa metsastamaan. Ihan kiva saatiinkin, lahelta keskustan hulinaa, mutta riittavasti rauhassa saadaan olla.
(Anti)reggae bar, siella on tullu kateltua jalkapalloa ja Sakari on tapellut Kerpon kanssa, kaksikin kertaa. Heti futis pelin jalkeen alkaa taistot. Suojat ja tuomari on. 3 kertaa minutin era. Hauskaa on kun saa luvan kanssa maiskia toista niin paljon kun kasista lahtee ja tietenkin paa on maali taulu, potkuja ei tietenkaan pida unohtaa. Rankka laji, matsin jalkeen pakko menna huilaan yon yli bungalle. Kerpolla on ollu niin rankkaa tapella Sakaria vastaan, etta molempien matsien jalkeen se on joutunu antaan ylen. Vammoja ei oo isompia tullu, mutta Sakarin hammas vahan lohkes, peukalo ikavasti vaanty ja nena on kipea, valitettavasti se ei murtunu takaisin suoraksi. Sellanen laji se tappelu on. Kaksi matsia joista toinen paattyi tasan. (Ja toisesta ei puhuta.)
Samaisessa baarissa kesken futis matsin mun kimppuun hyokkas pirun iso rukoilijasirkka, suoraan hyppas selkaan lupaa kysymatta. Kadet kavi ja kuvat saatiin otettua. Viheliainen elukka.
Kun hulinat alkoi kyllastyttaa, oli aika etsia rauhaa..paadyttiinkin snorklailemaan vahan kauemmaksi, long beachille. Oli kivaa, kunnes taas jouduttiin elukoiden hyokkayksen kohteeksi. Snorklaan toinen rundi ja Kiian homma loppui jo alku metreille, meduusa poltti polvi taipeeseen. Sakarilla matka jatkui Kerpon kanssa kauemmas rannasta, fiksu veto, tuloksena Kerpolla naamaan polttomerkki ja Sakarille niskaan ja polvitaipeeseen. pitkahanta veneella takas omille alueille ja bungalle huilaan. Ei meilla aiemmin ollut meduusoja vastaan mitaan, mutta nykyaan VIHATAAN niita, oikein porukalla kaikki, me ja Kerppo & Veerakin ehka vahan. Oikeita nakymattomia perkeleita.
Jalat kaytiin hoidattamassa jalkatohtorilla. Yksinkertaista huvia: jalat veteen puhdistaja kalojen altaaseen 20min ajaks ja taistelu kutiamista vastaan alkoi. Hiphei ja jalat oli taas kuin uudet. Ihme tyyppeja ne kalat, ei tulis mieleenkaan imutella toisten likasia ja saastasia ja kakkasia ja paskasia jalkoja.
Koh Phi Phi, paras ja miellyttavin paikka reissulla tahan mennessa. Ruoka on yleensa tosi hyvaa ja kaikkea on tarjolla. Mihinkaan ei oo pitka matka ja ihmiset on ystavallisia. Tanne vois vaikka muuttaa asumaan....
Raportti paattyy talta eraa tahan.
-Sakari & Kiia
PS. pitaa varmaan ostaa se perkeleen banjo, kun ei se vielakaan soi, mutta haju ei oo muuttunu.
Mutta takaisin asiaan. Samuilla vuokrattiin sellanen skootteri taas, mutta vain vuorokaudeksi. Noh se oli aika hyva aika koska ehdittiin siina selassa (voiko sanoa istuvansa skootterin selassa, se ei oo mikaan oikee laite niinkun moottoripyora!) istua 130km matkan verran. Kaikkea sita ehti sinakin aikana ihmetteleen.
Samuin perhostarha oli ensimmainen pysakki missa mentin ihmettelemaan verkoilla eristettyyn alueeseen perhosia. olihan ne ihan kivan nakosia, mutta ei mitenkaan ihan hirmu ihmeellisia. Talla kertaa maara korvasi laadun. Amppari huonekkin oli mutta yhtakaan ampparia ei paikassa ollut, pelkkia haalistuneita kuvia ja tekstia taikuiks. Bee houseksi aika vaisu...
Butterfly gardenin jalkeen matka saaren ympari jatkui kuin suurenkin valloittajan elkein.
Skootterista tai kevarista (125cc) sai kuitenkin sen verta tehoja irti, etta vauhti kiihtyi ja innoissaan ajeltiin suunnitellusta reitista kaantymiskohdan ohi ja yhtakkia polahdettiin kaarmefarmin pihaan. Kyseessa oli siis oikea kaarmenayttely, ei mikaan miesten vessassa tapahtuva nakkien heiluttelu.
Itse nayttely ei ollut mikaan ihmeellinen, vaikka valikoimaa loytyi, oli pyhtonista kobraan ja erimallisia ja merkkisia kaarmeksia silta valilta, jopa krokokin oli. Se olis varmaan ollu kylla tyytyvaisempi elamaansa vaikka Sakarin kenkina. Nyt oli panostettu laatuun ja maaraan, mutta elin oloihin ei. Snake farmin kolkot nakymat pelasti kaarme show. Ukkeli alotti show centipedea ja amparillista skorpioneja esittelemalla. Skorppionin ois saanu ottaa kadelleen mutta Kiia pelkas sita liikaa eika halunnu et Sakarikaan vaarantaisi henkikultaansa. Pelkoa kaihtava snake-skorpioni-kobra-show-ukkeli asetteli ne kivasti kadelleen ja siita naamalleen. Ei paha. Naytos jatkui kobrien kanssa ja niilla yleison pelotteluun. Koko touhu huipentui siihen, etta jokainen sai ottaa kaveri kuvan pyhton harteillaan. Tietysti kavi niin, etta Kiia sai kunnian olla Erkki esimerkki. Snake-Ukkeli vakuutteli: "no bite, no poison" mutta fiksuna jatti kertomatta turhat pelottelut siita, etta se on kuristajakaarme. Myohemmin kun Kiia kuuli kaulaotteen olevan pyhtonin erikoisuus oli ilme sen kasvoilla nakemisen arvoinen, ei olis ehka sittenkaan uskaltanu, mutta minkas teit, oli jo housussa, turha enaa rypistella.
Matka jatkui rikkinaista tieta pitkin saaren huipulle, nakoala mestoille. Saari oli melkein valloitettu. Chawengin turisti helvetissa pyorahdys ja starbuckista kahvit. maku hipoi taivaita pikakahvien jalkeen mihin taalla on tottunut.
Seuraava aamu oli pakko aloitaa starbucks-kahveilla Chawengissa, olihan kyseessa viimeinen paiva (taas toistaiseksi) lansimaisten ketjuyritys helvettien laheisyydessa.
Skootteri pois ja rannalle. Elama on aika helppoa ja kivaa, taas ja koko ajan.
Samuilla kaytiin myos syomassa pitkan kaavan mukaan (Sakarin synttari lahja Suomesta). Oli alkurinkkia ja Kiialla viinia, Sakarilla olutta, yllari. Alku ruuat, katkarapuja molemmilla, erimallisia tosin. Paaruuat lihaa molemmilla, Kiialla pippuripihvi, Sakarilla possua, kanaa ja nautaa. Ou jea! Jalkiruoka drinkit oli kanssa. Siita oli mukava menna katsomaan jalkapalloa taydella mahalla. Kiitoksia siis mainiosta lahjasta!
Matka Samuilta Phi phille oli astetta erikoisempaa turistien karjan ajoa. Taksi haki aamulla hotellilta 6.30 satamaan, tavarat bussiin ja ite kyytiin, bussin kyydissa matkustettiin ehka kokonaiset 100m ja seurasi siirtyminen lauttaan. Tahan asti ihan ok. Lautta matkan jalkeen mantereella huomattiin, etta bussi oli ylibuukattu ja avuksi tuli toinen bussi. Ei voi kun ihmetella ihmisten jarjen juoksua -> me kaksi ja 5 muuta juippia toiseen bussiin, joka oli siis 2 kerroksinen ja matka surat thaniin toisen tapotayden bussin (yksi kerroksisen) perassa alkoi, siella meni myos meidan rinkat. Tassa vaiheessa epatoivo ja epausko alkoivat vuorotella ajatuksissa...
Surat thanissa vaihto tuktukiin ja rinkat katolle. Paadyttiin odottelemaan jonnekin Surat Thanin terassille bussia, jonka pitaisi vieda meidat krabin satamaan. Ihme kylla se bussi saapui ja vielapa vei meidat! Ei ollut kun yksi erikoinen pysahdys johonkin muslimien kahvilaan.. Lautta matka oli villi ja vauhdikas. Tunnelman luojana toimi merenkaynti, ja alkuun kovaa nauravat britti tytot, jotka matkan aikana hyytyivat samalla varia vaihtaen vihertaviksi. Parasta antia oli tietysti taysilla teevesta tuleva b-luokan kauhu leffa midnight meat train (keskiyon liha juna, nimikin kertoo jo kaiken, ei ollu hyva leffa) ja kaiken huipuksi Phi philta tullut puhelu, jossa kerrottiin aluksen uponneen Phuketin edustalla juurikin niilla minuuteilla kun itsekin oltiin lautalla. Tieto oli virheellinen, mutta tuli ilmi vasta muohemmin. Paastiin perille kuitenkin ehjina.
Koh Phi phi oli sateinen kun saavuttiin. Syomaan ja bungaa metsastamaan. Ihan kiva saatiinkin, lahelta keskustan hulinaa, mutta riittavasti rauhassa saadaan olla.
(Anti)reggae bar, siella on tullu kateltua jalkapalloa ja Sakari on tapellut Kerpon kanssa, kaksikin kertaa. Heti futis pelin jalkeen alkaa taistot. Suojat ja tuomari on. 3 kertaa minutin era. Hauskaa on kun saa luvan kanssa maiskia toista niin paljon kun kasista lahtee ja tietenkin paa on maali taulu, potkuja ei tietenkaan pida unohtaa. Rankka laji, matsin jalkeen pakko menna huilaan yon yli bungalle. Kerpolla on ollu niin rankkaa tapella Sakaria vastaan, etta molempien matsien jalkeen se on joutunu antaan ylen. Vammoja ei oo isompia tullu, mutta Sakarin hammas vahan lohkes, peukalo ikavasti vaanty ja nena on kipea, valitettavasti se ei murtunu takaisin suoraksi. Sellanen laji se tappelu on. Kaksi matsia joista toinen paattyi tasan. (Ja toisesta ei puhuta.)
Samaisessa baarissa kesken futis matsin mun kimppuun hyokkas pirun iso rukoilijasirkka, suoraan hyppas selkaan lupaa kysymatta. Kadet kavi ja kuvat saatiin otettua. Viheliainen elukka.
Kun hulinat alkoi kyllastyttaa, oli aika etsia rauhaa..paadyttiinkin snorklailemaan vahan kauemmaksi, long beachille. Oli kivaa, kunnes taas jouduttiin elukoiden hyokkayksen kohteeksi. Snorklaan toinen rundi ja Kiian homma loppui jo alku metreille, meduusa poltti polvi taipeeseen. Sakarilla matka jatkui Kerpon kanssa kauemmas rannasta, fiksu veto, tuloksena Kerpolla naamaan polttomerkki ja Sakarille niskaan ja polvitaipeeseen. pitkahanta veneella takas omille alueille ja bungalle huilaan. Ei meilla aiemmin ollut meduusoja vastaan mitaan, mutta nykyaan VIHATAAN niita, oikein porukalla kaikki, me ja Kerppo & Veerakin ehka vahan. Oikeita nakymattomia perkeleita.
Jalat kaytiin hoidattamassa jalkatohtorilla. Yksinkertaista huvia: jalat veteen puhdistaja kalojen altaaseen 20min ajaks ja taistelu kutiamista vastaan alkoi. Hiphei ja jalat oli taas kuin uudet. Ihme tyyppeja ne kalat, ei tulis mieleenkaan imutella toisten likasia ja saastasia ja kakkasia ja paskasia jalkoja.
Koh Phi Phi, paras ja miellyttavin paikka reissulla tahan mennessa. Ruoka on yleensa tosi hyvaa ja kaikkea on tarjolla. Mihinkaan ei oo pitka matka ja ihmiset on ystavallisia. Tanne vois vaikka muuttaa asumaan....
Raportti paattyy talta eraa tahan.
-Sakari & Kiia
PS. pitaa varmaan ostaa se perkeleen banjo, kun ei se vielakaan soi, mutta haju ei oo muuttunu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
